Upeaa kautta pelannut Ahmat on joutunut hankalaan tilanteeseen. Arki on tullut vastaan, ja otteista on viime peleissä puuttunut joulun seudun hurmos. Joukkue kaipaisi kuuden voitottoman ottelun putken jälkeen onnistumisia maalinteossa ja voiton tai pari alle ennen tosipelejä, sillä pudotuspelivaiheessa kurssia on vaikea enää kääntää. Nyt jos koskaan valmentaja Janne Tormosen peräänkuuluttamia voittajatyyppejä tarvitaan Hyvinkäällä.
Syitä neljännen neljänneksen lamaan on useita. Koko kauden ratkaisuroolissa viihtynyt Juha-Pekka Loikaksen tehoketju kulki pitkään onnistumisista uusiin, mutta on hurmoksen haihduttua saanut huomata, että vaikka odotukset ovat kovia, ei hyökkäysalueella juurikaan ole enää ylimääräistä tilaa. Taustalta ei ole löytynyt ehjää, säännöllisesti maalintekoon pystyvää koostumusta tukemaan, ja neljän ketjun jalkeille saaminen on ollut työn ja tuskan takana.
Pahiten materiaalin kapeus ja loukkaantumiset ovat kostautuneet puolustuksessa, jossa oli jalkeilla edellisessä ottelussa KalPaa vastaan ainoastaan neljä runkopuolustajaa. Lauantaina 19 vuotta täyttävä Lauri Mattila ja sentteri Janne Lehtinen ovat paikanneet pulaa kelvollisesti, mutta hyökkäysten tukemisessa ongelmat näkyvät. Lehtisen kädet kyllä riittävät kiekolliseen peliin alakerrastakin käsin, mutta puolustaja-Lehtistä peluutettaessa kokoonpanosta puuttuu sentteri-Lehtinen.
Monen muun ohella tehoketjun vaisu jakso on varmasti mietityttänyt myös valmentaja Tormosta. Päivän kysymys lieneekin, hajottaako ketju vaiko eikö? Loikas, Miikka Jäske ja Jukka Penttinen täydentävät toisiaan erilaisina pelaajatyyppeinä ja tuntevat toistensa metkut erinomaisesti pelattuaan lähes koko kauden yhdessä, mutta kolmikon hajottaminen ainakin toistaiseksi saattaisi tuoda piristysruiskeen hyökkäykseen.
Ahmojen voitto kelpo tulos molemmille?
Laajemmalla materiaalilla ja isäntiä kymmenen pistettä lihavammalla pistepussilla Hyvinkäälle saapuvalla Kiekko-Vantaalla on ollut samankaltaisia ongelmia. Sarjan ensimmäinen puolikas toi mukanaan huimat 35 pistettä, mutta jälkimmäisellä osan aikana pisteitä on kertynyt vain 19 – kaksi vähemmän kuin Ahmoilla.
Hyvä uutinen vantaalaisittain lienee se, että pelillisesti Kiekko-Vantaa näyttäisi maajoukkuetauon jälkeen ottaneen hieman askelta parempaan päin, vaikka muutamia loukkaantumisiakin on ollut. Vierasvoittoa ei Vantaakaan ole helmikuun aikana onnistunut ottamaan, ja yksi syy lienee ailahtelevaisessa maalivahtipelissä. Kokkolan vierailulla Joni Hallikainen vaihdettiin pois avauserän jälkeen, ja sitä edeltäneessä matkapelissä Mikkelissä täsmälleen saman kohtalon koki toinen maalivahti Mikko Strömberg.
Varsin kiintoisaa perjantai-illan koitoksessa on nähdä, millaisella motivaatiolla Kiekko-Vantaa luistelee kaukaloon. Vantaalaiset vääntävät vielä kolmannesta sijasta KalPan kanssa, mutta mitään käytännön eroa kolmannella ja neljännellä sijalla ei ole.
Mahdollisista pudotuspelivastustajista Kiekko-Vantaalle lienee mieluisin juuri Ahmat sekä pelillisesti helpoimpana että sijainniltaan lähimpänä. Jos Ahmat kuitenkin häviää perjantaina, on se lähellä jäädä seitsemänneksi. Tällöin Vantaa ei sitä voisi kohdata, vaan vastaan tulisi joko Vaasan Sport ja Kajaanin Hokki. Näistä lähtökohdista katsottuna voisi ajatella, ettei kotivoitto olisi lainkaan hullumpi tulos vantaalaistenkaan mielestä. Toisaalta voitot ja itseluottamusta kasvattavat onnistumiset eivät takelleelle Kiekko-Vantaallekaan pahaa tekisi.
Joukkueissa pelaa tunnetusti useita pelaajia, jotka ovat edustaneet uransa aikana molempia seuroja. Tälle listalle liittyi keskiviikon Kiekko-Vantaa-KooKoo-ottelussa uusi kasvo. Vantaalaisten riveissä debytoi John Ojanperä, joka puolusti viime talvena pienessä roolissa Ahmoissa. Kiekko-Vantaa vuokrasi Ojanperän tämän pelaajaoikeudet omistavalta Espoon Bluesilta tammikuun lopussa ennen siirtoajan päättymistä.