Ruotsi-Suomi: Sadankymmenen prosentin aika

MAAJOUKKUE / Ennakko
Leijonat pelaa kapteenilleen ja esikuvalleen.
Kuva © Getty Images
Ruotsin nopeus, vaarallisuus ja puolustuspään varmuus ovat Suomelle turnauksen kovin haaste. Voitolla ja finaalipaikalla Leijonien tuhkimotarina lähtisi jo lapasesta.

Suomalaiset pääsevät perjantaina herkuttelemaan maan suurimmalla urheiluklassikolla. Leijonat kohtaa Tre Kronorin, eikä ottelussa ole kyse enempää tai vähempää kuin olympiavälierästä.

Pöydällä on pelimerkkejä säkeittäin. Kumpikaan joukkue ei hyväksy tappiota, kun palkintona on olympiafinaali. Suomi ei ole kultaa koskaan voittanut. Teemu Selänne ja Daniel Alfredsson pelaavat viimeisiä olympialaisiaan. Useille potissa ovat tuttuun tapaan myös kansallinen kunnia ja mahdollisuus nokitella rakkaalle naapurille jokaista tiedotusvälinettä pitkin.

Naapurimaa on koonnut joukkueensa NHL:n kermojen kermasta. Pommikone Niklas Kronwall, superveskari Henrik Lundqvist ja kliininen maalipyssy Alexander Steen tekevät Tre Kronorista jättiläisen. Vaikka Ruotsikin koki menetyksiä kapteeni Henrik Zetterbergin ja Henrik Sedinin loukkaannuttua, kokoonpano on kivikova.

Suomi on tavallisessa asemassaan. Pieni kiusaaja, joka rikkoo ja hyökkää vastaan, minkä kerkeää. Ja tällä kertaa vastustaja ei anna psykologista etua.

Miten pitkälle sissipuolustus voi riittää?

Ruotsin turnaus on sujunut tietyllä tavalla melkein yhtä kankeasti kuin keskiviikkona pudonneen Venäjän. Lohkovoiton joukkue otti, mutta Tšekkiä vastaan nähdyn tyrmäysiskun jälkeen pelissä oli parantamisen varaa. Pikkumaat Sveitsi, Latvia ja Slovenia osoittivat ajoittain, että tiivis joukkuepuolustaminen ja suuren kaukalon hyväksi käyttäminen saavat Ruotsin hyökkäyksen tylsistymään.

Erkka Westerlund on saanut Suomen puolustamaan todella laadukkaasti. Kiekoton peli oli vähintään riittävää niin Kanadaa kuin Venäjääkin vastaan, ja kaikella todennäköisyydellä alakerta antaa mahdollisuuden voittoon myös Ruotsia vastaan. Ossi Väänäsen ja Lasse Kukkosen otteet mahdollistavat neljän pakkiparin tasaisen peluutuksen ja tuoreet jalat. Tuukka Raskin maalivahtipeli oli historiallista, eikä mies itse tyydy vähempään.

Voittaakseen ottelun Leijonien on kuitenkin kyettävä pelillisesti vieläkin parempaan. Maailman parhaita pelaajia ei voi joka ottelussa päästää pyörittämään yhtä pitkiä hyökkäyksiä kuin Kanada ja Venäjä pyörittivät. Vaikka isäntämaa sortuikin väärään ilmapiiriin, Suomi on halveksunut todennäköisyyksiä ottamalla näistä otteluista pisteitä.

Katseet kääntyvät kiekolliseen peliin. Puolustajien on onnistuttava liki täydellisesti avaussyötöissään - ilmiselvien hyötyjen lisäksi Ruotsi kääntää peliä harhasyötöistä yhtä vaarallisesti kuin Kanada. Joukkueen on pyrittävä kokonaisvaltaisesti parempaan kiekonhallintaan ja laadukkaampiin hyökkäyksiin, sillä päätykiekkoja ei Ruotsin pelaajilta voita ennen pelikatkoa tai punalamppua. Vastustajan puolustajat ovat kiekollisina murhaavia, mistä kertoo esimerkiksi Erik Karlssonin suuri vastuu ylivoimalla.

Maalivahtipeliin välierä ei ratkea. Henrik Lundqvist pärjää Raskille. Siitäkin syystä Suomen on syytä pitää hallinta ja laukausmäärät tasaisina.

Ruotsi ei aliarvioi - Suomen löydettävä täysi hurmio

Venäjän voittaminen puolivälierässä oli tapahtumana satumainen. Tulos oli kuitenkin nähtävissä etukäteen, kun itänaapurin tähdet tuskailivat asennevammojensa ja riitojensa kanssa. Tätä etulyöntiasemaa Ruotsi ei millään tavalla anna: Leijonien pelitapa on aiheuttanut päävalmentaja Pär Mårtsin Tre Kronorille jo yhden nolon lumipesun, ja toista konkari ei olisi valmis ottamaan. Mårts puhuu Suomen pelistä aina hyvin kunnioittavaan sävyyn, vaikka ennustikin Venäjän etukäteen paremmaksi.

Ruotsin henki on kunnossa. Kun vastustaja ei anna tasoitusta, Suomen pitäisi löytää viisasten kivi omaan peliinsä. Hurmos, pään tyhjyys ja flow eivät ole pelkkiä sanontoja, vaan totista totta tapauksissa, joissa kääpiö rökittää hirviön.

Toisin kuin monta kertaa aikaisemmin, Leijonilla on tällaiseen henkiseen tilaan kaikki edellytykset.

Suomalaisten kultapaineet on jo purettu hiihtoon. Tre Kronor ei ole enää voittamaton henkilökohtainen mörkö. Joukkueen kapteeni on elävä maailmanluokan idoli, jolle kaikki muut haluavat pelata - enemmän kuin koskaan. Leijonien pukukoppi on täynnä lunastamatonta potentiaalia, eikä joukkueen tarvitse tuntea makaavansa kansan giljotiinissa.

Suomi on lähellä täysin uskomatonta tulosta, jos joukkue selviää jännityksestä ja antaa itselleen luvan houkan toivoon. Sadan prosentin ylitys voi tapahtua vain korvien välissä.

» Lähetä palautetta toimitukselle