Pelicans kiusasi, mutta TPS vei pisteet - huima ylivoima turkulaisten voiton tae
Kuten Lahdessa on totuttu, oli Pelicansilla allaan jälleen vähemmän yllättäen vuoristoratamainen lähimenneisyys. Neljästä edellisestä ottelusta se oli poistunut vain kerran tyhjin käsin, mutta toisaalta tilastoihin oli kirjattu samoin ainoastaan yksi voitto. Näistä kamppailuista peräti kolme oli päättynyt maalin erolla.
Alkukaudesta paremmin kuin hyvin torjuneen Jakub Skarekin iltaa leimasivat muutamat kiekon pomputtamiset ja vaikean näköiset torjunnat. Liekkö vähäinen torjuntamäärä (3+6+8=17) vaikuttanut siihen, ettei tsekki tainnut aivan parhaimmillansa olla. Toisaalta takaiskuista häntä ei voi missään nimessä yksin syyttää.
Etenkin päätöserässä Pelicansin alakerran luutiminen aiheutti kotiyleisölle ylimääräisiä sydämenlyöntejä kummallisten kommunikaatiovirheiden ja vastaavien sekoiluiden takia. Varsin repaleinen alakerta selvisi muuten urakastaan kaikkinensa kunnialla. Turkoosipaidat esittelivät kotiyleisölleen uuden hankinnan Aleksandr Schemenovin, jonka näkymättömyys kertoi onnistuneesta illasta. Myös Santtu Kinnunen ja Jesse Ahonen selvisivät vähemmän pelanneista kunnialla.
Isäntien näkyvin hyökkäystrio Jesse Saarinen - Aleksi Mustonen - Hynek Zohorna oli perjantaina raikkaalla pelipäällä kapellimestarinaan Saarinen. Huimia syöttöjä jaellut ja Zohornan kanssa avausmaalissa TPS-pakiston tuhanteen osaan repinyt taituri sai jopa jään tasalta luotua Pelicansin kultakuupalle maalipaikan. Muut hyökkäysketjut jäivät kieltämättä varjoon kakkostrion häikäistessä vaihdosta toiseen.
Kummankin joukkueen ylivoima oli tehokasta, kuten tilastotkin osoittavat (Pelicans 33%, TPS 50%). Silti sekä isännät että vieraat olisivat voineet niistä osua vieläkin tehokkaammin. Pelicansin ylivoiman velho oli huimalla pelipäällä ollut Saarinen. Maagiset syötöt menivät kyllä perille, mutta viimeistely ontui useammallakin pelikaanilla.
Niin isäntien kuin vieraidenkin alivoimapelaamisesta paistoivat jonkinlainen passiivisuus ja seisovin jaloin puolustaminen.
Turkulaisjoukkue taisteli tiistaina Valko-Venäjällä kakkosmiehistöllä, sillä sivussa rosterista olivat mm. Ilari Filppula, Petteri Wirtanen ja Oula Palve sekä Ilkka Heikkinen ja Brandon Gormley. Isäntien tavoin myös vierailla oli Liigassa allaan tiukkoja pelejä, sillä kahdesta viimeisimmästä kummatkin päättyivät maalin erolla. Tapparaa vastaan tuli nokkaan (0−1), mutta HIFK:ltä irtosi kaksi pinnaa (3−2 ja).
Rasmus Tirronen oli maalillaan mies paikallaan pitäen vieraita mukana tappioasemissakin. Katsomoon näytti siltä, että TPS-torjuja oli aina sitä parempi, mitä kovempi paikka oli.
Lahdessa on alkukaudesta nähty siellä vieraiden joukkueiden ajautuvan suuriinkin ongelmiin Pelicansin raivokkaan ja aggressiivisen hyökkäämisen takia. TPS:llä ei kuitenkaan ollut haasteita lahtelaisten vauhdin kanssa, jota kotijoukkue ei aiemmin syksyllä nähdyn tapaan pystynyt pitämään.
TPS:n hyökkäyskolmikot jäivät viisi-viisi-pelissä vertailtaessa isäntien triojen varjoon, vaikka vastaavasti ylivoimalla vierasjoukkue oli vaarallinen ja tilastollisestikin parempi. Turkulaisjoukkue ei perjantaina liikaa päässyt ykkössektorille suurimman osan laukauksista lähtiessä kaikkialta muualta.
Lopulta voiton taannut TPS:n ylivoima oli potentiaalista, mutta terävämmällä viimeistelyllä se olisi voinut olla vieläkin tehokkaampaa. Esimerkiksi avauserässä TPS:n kaksi ylivoimapainetta valui kasaan heikkojen syöttöjen lipsahdettua viivamiehen lavasta keskialueen puolelle. Filppula ja Skarekista katsottuna oikean b-pisteen kaarelta jatkuvasti tulittanut Palve toimivat ylivoiman kapellimestareina luoden jatkuvasti potentiaalisia maalipaikkoja.
Ottelun jälkeen kaukalossa kunniakierroksen tehnyt Filppula joutui kuulemaan Pelicansin fanikatsomon kohdilla säälittävää huutelua. Lahtelaisten ihon alle päässyt hyökkääjä kuittasi tilanteen oikein tulkittuna laittamalla kätensä kupiksi korvansa kohdalle kuunnellakseen typeriä huuteluita.
TPS:n johtomaali leijui ilmassa oikeastaan jo toisen erän alkupuoliskosta alkaen. Lukuisia potentiaalisia paikkoja luonut ja ylivoimalla tuhoisan tehokkaasti pelannut vieras ansaitsi voittonsa. Vaikka viisi-viisi-hyökkäämisessä Pelicans oli ehkä potkun edellä, oli TPS:n kokonaispaketti silti parempi.