Paljon odotuksia, melkoinen pettymys. Perjantaina Ylen A-Studiossa käyty "vaalikeskustelu" Jääkiekkoliiton puheenjohtajuudesta lässähti konkretian puutteeseen.
Haastajan asemassa oleva Mika Anttonen ei onnistunut haastamaan Kalervo Kummolaa erityisen selkeillä asiakysymyksillä. Tämä oli sääli, sillä hänen liittovaltuustolle lähettämässään kirjeessä asiaa oli enemmän.
Vähän konkretiaa oli Kummolan puumailoissa tai ilmaisissa junnuvuoroissakaan. Koko asetelma henki siitä, että vaalikeskustelu on vuoden myöhässä. Lisäksi siitä puuttuu avoimuus.
Koko asetelma henki siitä, että vaalikeskustelu on vuoden myöhässä.
Anttonen ei ehkä vakuuttanut esiintymisellään tällä kertaa. Viime tingassa järjestynyt keskustelu ja alivoima studiossa veivät terää esiintymisestä. Aivan niin, Sinuhe Wallinheimon asema Kummolan puolella oli lähinnä outo. Haastaja tässä tapauksessa alistui.
Pojittelu on silti turhaa ja myös typerää. Pojat eivät kasvata huoltoasemaketjuja 1100 toimipisteen kokoiseksi.
Kenen vastuulla sitten tämän vaalikeskustelun järjestäminen aikaisemmin olisi ollut? Jääkiekkoliiton hallituksen ja Kummolan, tietysti. Ehkä ehdokkaat eivät voi eduskuntavaalien tapaan kiertää jokaisella paikkakunnalla soppatykin kanssa, mutta alueittain sitten. Tekeminen lähemmäksi seuroja.
Tapaamisia Pelaajayhdistyksen kanssa. Nyt kyseltiin Anttoselta, kuka tämä on, vaikka maalaisjärjellä ajateltuna liitolla olisi vastuu esitellä ehdokkaansa hyvissä ajoin.
Ne asiat! Minne ehdokkaat haluavat liittoa viedä, ja missä heidän eronsa ovat? Tässä tulemme avoimuuden puutteeseen.
Suomalaisen jääkiekon strategia vuosille 2014-18 kertoo strategian painopisteistä seuraavasti:
Yhteiskunnallinen arvostus syntyy arvojen toteuttamisesta toiminnan kaikilla tasoilla. Toiminta avoimeksi ja läpinäkyväksi, hyvien asioiden viestintä myös lajitoimijoiden ulkopuolelle.
Avoin asialista oli se, että julkisuuteen tulee lehdistön kautta vain toisen ehdokkaan tavoitteita. Vaalit pyrittiin pitämään vaalitaistelunkin osalta suljettujen ovien takana. Huh, mitä viestintää ja avoimuutta.
Anttosen kolmen vuoden suunnitelmaa pidetään liian lyhyenä, Kummolalta vuosi olisi tarpeeksi pitkä. Huh, mitä logiikkaa ja arvoja.
"Reilussa" vaalitaistelussa Pelaajayhdistyksen pomo on epämääräisin valtuutuksin vain toisen ehdokkaan puolella. Wallinheimon pelaajakysely oli kuin Valio kertomassa maitomarkkinoista. Ymmärrän sen, että kaikki eivät pelaajat eivät haluakaan osallistua päätöksentekoon, mutta pitääkö tällaisessa asiassa ottaa puolia ollenkaan.
Ai niin, Kummola haluaa lisäksi itse valita seuraajansa, joka on pikkulintujen mukaan Saku Koivu.
Oman lakeijan valitseminen tuntuisi loogiselta jatkumolta nykyiseen keskittyneeseen vallanpitoon. Avoimelta toiminnalta se ei kuulosta, eikä varsinkaan muutokselta tai tulevaisuudelta.
