Voin vannoa, etten ole ainoa, joka on saanut hämmästellä Vaasan Sportin suorituksia kuluneella kaudella. Joukkue kyni päänahkoja ennakkosuosikeilta ja osoitti periksiantamattomuutta upeilla nousuilla tasalukemiin useamman maalin takaa. Kotkan lento ei kuitenkaan ollut koko kauden mittainen ja tuhkimotarina päättyi ennen keskiyön kajahtamista.
Nimellisesti heikko Sport piti jopa piikkipaikkaa tehtyjen maalien määrässä tällä kaudella. Kolikon kääntöpuolella kotkapaidat myös päästivät eniten maaleja tällä kaudella, yhteensä 205 kappaletta.
Usea pelaaja ylitti itsensä, joista parhaimpana esimerkkinä on 20 maalia runkosarjassa iskenyt Roope Talaja. Viime kaudella edustuksen kokoonpanoon murtautunut puolustaja Tony Sund räjäytti pankin tehopisteiden saralla, moninkertaistaen viime kauden saldon ja sijoittumalla pakkien pistepörssin kymmenen parhaan joukkoon.
Vielä viime ja toissakaudella naurettiin, kuinka ison johtoaseman Sport onnistuu sulattamaan itseltään pois. Tällä kaudella saatiin hämmästellä, kuinka suuren takaa-ajon Sport onnistuu kuromaan kiinni.
Tammikuussa Sportin moottori alkoi yskiä, kun taas muut seurat saivat survottua kutosvaihteen silmään. Colby Robakin, Aleksi Ainalin ja Brody Sutterin loukkaantumiset sekoittivat soppaa entuudestaan, mutta niiden taakse Sport ei voi mennä. Ei tällä kertaa. Jatkosopimukseen liian aikaisista solmimisista voidaan spekuloida hamaan loppuun saakka, niillä ei ole mitään merkitystä.
Sport-puolustaja Valtteri Viljanen linjasi kauden aikana, etteivät nousut voi onnistua joka kerta. Näin myös kävi, ja Sport joutui vaihteeksi maistamaan omaa lääkettään.
Viimeisten otteluiden aikana näytti että JYPin kokemus riittää pitämään helposti Sportin takanaan. Kotkapaidat kuitenkin näyttivät kykynsä vastata huutoon, ja teoreettinen mahdollisuus kutistui enää yhteen pisteeseen. Runkosarjan viimeinen vierailu Lahdessa oli kuitenkin liian kova pala Sportin purtavaksi ja haaveet pudotuspelien ensimmäisestä kierroksesta jäi vain kahden pisteen voiton päähän.
Loukkaantumisten kautta Sportille nousi uusia ja lupaavia tulevaisuuden tähtiä Santeri Haaralan ja Miro Lehtimäen johdolla. Heikki Harju, Eemeli Ylitalo ja Emil Erholtz tekivät liigadebyyttinsä, eikä yksikään kasvatti suoriutunut piinapenkistä huonoin arvosanoin.
Ari-Pekka Pajuluoma sai yhdessä valmennustiiminsä kanssa luotua uskoa, itseluottamusta ja periksiantamattomuutta kotkapaitoihin, jotka taistelivat pudotuspelipaikasta niin kauan, kun siihen oli edes teoreettinen mahdollisuus.
Vaikka pidempi kevät olikin enemmän kuin lähellä, Sport voi hyvillä mielin lähteä ansaitulle lomalle ja valmistautua seuraavaan kauteen. Parempi onni ensi kerralla.
