Jos olisit NHL-organisaation GM, ottaisitko kokoonpanoosi mieluummin supertähden kuten Alex Pietrangelon vai kaksi keskinkertaista puolustajaa?
Jatkoajan lukijoiden sijaan kysymys pitäisi esittää Washington Capitalsin GM Brian MacLellanille, joka käytti lähes saman rahamäärän Justin Schultziin ja Brenden Dilloniin kuin Vegas Golden Knights Pietrangeloon. Capitals ei toki ”tarvitse” Pietrangelon kaltaista puolustajaa, koska joukkueessa on jo John Carlson.
Yksi Norris-finalisti ei kuitenkaan tarkoita, että muut puolustajapaikat voi täyttää miten vain.
Dillon tosin on kelpo vahvistus Capitalsin puolustukseen, mutta nelivuotisessa sopimuksessa ja 3,9 miljoonan dollarin keskimääräisessä kausipalkassa on kuitenkin ilmaa sekä pituuden että palkan suhteen. Pelaajien palkat ovatkin tasaisessa nousussa – samoin palkkakattoa nostettiin vuosittain aina koronakriisiin saakka.
Lisäksi on aivan eri asia maksaa toistakymmentä miljoonaa dollaria Connor McDavidille tai Artemi Panarinille, kun vastineena on taattua laatua. Peruspuolustajien pitkät sopimukset johtavat herkemmin ongelmiin, mistä tuoreena esimerkkinä Karl Alznerin ja Jack Johnsonin ulosostetut sopimukset.
Dillon perustelee asemansa pelillisesti, mutta Schultzin agentti olisi ehdottomasti pitänyt laittaa "älä vastaa" -osastoon.
Capitalsin vapaana agenttina hankkima Schultz onkin jo 30-vuotiaana suoritustasoltaan hiipuva puolustaja. Neljä miljoonaa dollaria kaudessa kahden vuoden sopimuksella on nykynäytöillä räikeä ylihinta tehottomasta ja puolustussuuntaan epävarmasta pelaajasta – suoritustason merkittävä petraantuminenkin on epätodennäköistä.
Näiden kahden sopimuksen myötä Capitalsin seitsemän puolustajaa kuluttavat palkkakattoa lähes 27 miljoonaa dollaria, eikä puolustus silti lukeudu NHL:n kärkeen.
Palkkakatto on toistaiseksi jäädytetty, ja Capitals on oman tilansa jo käyttänyt. Ensi kauden jälkeen uutta sopimusta odottavat supertähti ja kapteeni Aleksandr Ovetškin, hyvässä nosteessa oleva laitahyökkääjä Jakub Vrána ja tulevaisuuden ykkösmaalivahti Ilja Samsonov.
Ovetškinin voi olettaa 35-vuotiaana jo antavan seuralleen alennusta, mutta Vránan ja Samsonovin kohdalla puhutaan merkittävistä palkankorotuksista. Palkkakattoon on kuitenkin sitä ennen raivattava tilaa, mikä tarkoittaa nykyisten sopimusten kauppaamista tai ulosostamista.
T.J. Oshien 5,75 miljoonan dollarin keskimääräinen kausipalkka olisi Capitalsin kannalta houkuttelevin vaihtoehto, mutta vielä viisi kautta kestävää sopimusta voi olla vaikea kaupitella. Ulososto auttaisi lähivuosina, mutta jäisi toisaalta rasittamaan peräti vuoteen 2030 asti. Carl Hagelinin ja Richard Pánikin sopimukset ovat kenties helpommin liikutettavia, mutta vapauttavat vähemmän palkkatilaa.
Todennäköisesti GM MacLellan löytää tuoreimmat puolustajasopimuksensa vielä edestään, kun tulevaisuuden kannalta kriittisiä jatkoja aletaan neuvotella. Dillon sentään perustelee asemansa pelillisesti, mutta Schultzin agentti olisi ehdottomasti pitänyt laittaa ”älä vastaa” -osastoon hätäisen ja ylihintaisen sopimuksen teon sijaan.
Tämän vuoden vapaiden agenttien markkinoita ovat leimanneet yhden vuoden sopimukset, jollaisen Capitalskin teki onnistuneesti Henrik Lundqvistin kanssa. Ilman sopimusta on edelleen puolustajia, jotka voisivat pelata suojatussa roolissa kärjen takana Schultzia halvemmalla vuoden sopimuksella.
Näin Capitalsille olisi jäänyt paremmin pelivaraa paitsi Ovetškinin ja kumppaneiden jatkosopimuksiin myös kauden aikaisiin hankintoihin, joita Stanley Cup -haastajalta on totuttu näkemään.
