Kun Kärpät tuli Kisapuistoon vierailulle, joukkue toi mukanaan kentän pienikokoisemman miehen. Kolmekymmentä senttiä Kärpät-hyökkääjä Joonas Komulaisen yläpuolella maailmaa katseli SaiPan Per Savilahti-Nagander.
Savilahti-Nagander saapui SaiPan riveihin kaksi vuotta sitten ja on tuossa ajassa ottanut harteilleen ykköspuolustajan viitan. Paikka ylimmässä ketjussa on tuonut mukanaan paljon vastuuta niin yli- kuin alivoimallakin, mikä näkyi myös illan peluutuksessa Kärppiä vastaan.
– Ensimmäinen erä menetteli, mutta toisessa jouduimme pelaamaan todella pitkää vaihtoa ja Kärpät sai pidettyä jatkuvasti painetta. Kolmannessa oli taas helpompaa, mutta toinen erä oli rankka, hikinen pakki kuvaili ottelua.
Vaikka toinen erä uuvuttikin Savilahti-Naganderia, työ palkittiin Stefano Giliatin maalilla, johon ruotsalaispuolustajakin pääsi osalliseksi.
– Gilie [Giliati] syötti minulle siniviivalle, mutta kiekko pomppi. Sain syötettyä sen kulmaan, jossa Ville [Hämäläinen] oli ja hän sai sen eteenpäin, jonka jälkeen Gilie teki sen todella mahtavan maalin.
Giliatin ja Ville Kohon osumat takasivat SaiPalle neljännen peräkkäisen voiton. Kuuden ottelun mittainen tappioputki on varmasti myös monien muistissa, mutta hetkellinen suvantovaihe ei Savilahti-Naganderin mielestä kuvannut joukkueen tasoa.
– Voittoja ei tullut, mutta minusta olemme pelanneet hyvin. Varsinkin Hattu [Jani Nieminen] on ollut loistava, ja kun teemme paljon töitä, voimme olla ylpeitä joukkueestamme, hän vakuutti.
– Ainahan on hienompaa voittaa kuin hävitä.
NHL:n työsulku ottaa ja antaa
Savilahti-Naganderin osalta kausi lähti vasta uudelleen käyntiin. Puolustaja oli kuukauden sivussa yläraajavamman takia ja lämmitti katsomossa penkkejä muiden SaiPan loukkaantuneiden ykkösnyrkkiläisten kanssa. Pelin seuraaminen sivusta ei juuri tarjonnut viihdettä.
– Se on pahin tunne ikinä! On niin tylsää istua katsomossa ja vain katsella, kun muut pelaavat. Vaikka kaverit pärjäsivätkin hyvin, halusin vain tulla itse kuntoon ja päästä pelaamaan jääkiekkoa, ruotsalainen muisteli turhautumistaan.
– Loukkaantumisia sattuu, eihän niille mitään voi, mutta nyt olen taas kunnossa. Pelaaminen on hauskaa.
Vaikka luistimet keräsivätkin hetken ruostetta, miesten läsnäolo ei lehterien puolella jäänyt huomaamatta. Nimikirjoituksia on sairauslomalla kirjoitettu lukuisia – useimmiten nuorille naisille.
– Eivät he minua niinkään kyselleet, he olivat niiden hyvännäköisten perässä, Savilahti-Nagander hymähti.
– Silloin kun Cory [Emmerton] oli vielä täällä, niin kaikki tytöt halusivat tulla katsomossa juttelemaan. Hänen takiaan he kaikki olivat siellä.
Uusi loma on jo Savilahti-Naganderille tiedossa, kun valtaosa pelaajista pääsee viettämään maajoukkuetaukoa. Ruotsalainen suuntaa tiensä kohti kotona odottavaa perhettä. Kolmen kruunun paidan Savilahti-Nagander puki viimeksi päälleen pelatessaan alle 20-vuotiaiden joukkueessa, eikä pistäisi vastaan, jos tarjoutuisi mahdollisuus edustaa kotimaata myös aikuisiällä.
– Olisi tietysti todella hienoa päästä pelaamaan Ruotsin maajoukkueessa. Minun kohdallani se ei ole todennäköistä, ei ainakaan nyt, kun NHL:n työsulku on voimassa, hän harmitteli.