Yleisurheilua ja taitoluistelua jääkiekon lisäksi harrastanut Esa Tikkanen lähti vuonna 1981 16-vuotiaana pelaamaan Saskatchewanin junioriliigaan Kanadaan ja palasi seuraavaksi kaudeksi Suomeen HIFK:n A-junioreihin. Tikkanen noteerattiin Pohjois-Amerikassa ja Edmonton Oilers varasi hänet 1983 neljännellä varauskierroksella numerolla 80. Tehokas Tikkanen nostettiin seuraavalla kaudella HIFK:n edustusjoukkueeseen ja tehoja tuli piste per peli -tahtiin.
Rakettimainen nousu NHL:ään
Kausi 1984–85 jäi HIFK:ssa viimeiseksi. Mainion liigakauden pelannut ja nuorten MM-kisoissa loistanut Tikkanen sai vähintäänkin yllättävän puhelun Edmonton Oilersin päävalmentajalta Glen Satherilta. Sather etsi Stanley Cup -peleihin sopivaa rouhijaa ja puolustuspeliin kykenevää kolmatta lenkkiä Wayne Gretzkyn ja Jari Kurrin rinnalle.
Tikkanen aloitti NHL-uransa ottelusarjan toisessa pelissä Philadelphia Flyersia vastaan Edmontonin hävittyä sarjan ensimmäisen ottelun. Tikkanen aloitti maineensa luomisen ensimmäisestä vaihdosta lähtien ja jatkuva pikkusian pelaaminen ja suunsoitto saivat Flyersin pelin sekoamaan. Sather on myöhemmin maininnut Tikkasen mukaan tulon olleen finaalisarjan ratkaiseva tekijä.
Oilers marssi mestaruuteen otteluvoitoin 4–1 Tikkasen pelatessa kolmessa ottelussa. Nimi kaiverrettiin Stanley Cupiin ennen kuin Tikkanen oli pelannut yhtään runkosarjaottelua NHL:ssä.
Osana dynastiaa
Tikkanen vakiinnutti paikkansa Oilersin runkopelaajana ja oli voittamassa seurassa yhteensä neljää Stanley Cupia. Hän pelasi tasaisesti kaudesta toiseen ja ylitti kolmesti Oilersissa 30 maalin rajapyykin. Hyvät tehot jäävät usein valitettavan vähälle huomiolle mielenkiinnon keskittyessä Tikkasen täysin poikkeuksellisen vastustajan ärsytyskykyyn. Tikkanen pystyi nostamaan pelinsä tasoa aina pudotuspeleissä. Vastustajan tähtipelaajien raivon partaalle ajamisen lisäksi tehoja syntyi ja suu kävi.
Elokuussa 1988 Los Angeles Kings onnistui tekemään Oilersin kanssa urheilumaailmaa kohauttaneen vaihtokaupan, jonka suurin palanen oli Wayne Gretzky. Joukkueiden kohdatessa ei ollut epäselvää kenen tehtävä oli pitää Gretzky kurissa. Oilers ja Kings kohtasivat vuoden 1990 pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ja Oilersilla oli valtava halu näyttää, ettei dynastia ollut pelkästään Gretzkyn ansiota.
Oilers voitti Kingsin suoraan neljässä ottelussa Tikkasen tehdessä neljä maalia ja Gretzkyn tehojen jäädessä ainoastaan yhteen tehtyyn maaliin. Tikkanen oli kentällä käytännössä koko ajan Gretzkyn ollessa jäällä. Urbaanilegendan mukaan Gretzky oli löytänyt Tikkasen kotoaan aamupalalta vaimonsa kanssa, koska valmentaja Sather oli ohjeistanut Tikkasta seuraamaan Gretzkyä joka paikkaan. Oilersin kausi huipentui ilman Gretzkyä voitettuun Stanley Cuppiin.
Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella 1991 nähtiin ehkä ikimuistoisin Esa Tikkasen pudotuspelisuoritus, kun hän teki ottelusarjassa Calgary Flamesia vastaan ratkaisevassa seitsemännessä pelissä hattutempun. Calgary johti peliä kotijäällään jo 3-0, mutta Tikkanen aloitti Oilersin kirin ja ratkaisi lopulta ottelun rautaisella rannelaukauksella ohi hölmistyneen mestarimaalivahti Mike Vernonin. Kausi päättyi konferenssifinaalissa Minnesota North Starsia vastaan.
Tikkanen voitti Oilersissa lopulta yhteensä neljä Stanley Cupia.
Siirto New York Rangersiin
Aika Edmontonissa oli ohi keväällä 1993, kun Oilers vaihtoi Tikkasen Rangersissa pelanneeseen Doug Weightiin. Tikkanen ehti pelata loppukaudella 15 ottelua. Rangers jäi ulos pudotuspeleistä.
Kesällä Mike Keenan palkattiin valmentajaksi ja Tikkaselle Oilersista varsin tutun Mark Messierin johtama Rangers pelasi vakuuttavan runkosarjan keräten 112 pistettä. Edellisestä mestaruudesta oli ehtinyt vierähtää jo 54 kautta ja paineet pudotuspelien alkaessa olivat valtavat. Rangers kesti värikkäiden vaiheiden jälkeen paineet ja voitti mestaruuden Tikkasen ollessa tärkeä palanen kokenutta pelaajarunkoa.
Kiekkokiertolaisuus
Heinäkuussa 1994 Tikkanen oli osana pelaajakauppaa, jossa hänet vaihdettiin St. Louis Bluesiin. Työsulun alkaessa Tikkanen piipahti pelaamassa HIFK:ssä ja onnistui tynkäkaudella Bluesissa. Kausi katkesi kuitenkin pudotuspeleissä heti ensimmäisellä kierroksella Vancouver Canucksia vastaan.
Kaudesta 1995–96 eteenpäin ei Tikkanen kauaa saanut yksittäisessä joukkueessa pelata. Bluesista tuli 11 pelin jälkeen siirto edellisenä keväänä mestaruuden voittaneeseen New Jersey Devilsiin, mutta valmentaja Jacques Lemairen epäsuosioon joutuneen Tikkasen matka jatkui vain kolmen viikon jälkeen Vancouver Canucksiin. Kesken seuraavan kauden koitti paluu Rangersiin ja hyvillä tehoilla pelatut pudotuspelit poikivat sopimuksen vapaana agenttina Florida Panthersiin.
Floridasta Tikkanen siirtyi puolessa välissä kautta 1997–98 vielä Washington Capitalsiin. Capitals pelasi erinomaisesti ja selvisi Stanley Cup -finaaleihin asti, mutta omaa dynastiaansa rakentanut Detroit Red Wings voitti mestaruuden suoraan neljässä ottelussa. Tikkasella oli toisessa ottelussa paikka ratkaista peli Capitalsille käytännössä tyhjään maaliin. Maalipaikassa epäonnistumista on pidetty sarjan ratkaisutilanteena. Tikkasen kautta voi kuitenkin kokonaisuutena pitää onnistuneena.
Takaisin Rangersiin ja jäähyväiset NHL:lle
Rangers teki sopimuksen vapaana agenttina olleen Tikkasen kanssa, mutta kausi 1998–99 oli pettymys. Tehoja ei syntynyt ja loukkaantuminen 32 ottelun jälkeen päätti kauden ja samalla Tikkasen NHL-uran.
Tikkanen oli urallaan neljä kertaa ehdolla NHL:n parhaan puolustavan hyökkääjän palkinnon Selke Trophyn voittajaksi. Yhtään kertaa valinta ei lopulta kohdistunut Tikkaseen. Mikäli valintakriteereihin kuuluisi myös pudotuspelisuoritukset, voisi tilanne olla eri. Tikkanen oli pudotuspeleissä parhaimmillaan erittäin tärkeä palanen omalle joukkueelleen ja samalla täysin sietämätön kiusankappale vastustajille.
