Ero joukkueiden välillä oli selvä: niin sarjataulukossa kuin kaukalossakin. Hokki taistelee kärkipään sijoista, Titaanit taas suuntaa kohti karsintoja. Kaukalossa kainuulaisten juna porskuttaa näyttävästi kiskoillaan, kun taas kotkalaisleirissä viisikon jokainen jäsen tuntuu vetävän peliä omiin suuntiinsa.
Titaanit malttoi vielä avauserän ajan roiskia kiekkoa väljemmille vesille, mutta sortui myöhemmin karkeisiin virheisiin – eikä Hokki jättänyt paikkojaan hyödyntämättä.
– Peli ratkesi meille toisessa erässä. Ensimmäinen erä kävi meille varmaankin alkuverryttelystä, sillä toiseen erään luistelumme parani ja samalla meidän suunnitelmammekin alkoi purra paremmin. Titaanit joutui sitten sen myötä ottamaan pari ratkaisevaa jäähyä, joiden myötä pääsimme johtoon, tiivisti Hokki-luotsi Timo Meriläinen ratkaisun.
Keskiviikon rankkarivoitto sarjakärki Jokipojista oli tuonut hiukan valoa kotkalaisten kevääseen, mutta tänään taskulampusta pöllittiin taas patterit. Titaanien viisikkopelaaminen oli organisoitua vain ajoittain.
– Meillä oli alla hyvä peli ja tarkoituksena oli lähteä toteuttamaan samoja asioita tänäänkin. Tiedettiin vielä että Hokilla on nopeat ja taitavat hyökkääjät, ja että se kääntää peliä nopeasti, joten meidän piti pelata syvään ja hakea ratkaisuja päädyn kautta. Vielä ensimmäisessä erässä pelattiinkin niin, kertoi Jari Blomberg kotkalaisten lähtökohdista.
Tulos oli kuitenkin tuttu; jo kauden kahdeskymmenesseitsemäs tappio:
– Menetimme pelin ihan tyhmyyttämme. Oli se sitten keskittyminen tai nöyryys, mutta kuri katosi. Unohdimme toisessa erässä, mitä piti tehdä ja vastustaja meni sitten menojaan, Blomberg harmitteli.
20 sekuntia johdossa
Peli alkoi vierasjoukkueen komennossa, kun Hokki-hyökkääjät puikahtelivat keskeltä läpi ja kohti Kai Tillasen vartioimaa maalia. Kainuulaisjäähyjen aikana kotijoukkue pääsi kuitenkin peliin mukaan ja touhu tasoittui.
Parhaat paikat nähtiin kuitenkin vasta tasaviisikoin pelattaessa erän puolivälissä: ensin niin Jesse Pehulla kuin Toni Mäkiselläkin avautui hyvät vetopaikat ja heti perään Hokki-puolustaja Anssi Virkki oli osua takatolpalta toisessa kenttäpäädyssä.
– Olimme tutkineet, miten Titaanit pelaa omassa kaukalossaan ja sopineet taktiikan sen mukaan. Ensimmäisessä erässä meillä ei kuitenkaan jalat riittäneet ihan siihen ja tuntuikin vähän siltä, että Titaanit olisi ollut vähän niskan päällä koko erän, mietiskeli Meriläinen hiukan turhankin vieraskoreana.
Hokki ehti saada erän edetessä paineen jälleen kotkalaispäätyyn, mutta lopulta vieraiden kolmas jäähy kostautui. Kapteeni Kimmo Happo ehti tuskin saada ahteriaan alas jäähypenkille, kun Ossi Häkkinen jo tuuletti ottelun avausmaalia ajassa 16.36. Tilanteen rakensi aloitusvoiton kauhonut ja hyvän syötön maalin takaa tarjoillut Mikko Kansikas.
Yleisön riemu kotijohdosta sai kuitenkin hiipua pian, sillä Hokki iski pelin tasoihin jo kaksikymmentä sekuntia myöhemmin. Aku Joki-Erkkilä haki päätyyn heitetyn kiekon maalin takaa, syötti taka-aaltoon ja sai vielä mailansakin väliin, kun Joni Liljebladin kova vastapallolämäri painui jäätä nuollen alanurkkaan.
Vuorotyön arkea: toinen aloittaa, kun toinen lopettaa
Kotijoukkueella oli saumansa vielä toisen erän alussa, kun avausmaalinkin tehnyt viisikko sai painetta Hokki-päätyyn. Kansikkaan tarjoilu pelasi, mutta vedot viuhuivat ohi, maali jäi tekemättä ja pian pelikin oli menetetty...
Vielä avauserässä jäähyt olivat menneet puhtaasti 3-0 Hokille, mutta jatkossa vieraat pysyivät kaukalossa ja kotijoukkue joutui rikkomaan. Ensimmäisen jäähynsä Titaanit otti erän kahdeksannella minuutilla ja omissa soi heti.
Teemu Virtala teki illan ensimmäisensä noustuaan maalin takaa nokikkain Tillasen kanssa. Veskari piti jään peitossa vielä ensiyrittämällä, mutta toinen lyönti toi tulosta ja kiekko kiersi jäätä pitkien ja tolppien kautta sisään.
– En tiedä, oliko ensimmäinen erä jotenkin liiankin helppoa; tuliko siinä joku harhakäsitys siitä, millä saadaan jotain tulosta tänään. Toisessa erässä ei kuitenkaan tehty enää töitä, eikä pelattu syvään. Ja silloinkin, kun pelattiin syvälle, niin kolme hyökkääjää ajoi itsensä pihalle saavuttamatta riistoja, Blomberg sadatteli.
Tappioasemassa Titaanien peli hajosi pala palalta ja vierailla oli varaa hukata jopa useampikin läpiajo. Esimerkiksi Joki-Erkkilä sai jo Tillasenkin kierretyksi, muttei enää kiekkoa kammettua tolpan oikealta puolelta.
Joonas Koskinen sen sijaan väläytteli taitojaan 1-3-maalin arvoisesti. Tulokashyökkääjä otti keskialueella syötön vastaan näppärästi pyörähtäen ja sai samalla titaanipakin pyörälle päästään. Koskinen päätti itse synnyttämänsä 2-1-hyökkäyksen tarkkaan kutiin ohi Tillasen ajassa 31.59.
Lopullisen ratkaisun makua otteluun tuli viimeistään, kun Hokki lisäsi viitisen minuuttia myöhemmin johtolukemiaan kahden miehen ylivoimaa pyörittäessään. Virtala lämäsi kainuulaisten neljännen maalin B-pisteiden välistä.
Pelaillaan pois, mutta paremminkin vois’
Päätöserään lähdettäessä peli oli jo ratkennut ja jännitettävää oli lähinnä siinä, kuinka tylyiksi Hokki numerot jaksaisi iskeä. Alku oli vahva, sillä Matti Koistinen latasi kovan lämärin keskeltä sisään ylivoimapelin päätteeksi heti erän toisen minuutin alkajaisiksi.
Paras puhti katosi tosin pian Hokinkin otteista. Timo Meriläinen olisi nähnyt mielellään joukkueensa painavan täysillä loppuun asti, vaikka peli olikin selvää pässinlihaa.
– Pelaamistamme kolmannessa erässä voisi ruotia vähän tarkemminkin. En ole tyytyväinen ihan kaikkien tekemiseen siinä, mutta kokonaisuushan se tietysti ratkaisee. Kolme pistettä täältä on ollut ainakin minun aikanani harvinaisempaa herkkua ja joukkueen kokonaissuoritukseen pitää olla erittäin tyytyväinen.
Hokki iski vielä kertaalleen erän puolivälissä – ja komean maalin iskikin. Illan tehomies Virtala syötti näpsäkästi maalin eteen, jossa puolustaja Matti Hana veivasi Tillasen pihalle ja passasi Nico Aaltosen iskemään 1-6-luvut tyhjänä ammottaneeseen häkkiin.
Kuria ja kurittomuutta
– Kansikkaan kenttä teki töitä kolme erää, mutta meillä oli muita kenttiä, jotka menivät tekemään asioita vain puolittain. Siitä tuli sitten maaleja ja ylivoimahyökkäyksiä, joista jouduttiin rikkomaan, summasi Blomberg onnistujia ja epäonnistujiaan.
Titaanit pääsi vain ani harvoin järjestelmällisiin hyökkäyksiin. Avaukset olivat heikkoja, syötöt huolimattomia, eikä päätykiekkoihinkaan ehditty. Hokin maalilla värjötellyttä Teemu Seppästä kävi jopa sääliksi. Kotijoukkueen kymmenen laukausta kohti maalia koko ottelussa lienee lähellä jonkin sortin ennätystä – vaan ei kovin mairittelevaa sellaista.
Hokki sen sijaan pelasi fiksusti läpi ottelun. Pakka pysyi koossa puolustuspäässä ja juonikkaat hyökkääjät malttoivat odotella vastustajan virheitä, vaikka ajoittain joukkue haki vähän turhankin näyttäviä pystyavauksia hajanaisen titaanipuolustuksen innoittamana. Sarjakolmoseksi nousseelle Hokille voitto oli jo neljäs peräkkäinen tahkeamman tammikuun alun jälkeen.
– Pelimme on hiukan aiempaa kurinalaisempaa ja sitä myötä pisteitäkin on tullut. Joukkue tekee hyvin töitä ja pystymme muuttamaan peliä vastustajan mukaan. Esimerkiksi KooKoo oli Kajaanissa ihan erityyppinen kuin mitä täällä oli tulossa. Aina välillä peleissä tulee mustia hetkiä, jolloin pelaaja ei ole ihan hereillä ja aiheuttaa meille jäähyjä ja vaikeita hetkiä, mutta olen tyytyväinen nykyiseen kurinalaisuuteemme, kiitteli Meriläinen.