Läheltä piti

MESTIS / Raportti
Nimittäin se, että Jääkotkat olisi ottanut kaksi pistettä illan pelistä. Pirteästi esiintynyt kotijoukkue pisti hyvin kampoihin hieman laimeasti esiintynyttä KalPaa vastaan. Huono viimeistelytaito ja kuopiolaisten maalivahti estivät pisteitten jäämisen Uuteenkaupunkiin. Vaikka tappio tulikin, parasta pelissä oli kuitenkin Jääkotkien roimasti parantunut peli. Nyt pelattiin jo lähes sillä tyylillä mitä on muina kausina totuttu näkemään.

Kotijoukkueen paras peli tällä kaudella

Vaasassa Jääkotkat pelasi tasapäisesti kaksi erää Sportia vastaan. Nyt pystyttiin pelaamaan koko ottelu tasapäisesti KalPaa vastaan. Enää ei tullut sitä muutaman minuutin mustaa hetkeä, jonka aikana vastustaja ratkaisee pelin. Edes kuopiolaisten ainoa osuma toisessa erässä ei murtanut
pelaajien henkistä selkärankaa, usko omaan peliin säilyi loppuun asti.

Heti tulee mieleen, että KalPa oli heikko tänään. Toki on myönnettävä, että parempikin yhdistelmä on tällä kaudella nähty Uudessakaupungissa. Mutta oliko se kuopiolaisten pelkkää huonoutta. Kyllä osan heikosta esityksestä aiheutti kotijoukkueen yritteliäämpi peli. Nyt uskallettiin haastaa vastustajan pelaajat ja pyrittiin viemään kiekko maalintekopaikkaan. Yllättävän monta kertaa kuopiolaisten puolustus avautui Jääkotkille ylivoimahyökkäykseen. Oliko tähän syynä runkopuolustajien loukkaantumissuma? Joka tapauksessa paremmalla onnistumisprosentilla ja
paremmalla onnella pisteet olisivat hyvinkin voineet jäädä Ukiin.

Peli ei ollut mitenkään kovavauhtinen ja voisi jopa väittää, että Jääkotkat oli se osapuoli joka vei peliä. Ei ehkä mitenkään selvästi, mutta onnistui kuitenkin ohjaamaan vastustajan hyökkäykset nurkkiin eikä päästänyt myllyä pyörimään omalle maalille. Niitä virheitäkin omassa päässä vielä
tuli, mutta nyt ne joko pystyttiin paikkamaan tai vastustaja toheloi kiekon ohi maalin. Samanlaisia
tilanteita oli myös KalPan päädyssä. Onnistuttiinpa jopa vetämään kiekko kerran ohi tyhjän maalin, kun Ari Luostarinen oli jo pelattu pois tilanteesta. Myöskin turha jäähyily oli jäänyt pois. Osaltaan siihen vaikutti myös päätuomari Jussi Leppäsen salliva linja. Hieman puolueellisesti voisi väittää, että tällä kertaa kotijoukkue oli se kärsivämpi osapuoli. Mutta ehkä sarjajumboa saa ottaa kovemmin kuin muita joukkueita.

Molemmat maalivahdit pelasivat hyvän pelin. Etenkin Luostarinen KalPan maalilla torjui kaksi todellista haamupelastusta. Toisessa erässä Marko Paananen sai vetää lähietäisyydeltä kohti tyhjää maalia, mutta Luostarisen komea poikittain heittäytymien pelasti maalin. Vastaavasti toisessa
päädyssä Matias Valavuo kirjaimellisesti venyi kahden miehen läpiajossa kiekon tielle. Tilanteen
jälkeen näkyi hyvin Valavuosta, että torjunta kävi aika paljon raajojen päälle. Moni jo pelästyi miehen loukkaantuneen tilanteessa. Se ainoa maali syntyi ylivoimalla, kun Samuli Suhonen sai laukoa siniviivalta kohti maalinedusruuhkaa. Kiekon maaliin menoa edesauttoi sen suunnanmuutos oman pelaajan mailasta.

Jääkotkillakin oli etsikkoaikansa ennen tätä maalia, kun KalPan Matti Tiihonen ja Tero Varonen istuivat samaan aikaan jäähyllä. Nyt saatiin kahden miehen ylivoima aika hyvin pyörimään KalPan
alueelle. Juuri tässä ylivoimassa Luostarinen esitti tuon loistotorjuntansa. Ainoa miinus hyvässä
ylivoimapelaamisessa oli tietysti se maalin puuttuminen. Aivan liian paljon vieläkin puolustajat aristelivat vetää suoraan syötöstä ja yleensäkin laukoa olisi pitänyt enemmän. Hieman oli pelaajilla vielä näköjään itseluottamuksen puutetta. Heti kun kaukolaukaus maalille saatiin vedetyksi, seurasi siitä myös vaikea tilanne kuopiolaisten puolustukselle. Niitä olisi vain pitänyt luoda enemmän. Jos vetoa lähdettiin asettelemaan, ne ehti Luostarinen nappaamaan hanskaansa kuin kypsät marjat.

Peli huipentui viimeisellä minuutilla, kun aloitus saatiin KalPan päätyyn ja Sami Simonen sai samaan aikaan jäähyn. Aki Mykkänen otti maalivahdin pois ja Jääkotkat pääsi painamaan kuudella
neljää vastaan. Kentälle luisteli viisi parasta hyökkääjää ja puolustajista Marko Paananen. Lähellä se tasoitus olikin. Aivan viime hetkillä Paananen pääsi vetämään läheltä ruuhkan takaa kohti maalia, mutta kiekko lirui muutaman sentin päästä ohi maalin. Yritys oli hyvä, mutta ehkä pienoista rauhallisuutta olisi tähän loppuun kaivannut. Vaikka aikaa olikin vähän jäljellä, niin pienellä vilkaisulla kohti maalia olisi voinut löytää juuri sen ratkaisevan aukon ampua kiekko Luostarisen taakse.

Ei enää epäonnistujia

Tänään kukaan Jääkotkien pelaajista ei epäonnistunut. Ei ainakaan siinä mitassa mitä on edellisissä
kotipeleissä totuttu näkemään. Sehän on selvää, että yksikään pelaaja ei ole virheetön ja pieniä mokia sattui nytkin. Mutta niitä tuli aivan vastaavasti vastustajallekin. Edes se kuopiolaisten voittomaali ei tullut virheestä, vaan oli oikeastaan aika halpa maali ruuhkan takaa.

Puolustus oli nyt nostanut selvästi profiiliaan. Mikko Mäkiranta ja Marko Paananen alkavat jo uskoa tekemisiinsä ja uskaltavat ottaa miestä ja laukoa. Hieman kun Paananen vielä parantaisi
tilanteisiin menoa, niin paremmalta näyttäisi. Myös Mikko Rantanen pelasi ehkä parhaimman pelinsä Jääkotkien paidassa. Pari pahaa virhettä tuli, mutta ainakin toisen niistä hän paikkasi
uhrautuvasti heittäytymällä. Ja sitoi hän omassa päässä kolmannessa erässä aika toviksi vastustajan hyökkääjän jäihin - se näytti aivan pysähtyneeltä painitilanteelta. Rantanen päällä ja vastustaja alla. Syynä taisi sittenkin olla ristiin menneet luistimet tms. Pelaajat eivät yksinkertaisesti päässet irti vaikka yrittivätkin. Mainita pitää myös, että Samu Kiiski pelasi taas puolustajan paikalla ja täytti tonttinsa hyvin.

Hyökkääjistä tutut nimet Topi Riutta, Maksim Ivanov ja Joni Aurasuo olivat vauhdissa. Mutta ilahduttavinta oli, että muutkin pelaajat olivat saaneet uutta puhtia peliinsä. Marko Raita, Rami
Kaupinsalo, Sami Häätylä ja Patrik Forsbacka voivat olla tyytyväisiä iltapuhteeseensa. Ja koko joukkue pelasi nyt Mestis-tason mukaista jääkiekkoa. Vaikka tappio tulikin harmittavalla maalin erolla, voi joukkue lähteä hyvän esityksen antaneena joulutauolle.

Kuopiolaisista ei mieleen jäänyt muita kuin erinomaista torjuntatyöskentelyä esittänyt Ari Luostarinen. Oliko paras pistemies Marko Ahosilta edes kentällä? Oliko pelaajilla kenties jo joululoma mielessä? Kiekko ei tuntunut millään välillä löytävän mieheltä toiselle ja aivan uskomattomia ohilaukauksia nähtiin. Haluttiinko säästellä mailojen lapoja? Vain väläyksittäin
nähtiin sitä lupsakkaa kalakukkokiekkoilua, jota KalPa on esittänyt. Voitto kuitenkin tuli, vaikkakin pienimmällä mahdollisella tuloksella. Kuopiolaisten valmentaja saa kiittää näistä kahdesta pisteestä
maalivahti Luostarista.

Pelin parhaina palkittiin oikeutetusti kumpikin maalivahti.

» Lähetä palautetta toimitukselle