Liiga on palannut joulutauolta täysien kierrosten sävyttämänä. Aivan niin, joulun jälkeen ehdittiin pelata jo pari seitsemän ottelun kierrosta. Liigassa nähtiin muutama pelaajahankinta, kun TPS vaihtoi miehistöään ja SaiPa sekä Pelicans vahvistivat rivejään. Huomion keskipisteessä on ollut kuitenkin Kanada, jossa Nuoret Leijonat yrittivät uusia viimevuotista mestaruuttaan epäonnistuneesti.
Kisoilla oli oma vaikutuksensa myös Liigaan, sillä etenkin Ville Husson ja Juuse Saroksen poissaolo oli etukäteen erittäin jännittävä yksityiskohta kyseisten maalivahtien seurajoukkueille.
Maanantaijään uuden vuoden ensimmäisiä risuja ja ruusuja jakelevat TPS-toimituksesta ja Auran Aaltojen kiekkoäänenä tuttu Markku Silvennoinen sekä päätoimittaja Antti Wennström. Oletko heidän kanssaan samaa mieltä? Pistä meille mielipiteesi Jatkoajan toimituksen sähköpostiin, Twitteriin tai Facebook-sivuille.
Eero Kilpeläisen kausi on ohi. Miten KalPa selviää tilanteesta?
Markku Silvennoinen: KalPa menetti tärkeimmän pelaajansa. Se on karu fakta, jonka kanssa KalPan toimistolla joudutaan tällä hetkellä elämään. KalPa joutuu nyt raapimaan laarin pohjia tosissaan, sillä rahaa seuralla ei juurikaan ole, eikä mitat täyttäviä maalivahteja liiku tähän aikaan vuodesta juurikaan enää markkinoilla.
Tulitukea Perhonen tarvitsee joka tapauksessa
Kolaus on kova, mutta nyt on Samu Perhosen kasvettava vastuun mukana. Tulitukea Perhonen tarvitsee joka tapauksessa, joten kaupoille KalPa joutuu lähtemään juuri ennen sulkemisaikaa. Pahimmillaan tämä voi olla KalPan hienosti sujuneen kauden negatiivinen käännekohta.
Antti Wennström: Minusta tilanne on vakava, muttei mahdoton. Kilpeläinen on ollut yksi Liiga-kauden parhaimmista hankinnoista. Hän on tuonut joukkueen takalinjoille vakautta. Vähän samalla tavalla kuin Mikko Jokela.
Isoin merkitys on ollut kuitenkin kiekollisen pelin onnistumisella. KalPa on pelannut voittavaa kiekkoa koko joukkueena. Menestys ei siis ole ollut pelkästään Kilpeläisen varassa. Yhtä kaikki, minusta puhelun kannattaa nyt lähteä Mika Järvisen tai Ari Ahosen suuntaan. Kyseiset pelaajat pystyisivät pitämään KalPan varmasti mukana kärkikamppailussa.
TPS pisti Radek Smolenakin pihalle ja hankki Juraj Simekin sekä Alexander Ruutun. Kaiken kukkuraksi Smolenakin esitykset pelaajana haukuttiin. Miten kommentoit tapahtumia?
Silvennoinen: Radek Smolenak on erittäin ristiriitainen pelaaja. Tilastojen valossa hän teki juuri sitä mistä hänelle maksettiinkin, eli maaleja. Kolikon toinen puoli painoi lopulta TPS:n vaakakupissa enemmän, sillä Smolenak oli tasakentällisin suorastaan hyödytön pelaaja. Smolenak oli hidas, laiska ja kuriton surffailija, jonka kiekolliset ratkaisut olivat järjestään huonoja. Kärjistetysti Smolenakista olisi ollut eniten hyötyä, jos häntä olisi peluutettu 13. hyökkääjänä ainoastaan ylivoimilla, sillä parin metrin säteellä maalista hän oli edelleen erittäin vaarallinen − silloin kun häntä sattui huvittamaan sille alueelle meno.
Kun tarkastelee Elomon lausuntoja, niin eihän hän muuta sanonut kuin totuuden.
Smolenakin tilalle hankittu Juraj Simek totuttelee vielä talon tavoille, mutta pelaajana hän sopii TPS:n sapluunaan paremmin. Myös Simek on puhtaasti hyökkäyspään pelaaja, mutta hänen työmoraalinsa on monta luokkaa parempi.
Tasakentällisin pelatessa hänestä on hyvän syöttötaidon ansiosta paljon enemmän iloa kuin Smolenakista. Vaikka Simek ei välttämättä ole saman luokan maalintekijä, niin kokonaisuutena TPS jää voiton puolelle.
Se, miten päävalmentaja Miika Elomon julkisuuteen antamiin kommentteihin pitäisi suhtautua, on oikeastaan makuasia. Jääkiekon parissa on saanut tottua siihen, että kun pelaaja tai valmentaja heivataan yli laidan, niin kummasti se tuntuu aina tapahtuvan ”yhteisymmärryksessä”. Ratkaisujen todelliset taustat jäävät hämärän peittoon.
Kun tarkastelee Elomon lausuntoja, niin eihän hän muuta sanonut kuin totuuden. Kieltämättä se ei mairittele pelaajaa, mutta jokainen, joka Smolenakin pelaamista katsoi, näki varmasti asian kutakuinkin samoin. Itse arvostan rehellisyyttä ja avoimuutta. Toivoisin, että asiat sanottaisiin useammin suoraan. Siksi minun on kovin vaikea nähdä tässä mitään pahaa.
Toisaalta, kun Smolenakin heikkoudet eivät ole millekään liigaseuralle enää uutinen, niin miksi hänet sitten ylipäätään hankitaan Suomeen kerta toisensa jälkeen? Vieläkö jokin liigaseura näkee Smolenakissa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia?
Alexander Ruuttu puolestaan oli TPS:ltä syvyyshankinta. Jostain kumman syystä hänen hankintansa otettiin Turussa vastaan punaisen vaatteen lehahduksena. Kyseessä on lahjakas pelaaja, joka tuli Turkuun halvalla. Hän tuo myös kaivattua kilpailua hyökkäyspään pelipaikoista. Jos hän onnistuu ottamaan urallaan askeleen eteenpäin, niin hyvä, mutta jos ei, niin siihen ei TPS:n kausi kaadu. Kunhan rosteri täyttyy, niin Ruuttu ottanee paikkansa kolmosketjun keskeltä, sillä kyseistä tonttia aiemmin hoitaneen Tadas Kumeliauskaksen paluusta kaukaloon ei ole mitään varmuutta.
HPK:lla ei mene hyvin. Mistä homma eniten kiikastaa? Onko vika pelaajissa, pelitavassa vai missä? Onko HPK:ssa kriisi?
Wennström: Kiteyttäisin ongelman, tai pikemminkin perimmäisen syyn näin: HPK ei ole täydellinen jääkiekkojoukkue.
Kyseiseen asiaan ei minusta kannata nyt suhtautua liian dramaattisesti. Tasaisessa Liigassa on vain onnistuttava jokaisella osa-alueella niin hemmetin hyvin, ettei puolittaisilla suorituksilla päästä välttämättä maaliin. Onko lasi puoliksi täynnä, kysyi karhu Kultakutrin jäljiltä.
Alkukaudesta HPK pääsi kenties koko Liigan nopeimmin uusiin sääntöihin sisään. Erityisesti ykkösketju nautti tilasta hyökkäysalueella. Myös puolustus pelasi erittäin laadukasta peliä, kun se piti yllä erittäin hyvää pelinopeutta ja pelasi kiekkoa viileästi paineen alta pois. Hyökkäyksiinlähdöt olivat enimmäkseen nopeita, mutta kaistaa vaihdettiin sujuvasti, eivätkä viivelähdökään olleet sille aivan vieraita. HPK pääsi suorastaan ihailtavan hyvin alueelle kiekkoa kuljettamalla. Sokerina pohjalla oli tietysti Juuse Saroksen upea maalivahtipeli.
Alkukaudesta HPK pääsi kenties koko Liigan nopeimmin uusiin sääntöihin sisään.
Nyt muut joukkueet ovat kirineet eroa kiinni, ja se on äkkiä kääntänyt tasaisia pelejä tappioiksi. Huomionarvioista on muuten se, että nyt kohdatuista joukkueista SaiPa, Blues ja Ilves ovat olleet karvauksensa kanssa vaikeita joukkueita HPK:lle myös niissä kohtaamisissa, joista HPK vei pisteitä. Siis silloinkin, kun joukkueen peli kulki Liigan kärkitahdissa.
HPK:n pelaaminen on mennyt väkinäiseksi. Hyökkäykset kulkevat edelleen asiallisesti, ja joukkue saa luotua paikkoja, mutta kärkimiesten alisuorittaminen sekä puolustuspään epävarmuus tuottavat liikaa ratkaisevia virheitä. Alivoimalla Kerhon neliön läpi syötetään liian helposti.
Lisäksi Joni Myllykoski ei ole onnistunut viimeisissä peleissään tarpeeksi hyvin. Esimerkiksi Pelicansia vastaan Myllykoski teki virheen juuri pahimmalla hetkellä - silloin kun HPK kavensi ottelua maalin päähän. Yksilötasolla heikosti ovat kuitenkin suorittaneet myös joukkueen ulkomaalaiset.
Kuinka tilanne sitten ratkaistaan? Maltilla. Minusta HPK:n kannattaa ehdottomasti vain luottaa omaan pelitapaansa ja tekemiseensä, eikä tehdä mitään liian radikaalia. Tasakentällisin HPK pelaa materiaaliinsa nähden fiksua ja tarpeeksi luovaa peliä. Yksityiskohdista pitäisin kiinni siitä, että joukkue pääsee jatkossakin mahdollisimman paljon kuljettamalla alueelle. Keskustan läpi puskemalla tai kiekon viskaamisella päätyyn HPK sahaa omaa oksaansa.
Valmennusjohdon pitäisi mielestäni myös hillitä ketjurumbaa toistaiseksi. Saroksen paluu tuo varmasti ison siivun itseluottamusta, vaikka kenttäpelaajat eivät saisi käyttää sitä tekosyynä alisuorittamiselle.
Nuorten Leijonien poissaolot ovat vaikuttaneet eri seurojen peluutuksiin. Mitkä paikkaajat ovat ehtineet nostaa eniten profiiliaan?
Silvennoinen: Ilves menetti kisoihin määrällisesti eniten pelaajia, mutta yksittäisistä pelaajista suurin merkitys joukkueilleen oli tietenkin maalivahdeilla. HIFK:n päävalmentaja Antti Törmänen yritti tehdä kaikkensa, jotta Ville Hussoa ei olisi tarvinnut päästää maajoukkueen matkaan hetkeäkään aikaisemmin kuin oli aivan pakko.
Ilves menetti kisoihin määrällisesti eniten pelaajia, mutta yksittäisistä pelaajista suurin merkitys joukkueilleen oli tietenkin maalivahdeilla.
Pelko ykkösmaalivahdin kisamatkan vaikutuksista oli kuitenkin jokseenkin turha, sillä Kevin Lankinen selvisi leiviskästään mallikkaasti. Hän nousi paikkaajista kenties kovimpaan suoritukseen, sillä Lankinen voitti kisojen aikana kolme neljästä pelaamastaan pelistä. Toki taakse meni turhan monta kiekkoa, mutta lopulta vain voitot merkitsevät. HIFK ei kärsinyt juurikaan ykkösvahtinsa poissaolosta.
Wennström: Ville Meskasen hattutemppu Ilves-paidassa ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi. On muuten tehnyt juniorijoukkueissakin kohtalaista jälkeä! Jo tämä yksittäinen onnistuminen toi varmasti lisäpotkua hänen osakkeisiinsa ensi vuoden pelipaikkoja miettiessä.
Itse seuraan mielenkiinnolla sitä, palaako Aleksi Saarela enää Ässien kakkosketjun keskelle, sillä Juha Kiilholma ei varmasti kyseistä paikkaa ole mielellään luovuttamassa. Kuka senttereistä heitetään nyt laidalle?
Siirtorintamalla nähtiin Chad Raun saapuminen SaiPaan ja Antti Jaatisen siirtyminen JYPistä Pelicansiin. Kommenttisi siirroista?
Silvennoinen: SaiPalla on ollut viime vuosina melkoisen hyvä silmä ulkolaishankintojen suhteen. Chad Raussa lähinnä yllättää se, ettei kyseessä ole lähtönopeudeltaan kovinkaan ihmeellinen luistelija. Viime kausien heikot tilastot eivät sinänsä vielä merkitse yhtään mitään, sillä melko samanlaisilla statistiikoilla varustettuja miehiä edeltävätkin ovat olleet.
En yleensä lämpene näille alempien ketjujen perusjannuhankinnoille
Historia osoittaa, että tehoja on tullut ja kyseessä on maalintekijätyyppi. SaiPalla on ollut kyky löytää alelaareista somasti käteensopivia pelaajatyyppejä, joten olen taipuvainen uskomaan, että SaiPa tiesi mitä teki tarjotessaan Raulle sopimusta.
Wennström: En yleensä lämpene näille alempien ketjujen perusjannuhankinnoille, sillä Pelicansilla on myös loisteliaita nuoria pelaajia kyseiselle pelipaikalle. Paitsi että ei varsinaisesti ole, sillä joukkue on kärsinyt niin paljon loukkaantumisista.
Tässä tapauksessa ja tilanteessa Pelicansiin sopii nimenomaan pelaaja, josta tiedetään, mitä saadaan. Jaatinen tuo suoritusvarmuutta, tehoja ja peräänantamattomuutta. Onnistui muuten heti ensimmäisissä peleissään. Pelkillä junnuilla ei voi menestyä. Ja hei, heillekin riittää peliaikaa nyky-Pelicansissa.
Siirtotakaraja lähestyy hiljalleen. Mitä siirtoja pidät todennäköisimpänä?
Silvennoinen: Kuten yllä todettua, KalPa hankkii aivan varmasti maalivahdin. Se, että minkä profiilin koppari veräjän suulle löytyy onkin sitten kokonaan toinen asia.
Lisäksi olisin perin ihmeissäni ellei Lukko hanki itselleen sentteriä. Lukolla on kovat piipussa ja nippu on sellainen, jolla kilvoitellaan kanisterista, mutta Henrik Koivisto ei ole riittävän hyvä tämän joukkueen kakkossentteriksi kevättä ajatellen. Toni Koivistolta ja Janne Lahdelta on ulosmitattavissa vielä paljon enemmän maalintekovoimaa, mutta he tarvitsevat mitat täyttävän sentterin.
Myös Tappara toimii varmasti − jos pelaajiston suhteen ei tehdä muuta, niin sitten päästetään joku veteraaneista pois ja annetaan nuorille lisää peliaikaa.
Tammikuu erottaa jyvät akanoista pudotuspelipaikkojen suhteen, joten eiköhän pelaajamyyntejäkin vielä nähdä. Toivoisin, että jos ja kun niitä eteen tulee, niin niissä sovellettaisiin viime kaudelta tuttua KalPan esimerkkiä. KalPahan antoi Jukka Voutilaisen loppukaudeksi Tapparaan ja sai vaihdossa Arttu Ilomäen, joka jatkaa seurassa tälläkin kaudella. Tämän lisäksi Voutilainen palasi täksi kaudeksi KalPaan. Eli luopumalla ykkössentteristään pariksi kuukaudeksi, KalPa sai toisen sentterin sekä ykkössentterinsä takaisin. Mielestäni esimerkillinen kauppa, jollaisia toivon näkeväni lisää.
Wennström: Ainakin HIFK:n uskon hankkivan puolustajan, vaikka julkisuuteen onkin annettu päinvastaisia lausuntoja. Myös Tappara toimii varmasti − jos pelaajiston suhteen ei tehdä muuta, niin sitten päästetään joku veteraaneista pois ja annetaan nuorille lisää peliaikaa.
Kolmantena kilpavarustelijana näen JYPin, joka luopui nyt Antti Jaatisesta. Jyväskylässä ei hullutella, mutta uskon heidän haistavan nykyisestä sarjatilanteesta sen, että seura voi onnistuessaan tavoitella vaikka mestaruutta.
Viikon pelaaja: Jan Latvala, Pelicans
42-vuotias Latvala jaksaa puolustuksensa johtajana. Peliajat viikon aikana 27:27, 24:22 ja 26:17, eikä yhtään takaiskumaalia tasakentällisin. Pelicansin kausi ei ole ollut mikään täysosuma, mutta kuinka paljon alempana oltaisiin ilman Latvalan kaltaisia johtajia?
Viikon twitaatti:
0-3 ja Tuokkola lähetti miehet: Zalewski, Tyrväinen ja Rautiainen pukukopin puolelle!! #ilves #liiga
— Alex Westerholm (@mrallujee) 3. tammikuuta 2015