HIFK jyrää tällä hetkellä voitosta voittoon. Onko helsinkiläisillä mahdollisuus mestaruuteen kymmenen vuoden tauon jälkeen?
Veikko Nurminen: HIFK on tällä hetkellä selkeästi suurin haastaja Lukolle. Sekasortoisen alkukauden jälkeen helsinkiläisten käyrä on kääntynyt rajuun nousuun. Runkosarjaa HIFK tuskin tulee voittamaan, mutta se ei edes varmasti "Stadin Kingejä" motivoi.
HIFK:n pelillinen parannus koostuu varsin tavallisista asioista. Joukkue on pelannut jo pidemmän aikaa terveenä, ja se näkyy rauhallisuutena. Alkukaudella HIFK hätäili kaukalossa aivan liikaa, ja kärsimättömyys avasi vastustajilla useita vaarallisia vastaiskuja. HIFK:n joukkue on rakennettu myös selvästi fiksummin kuin viime kaudella. Tällä hetkellä joukkueessa ei ole liikaa yksilöitä, vaan kaikki saavat pelata omilla vahvuuksillaan.
Toinen syy helsinkiläisten liitoon on sarjan paras sentteriosasto. Henrik Borgström, Anton Lundell, Alex Broadhurst sekä Juha Jääskä muodostovat loistavan sentterinelikon. Myös Miro Väänänen ansaitsee kaudesta suuret kehut.Loistavasti nelosketjussa ahertava Väänänen on noussut Jarno Pikkaraisen luottomieheksi. HIFK:n sentterit ovat kaikki todella työteliäitä, ja se auttaa runsaasti joukkueen avauspelaamista. Tällä hetkellä kun HIFK saa riiston omassa päässä, niin sentteri on välittömästi pelattavana, ja se avaa tilaa nopeisiin vastahyökkäyksiin. Varsinkin parivaljakko Ville Leskinen - Sebastian Dyk on saanut nauttia viime aikoina sentterien loistavista syötöistä.
Puolustus on todella tasainen ja heikkoja suorittaja ei juuri ole ollut. Ainoastaan Rony Ahonen on pelannut varsin heikolla tasolla, mutta helsinkiläisten onneksi laaja materiaali voi siirtää Ahosen pudotuspeleissä jopa katsomoon. Puolustuksesta kehuja täytyy antaa Johan Motinille. Kokenut ruotsalainen pelaa todella rauhallista ja hyvää jääkiekkoa. Viime kaudella usein kiekon kanssa sählännyt Motin on pelannut varmaa oman pään peliä, ja myös useat kovat taklaukset ovat varmasti HIFK-kannattajien mieleen.
Jos HIFK pysyy terveenä, ja maalivahti Frans Tuohimaa pelaa hyvät pudotuspelit, niin mestaruuspokaali saattaa päätyä Nordikselle kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Maalipörssin kärkipaikkaa pitävän Sebastian Wännströmin otteetkin ovat laiha lohtu, kun Ässien tuloskuntoa katsoo. Missä mättää?
Asko Huuki: Ässät on viimeksi voittanut helmikuun puolessavälissä Tapparaa vastaan. Tämän jälkeen patapakka on ajautunut kymmenen ottelun tappioputkeen. Osaselityksiä tappioputkelle voi hakea kauden aikana hurjasti eläneestä joukkueesta ja ykkössentteri Peter Tiivolan puuttumisesta. Pelaajamateriaalin pitäisi kuitenkin riittää huomattavasti nähtyä parempaan. Jotenkin kuvaavaa Ässien joukkueen nykyisellekin syvyydelle on, että kolmosketjuunkin on asettaa ainakin paperilla kova pelimies Ty Rattie yhdessä lupaavan Roni Hirvosen kanssa.
Pikaisesti katsottuna Ässien pelaaminen näyttää haluttomalta. Mutta syyt ovat nähdäkseni syvemmällä kuin pelaajien halussa tai yrittämisessä. Suurin ongelma on, että pelaaminen näyttää haluttomalta ennen kaikkea pelitavan ja sen puutteen takia. En ole itsekään mikään taktisen puolen asiantuntija, mutta olen vuosien saatossa oppinut, että halu ja yrittäminen ovat usein harha ja johtuu toimivasta yhteispelistä. Hyvän yhteispelin puute taas aiheuttaa usein sen, että joukkue on pelitilanteesta toiseen vähän myöhässä ja se puolestaan on juurisyy "haluttomuudelle" ja myös Ässien kovin surulliseen rangaistusminuuttilukemaan.
Ässien kohdalla maalivahtipeli on Linus Söderströmin tervehdyttyä antanut mahdollisuuksia pisteisiin. Puolustuspelaaminen ei ole missään nimessä loistokasta. Oikeastaan se on varsin passiivista ja vanhanaikaista puolustusträppiä, mutta sekään ei ole suurin ongelma. Jopa nähdyllä puolustuspelaamisella voisi aivan hyvin pelata voitoista.
Suurin ongelma Ässissä on yksinkertaisesti hyökkäyspelin koordinoimattomuus. Yritin KooKoo-pelissä kiinnittää huomiota, millaista hyökkäyspeliä Ässät haluaa pelata, mutta en yksinkertaisesti löytänyt mitään punaista lankaa. Suunnitelmalliset ja järjestelmällisesti toteutettavat mallit puuttuivat joukkueelta. Ja kun näitä ei löytynyt, hyökkäyspelaaminen muuttuu kollektiivisesti hitaaksi. Kun kukaan ei oikein tiedä, mitä kiekon kanssa pitäisi tehdä. pelaajat joutuvat luottamaan liikaa omiin taitoihinsa. Sen lopputuloksena nähdään muun muassa liikaa kiekon kuskaamista ei-oikein-mihinkään sekä sokkosyöttöjä "johonkin".
Ässät ei tarvitse näennäisyrittäjiä, jotka luistelevat hirvittävästi, mutta eivät saa mitään aikaiseksi. Patapaidat kaipaavat pelaamiseensa aimo annoksen järkeä ja älyä. Kiekon nopeampi ja tehokkaampi liikuttaminen auttaisi hyökkäyspelin lisäksi myös puolustuspelaamista, mutta joukkueen pelikirja kaipaisi joko päivittämistä tähän vuoteen tai vähintäänkin yhteisesti sovittuja pelaamisen malleja ja niiden järjestelmällistä toteuttamista.
Jukurit kertoi viime viikolla erottaneensa päävalmentaja Marko Kauppisen. Mitä ajatuksia päätös herättää?
Tero Liikanen: Sanotaan näin, että tuloskuntoa katsellessa potkut eivät olleet yllätys. Ajankohta ratkaisulle puolestaan oli hieman yllättävä. Jokunen viikko sitten saumat pudotuspelipaikasta kamppailuun olisivat vielä olleet olemassa ja vaihdosta tappioputkessa olisi pystynyt järkevästi perustelemaan sillä.
Nyt joukkue pelaa loppukauden enää kunniastaan. No, nyt on kaikki voitava ainakin yritetty joukkueen eteen tehdä, pelit sitten näyttävät minkä suuntaisen loppusuoran se kaudelle tuo. JYP-ottelussa ainakin pelaajistossa oli jonkin verran rentoutuneempaa tekemistä havaittavissa, mutta todellisuuden näyttää sitten tulevat ottelut. Tällä hetkellä joukkueen materiaali on sellainen, että sillä pitäisi pystyä nähtyä parempaan.
Kauppisen syyksi en tätä tilannetta kuitenkaan pistä missään tapauksessa, sillä yhtälailla vastuussa jälleen tähän tilanteeseen ajautumisesta ovat pelaajat kuin seurajohtokin. Kauppisen johdolla Jukurit kuitenkin pelasi vuodenvaihteen tienoilla ehkä liigahistoriansa parasta peliä, mutta helmikuussa tuli romahdus ja sitä väärään suuntaan lähtenyttä lumipalloa ei enää Kauppinen kyennyt pysäyttämään.
Voidaan spekuloida, että vaikuttiko tuolloin julki tuotu Kauppisen lähtöilmoitus tekemiseen tai tapahtuiko jotain muuta, mitä julkisuuteen ei kerrottu. Yhtä kaikki, pelaajillakin on oma vastuunsa tässä tilanteessa, mutta valmentaja on se joka näissä tapauksissa työpaikallaan maksaa siitä hinnan.
Isompaa kuvaa katsoessa on todettava myös, että nämä valmentajapotkut jäivät nyt toivottavasti viimeisiksi seurassa. Kolmannet valmentajapotkut kolmen vuoden sisään, taustalla henkilöitä on vaihtunut ja pelaajistokin koostuu karkeasti sanoen kolmelle eri valmentajalle kootuista joukkueista.
Nyt olisi aika miettiä tarkasti seuraavia siirtoja, jotta toimintaan löytyy selvä punainen lanka ja työrauha jatkossa. Pitkä sopimus tulevalle valmentajalle oli sen kannalta positiivinen signaali, mutta töitä riittää kevään aikana tehtäväksi edelleen.
Viikon pelaaja: Ruslan Ishakov, TPS
Nuori venäläishyökkääjä kuului turkulaisten hahmoihin joukkueen voittaessa kaikki viikon kolme otteluaan. 180 minuuttia tehokasta peliaikaa kartutti Ishakovin pistepussia tehoilla 2+3.
Viikon twitaatti:
Tää on kyllä ollu tän kauden trendi. Kaukalossaki yleisin v*****lu on ”säki oot vanha” tai ”ooksäki joku 30”.
Ajat on muuttunu. Ite en 10 vuotta sitten uskaltanu puhuu ees oman jengin vanhemmille äijille. Kunnioitus, arvostus -> jännitys oli nii kova.
Hyvä vai huono asia? 🤷🏻♂️ https://t.co/1M2ZeGSfxh— Frans Tuohimaa (@FransTuohimaa) March 11, 2021
