Kallaveden rannoilta NHL-maailman huipulle ponnahti listan sijalle yksitoista asti pelaaja, jota NHL-kykyjenetsijät pitivät liian pienenä puolustajaksi NHL:ään. Kimmo Timonen teki lopulta upean uran rapakon takana.
Timosen ura SM-liigassa alkoi kasvattajaseurassaan KalPassa. Pääsarjassa puolustaja debytoi kaudella 1991–1992. Ensimmäinen visiitti tuotti viisi ottelua, joissa tehopisteitä ei nuorelle pelaajalle vielä tullut. KalPassa Timonen vietti vielä seuraavat kaksi kautta. Kunnes siirtyi kehittymään Aurajoen rannalle Vladimir Jursinovin oppeihin. Timonen varattiin kesällä 1993 kymmenennellä kierroksella Los Angeles Kingsiin.
Turussa Timonen saavutti liigauransa ensimmäisen mestaruuden heti avauskaudellaan. Kahdella seuraavalla kaudella Timosen kaulaan ripustettiin hopeiset mitalit. Kauden 1995–1996 päätteeksi puolustaja valittiin ensimmäistä kertaa Suomen MM-joukkueeseen Itävallan Wienissä pelattuihin kisoihin.
Kaudella 1996-97 puolustaja valittiin myös SM-liigan tähdistöjoukkueeseen hän voitti lisäksi Matti Keinonen -palkinnon. TPS kruunattiin kyseisen kauden aikana myös European Hockey Leaguen voittajaksi.
Ennen NHL:ään lähtöään Timonen pelasi vielä TPS-visiitin jälkeen HIFK:ssa, jossa puolustaja voitti toisen Suomen mestaruutensa kauden 1997–1998 päätteeksi. Timonen oli HIFK:n kantavia voimia sen rynniessä mestariksi. Runkosarjassa syntyivät myös uran kovimmat tehopisteet SM-Liigassa, eli 10+15=25. Samalla kaudella Timonen valittiin ensimmäistä kertaa myös olympialaisiin Naganoon, josta kotiin oli tuliaisina pronssimitali.
Pieni koko ei ollut este NHL-kaukaloissa
Timonen varattiin Kingsiin vuonna 1993, mutta yhtään NHL-ottelua ei puolustaja seurassa pelannut, vaan kalifornialaiset myivät Timosen oikeudet Nashville Predatorsille laajennusdraftin yhteydessä.
Ura NHL:ssä alkoi jo ensimmäisellä kaudella Pohjois-Amerikan puolella. Osan kaudesta Timonen vietti farmissa IHL:ssä pelaavassa Milwaukee Admiralsin joukkueessa, mutta kuopiolainen vakiinnutti paikkansa Predatorsin puolustuksessa nopeasti.
Nashvillessä Timonen vietti uransa ensimmäiset kahdeksan kautta. Välissä työsulkukaudella Timonen kävi Euroopassa pelaamassa muun muassa kasvattajaseuran KalPan riveissä Mestiksessä.
Aika Predatorsissa oli Timosen osalta erinomainen. Arvostuksesta kertoi myös se, että Timonen pääsi kauden 2006–2007 ajan kantamaan seurassa kapteenin C-kirjainta. Samalla kuopiolainen pelasi uransa tehokkaimman NHL-kauden tehden 80 ottelussa 13+42=55 tehopistettä.
Predatorsiin vuosien jälkeen oli aika uusien haasteiden, ja niitä Timonen löysi Philadelphia Flyersista ison palkkapussin kera. Puolustaja teki kuusivuotisen ja reilut 6 miljoonaa dollaria kaudessa taanneen sopimuksen Flyersin kanssa. Timonen vietti Flyersin organisaatiossa seitsemän kautta. Puolustaja pääsi tänä aikana kertaalleen lähelle Stanley Cupia, mutta finaaleissa Chicago Blackhawks oli liian kova pala purtavaksi.
Hieno ura oli päättyä ennen aikojaan, kun Timonen kärsi veritulpista keuhkoissa ja oikeassa jalassa. Hän kuitenkin tervehtyi niistä vielä yhteen kauteen. Timonen kaupattiin vielä Stanley Cupia jahtaamaan Blackhawksiin, joka oli tuhonnut puolustajan unelman vuonna 2010.
Tarina sai kuitenkin ansaitsemansa päätöksen, kun Timonen kruunattiin kesällä 2015 Stanley Cupin voittajaksi. Blackhawks kaatoi loppuottelusarjassa Tampa Bay Lightningin kuudessa ottelussa voitoin 4-2. Timosen rooli jäi uudessa seurassa vähäiseksi, mutta vaikeuksien kautta voittoon kulkenut suomalainen ei varmasti ole siitä pahoillaan.
Timonen lopetti uransa Stanley Cupin voittoon kesällä 2015. NHL-uralla puolustaja luuti 1 108 ottelua, joissa tehopisteitä tuli 117+454=571. Tällä lukemalla ollaan suomalaisten kaikkien aikojen listalla puolustajissa sijalla kaksi. Edellä on vain Teppo Numminen.
Maajoukkueura toi mitaleita, muttei kultaa
Maajoukkueessa Timosta nähtiin viisissä olympialaisissa, joista kuopiolainen nappasi neljä mitalia (yhden hopean ja kolme pronssia). MM-kisoissa kuopiolainen oli mukana seitsemän kertaa, joista kotiinviemisiksi tuli kolme hopeista mitalia. World Cupissa Timonen oli kertaalleen mukana. Silloinkin sijoituksena oli toinen sija. Maajoukkueurasta toi paljon mitaleita, mutta kultaiset mitalit kiersivät Timosta ja Suomea karusti.
Timonen aateloitiin vuonna 2018 Suomen jääkiekon Hall of Fameen numerolla 251. Vuonna 2020 hänet nimettiin IIHF:n vastaavaan galleriaan. Ennen Timosta sinne oli valittu 20 suomalaista jääkiekkoilijaa. Lisäksi KalPa jäädytti Timosen pelinumeron 44 Niiralan montun kattoon menestyksekkään uran päätteeksi.
Timonen toimii edelleen yhtenä KalPan omistajista. Puolustaja osti osuuden jo pelivuosiensa aikana, mutta isompaa roolia organisaatiosta entinen puolustaja ei ole ottanut. NHL-eläkepäivään Timonen viettelee edelleen Pohjois-Amerikassa lähellä Philadelphiaa, jossa uran käytännössä viimeiset vuodet sujuivat.
Timonen käy myös Suomessa katsomassa poikansa Samuel Timosen pelejä Iisalmessa. Kuopiolaisen ääntä voi kuulla myös suositussa Kimanttia-podcastissa.
Timosen NHL-ura on hieno tarina siitä, että päättäväisyydellä voidaan päästä uralla pitkälle. Puolustaja osoitti, ettei pelkällä koolla ole väliä, kun puhutaan NHL-puolustajista. Timonen on toiminut pioneerina monella lyhyemmälle puolustajalle NHL:ssä. Eikä yli tuhat ottelua ole tullut sattumalta tai vahingossa.
Muokattu 25.7.2024: Korjattu TPS:ää koskevia vuosilukuja.
