Jatkoajan Liiga-toimitukset kertovat tuntojaan alkukauden pelin alla. Väittämistä ovat tarinoimassa Esko Kallioniemi ja Lauri Meriläinen.
Molemmilla joukkueilla on uusi päävalmentaja ja sitä kautta koko lailla uudistunut pelitapakin. Kumpi on saanut ideansa toimimaan paremmin?
Kallioniemi: Kliseisesti annamme pelin näyttää vastauksen, mutta Ässistä on sanottava, että Jyrki Ahon startti joukkueen peräsimessä on ollut vakuuttava. Viime kauteen verrattuna peliä rakennetaan enemmän kiekonhallinnan kautta, koska vähentää sitä ei enää voi.
Kiekko päätyyn ja taklaus perään on pysyvä elementti Isonmäen tunnelmaa remontin jälkeenkin, mutta tällä kerralla pelaajilla on muitakin vaihtoehtoja kuin roiskaista peliväline kulmaan. Ahon keppiä ja porkkanaa -tyyli on toiminut Porissa toistaiseksi.
Meriläinen: Todella radikaali on ollut muutos myös Hämeenlinnassa. Otanta on vielä pieni, mutta jo ensimmäisissä harjoitusotteluissa tuntui olevan enemmän järkeä kuin viime kauden pahimmissa kohelluksissa.
Antti Pennanen nojaa myös vahvasti kiekkokontrolliin perustuvaan lätkään, mutta myös puolustuspeli on jämäköitynyt. Mikkelin suunnalta varoiteltiin ennen kautta, että syksyllä voi ottaa pitkänkin tovin, ennen kuin Pennasen joukkueen väkevä tekeminen konkretisoituu sarjataulukossa.
Toistaiseksi ehjä 60-minuuttinen onkin ollut vielä kaukaiselta tuntuva haave. Runkosarjan avauksessa lauantaina homma toimi kolmanteen erään asti, jolloin johdon turvaaminen johti passivoitumiseen ja antoi Kärpille aseet viedä ottelu jatkoajalle.
Kotijoukkueen maalivahtiosasto on vakuuttavampi. Mikä kuitenkin kääntää tulosta hämeenlinnalaisvieraiden suuntaan?
Kallioniemi: Heitän tähän villin kortin Isonmäen metsiköstä. Severi Sillanpää ei ole vielä hävinnyt kasvattajaseuralleen. Edellinen visiitti oli kaikkiaan yhdentoista maalin ilta, jossa Juha Koivisto iski hattutempun. Sillanpään vanhoista pelikavereista tosin jäljellä on enää Jyri Marttinen.
Tosi asiassa HPK näytti harjoituspelissä viitteitä siitä, miksi tiistaina nähdään todennäköinen vierasvoitto. Lauantaina Lukkoa vastaan Ässät saalisti lopulta kaksi pistettä, mutta maalipaikkojen valossa avauserä olisi voinut päättyä jopa 4−0, jos viimeistely olisi toiminut. Toinen huomionarvoinen juttu on erikoistilanteissa, vaikka se on hieman jargonilta kuulostavaa.
Ässien ylivoima toimi vain lyhyiden hetkien ajan edes jollain tavalla, mutta se ei ole Liigassa vakava ongelma. Ässät voitti edellisen mestaruutensa ilman merkittävän laadukasta ylivoimaa. Siihen ei ole varaa, että jäähyt ovat vääriä vaihtoja ja vähintään joka kolmannella kerralla kolahtaa. Patapaitojen alivoima vaatii vielä paljon työstämistä.
Meriläinen: Maalivahtiosastolla HPK on yllättänyt kenties jopa itsensäkin. Ykkösveskariksi hankittu Nathan Lawson on haparoinut harjoitusotteluissa ja nuorten maailmanmestari Emil Larmi on kiilannut hierarkiassa toistaiseksi edelle.
Lauantaina 19-vuotias Larmi häikäisi oikeastaan jokaisella muulla osa-alueella paitsi mailapelissä. Paperilla Ässien tandem on vakuuttavampi, mutta mikäli Larmi pelaa ja vire on tallella, voidaan sillä paperilla sytytellä takkaa.
Joukkueiden edellisessä kohtaamisessa elokuussa tolppien välissä pelasi Lawson, ja kanadalainen laittoikin melkoisen show'n pystyyn. Ja nyt ei ole kyse mistään paraatipelastuksista. Osa kolmannen erän show'ta oli yksi lepsu maali, mutta sitä edelsi nippu erikoisliikkeitä, joilla pyrittiin torjuntojen sijaan saamaan omalle joukkueelle ylivoima.
Kärppiä vastaan Kerhon alivoima toimi hyvin lukuunottamatta nukahdusta kuviossa, jota Lasse Kukkonen on ollut päättämässä noin tuhat kertaa. Ylivoimalle Pennasella on asettaa edeltäjäänsä enemmän taitoa, mutta lauantaina homma ei vielä toiminut. Tasaviisikoin hyökkäyspelaaminen tuo parhaimmillaan mieleen 2000-luvun alun HPK:n, mutta kuten todettua, taso ailahtelee vielä paljon.
Viime kaudella kummankaan joukkueen ulkomaalaiset eivät olleet sateentekijöitä. Onko laatu tällä kaudella parempi?
Kallioniemi: Ässien ulkomaalaisjaosto väheni, mutta laatu parani. Andreas Bernardia on tosin vaikea mieltää ulkomaalaiseksi, sillä hän puhuu melkeinpä parempaa suomea kuin kantaporilaiset. Tappara-peli ei kaatunut Ahoseen, joka todennäköisesti kantaa isoimman vastuun ainakin aluksi. Lauantain Lukko-pelissä Bernard heitti välittömästi kelpo haasteen, vaikka olikin suurimman osan ajasta alityöllistetty, jos verrataan yli 40 torjuntaa napanneeseen Lukko-vahtiin.
Joukkueelle oleellista oli, että vähälläkin työllä ne ratkaisevat kopit tarttuivat kolmannessa erässä ja varsinkin jatkoajalla.
Charles Bertrand on heti kauden alkuhetkillä näyttänyt juuri siltä kuin kaikki olettivatkin, ja tehotkin tulevat sieltä vielä aikanaan. Ässien melko tasaisessa hyökkäyskalustossa Bertrand erottuu edukseen, eikä tällä lausahduksella tarvitse ollenkaan halveksia muita pelaajia. Ylivertaisuus vain on silmiinpistävää.
Meriläinen: Maalivahti Lawsonia tuli jo käsiteltyä tuossa edellä. Kanadalaisella tuntuu olevan vielä tekemistä otteiden tasaisuuden kanssa. Onko hyppäys Itävallasta Liigaan ollut liian kova? Pelaajan omien sanojen mukaan hän syttyy vasta oikeissa peleissä, mutta mikäli Larmi jatkaa hyviä otteita, ei kanadalaiselle välttämättä siunaannu kovinkaan montaa paikkaa syttyä.
Toinen pelikuntoinen ulkomaalaisvahvistus, Philippe Cornet, on näyttänyt alusta asti pelimiehen merkkejä. Kanadalainen paukutti aluksi harjoitusotteluissa maaleja liukuhihnalta, mutta harjoituskauden loppua kohden tahti hiipui. Osui kuitenkin erittäin komealla tavalla avausottelussa Kärppiä vastaan. Jäällä pelaaminen näyttää siltä, ettei HPK:lla ole käsissään uutta Peter LeBlancia.
