Tilanne otteluun lähdettäessä oli selkeä, KOO-VEE tarvitsi voiton varmistaakseen paikkansa uusintaottelussa, mutta lopullisesti kaikki riippui Hermeksestä, jonka kanssa tamperelaiset olivat tasapisteissä ennen viimeistä ottelua. Kaiken jännittämisen teki vaikeammaksi se, että teksti-tv teki ottelun alussa tenän ja Hakametsän harjoitushalliin ei meinattu saada lainkaan tulostietoja toisesta ottelusta.
| kommentti Juhlat Tampereella
[lue lisää] |
Ihan parhaalla mahdollisella tavalla ei kotijoukkueen viimeinen taival kohti ylempää sarjatasoa alkanut, sillä Petteri Salonen otti alle puolen minuutin pelin jälkeen rangaistuksen. Titaaneilla oli ylivoimalla paikkansa, mutta KOO-VEEn maalilla jälleen liekehtinyt Juha Taponen otti kaiken kiinni.
– Taponen on varmasti sarjan kuumin maalivahti tällä hetkellä, mutta ei se silti tarkoita sitä, etteikö meidän olisi pitänyt saada paikoista maaleja. Yritykset olivat ponnettomia, Titaanien valmentaja Marko Oksanen totesi.
Avausjäähyn ottanut Salonen paikkasi tilanteen heti jäähyltä päästyään. Hän ajoi laidasta maalin eteen ja nosti rystyllä kiekon kauniisti yläpesään ohi Titaanien maalilla pelanneen Janne Kari-Koskisen.
Kun ennen erän puoltaväliä kotijoukkue pääsi pelaamaan ylivoimaa, näytti se vieraille onnistumisen mallia. Vain vajaa puoli minuuttia ehti Joni Kulmakivi istua jäähyllä, kun Kari-Koskinen sai jälleen kaivaa kiekkoa maalistaan. Maalin tekijänä Samuli Simula ja syöttäjänä kunnostautui edellisessäkin maalissa mukana ollut Samu Helminen.
Eikä tämäkään vielä riittänyt kotijoukkueelle, vaan joukkueen paras pistemies Timo Ruuska viimeisteli Tomi Pylvänäisen hienon syötön jälkeen numeroiksi jo 3-0. KOO-VEEn maalilla ollut Taponen osoitti juuri ennen Ruuskan osumaa huipputorjunnallaan, etteivät titaaniluotsi Oksasen puheet olleet turhia. Torjunta yläkulmasta oli suuren maailman termiä käyttäen ”game save”.
Tuskallista odottelua
Titaanit vaihtoi toiseen erään maalivahtia, ja vaikka peli oli jo selvä, pystyi myös vierasjoukkue luomaan muutaman maalipaikan. Varsinkin kun KOO-VEE keskittyi lähinnä vain pelailemaan ja otti muutaman tyhmän jäähyn.
Kerran vierasjoukkue sai kiekon ylivoimalla maaliin asti, mutta erotuomari Teemu Salminen tulkitsi maalin olleen siirtynyt jo ennen kuin kiekko oli maalissa. Katsomoon tilanne näytti päinvastaiselta.
Toisen erän lopussa myös kesken ottelun kotkalaisen maalin suulle tullut Teemu Hankanen joutui ensimmäisen kerran antautumaan, kun Samu Helminen tuikkasi maalin edestä suoraan Tomi Pylvänäisen syötöstä kiekon verkkoon.
Kotijoukkue tarjosi lepsuilullaan paikat myös vastustajalle, varsinkin kun alivoimapeli ei ottanut toimiakseen, mutta maalilla Taponen oli illan herra ja hidalgo, ja takaiskumaaleilta vältyttiin.
– Oli meiltä todella tahmea esitys, vaikka saatiin kolme maalia alkuun. Ei oltu häikäiseviä, väsytti varmasti Kokkolan vierailun jäljiltä vielä, KOO-VEEn pääluotsi Ari Jortikka pohdiskeli ottelun jälkeen.
– Se Hermes-ottelu jäi kyllä harmittamaan. Sössittiin meidän paikat ja läpiajot.
Vastustajan valmentajan tavoin myös Jortikka äityi kehumaan maalivahti Taposta.
– Taponen on ollut meidän sielu Rovaniemeltä asti, viimeinen lukko meidän pelissä. Tietysti tänään helpotti se, että vastustaja oli jo menettänyt pelinsä.
Titaanit tulivat otteluun vajaalla kokoonpanolla ja muutenkin runkopuolustajia oli poissa. Silti päävalmentaja Oksanen ei ollut aivan pää painuksissa.
– Tsempattiin kuitenkin kotiotteluissa hyvin ja jäi tästä pelillisestikin muutamia ihan hyviä juttuja. Meiltä puuttui tänään neljä parasta puolustajaa, mutta maalintekoonhan tämä kulminoitui. Ei me olla hirveästi maaleja tässä sarjassa päästetty, mutta kun ei itse saada aikaan yhtään.
– Kattellaan nyt, totesi Jortikka, kun ottelu Heinolassa oli vielä kesken.
Helpotuksen huokaus
Tunnelma KOO-VEEn tiloissa oli käsinkoskeltava. Netin tulospalvelussa seisoi pitkään Heinolan ottelun kohdalla 61 minuuttia ja 3-3, tulos joka siis riittäisi jatkopaikkaan. Kukaan ei uskaltanut ääneen mitään sanoa, päävalmentaja Jortikka ja seuran puheenjohtaja Risto Laine muistelivat edellisiä karsintoja, jolloin nousu jäi tiukoille.
Lopulta pukukopin puolelta kuului ääretön mölinä. Jo legendaarisen maineen saavuttanut seuran valmennuspäällikkö, hokkarit naulaan edellisissä karsinnoissa lyönyt tähtihyökkääjä Tomi Tervala toi puhelimen välityksellä Heinolasta saadut ilouutiset. Lisämaaleja ei ollut jatkoajalla syntynyt, KOO-VEE oli palannut ylemmälle sarjatasolle.
– Kyllä helpottaa. Ei tätä olisi uskonut, kun sarja alkoi. Aallon harjalla tässä on menty Rovaniemeltä asti, päävalmentaja Jortikka myhäili.
Suomalaisen jääkiekkoilun perinteikkäisiin seuroihin kuuluva KOO-VEE voitti aikanaan Suomen mestaruuden vuonna 1968. Toiseksi ylimmällä sarjatasolla tämä Tampereen kolmosseura on viimeksi nähty kaudella 1996-1997.
– Olin mukana putoamassa ja kaksi kertaa ollaan oltu karsimassa, mutta kolmas kerta toden sanoo. Vaikeaa on välillä ollut, mutta meillä on ollut hyvä joukkue, hyvä johto ja seuran täysi tuki takana, lateli Jortikka.
Joukkue aloitti villit juhlat ja päävalmentaja suunnisti vielä yöksi töihin. Tulevaisuuden suunnittelun vuoro on sitten joskus myöhemmin.