Huhtikuussa se ehkä tapahtuu!
Wayne Gretzkyn ikuisena pidetty ennätys jää historiaan, kun Aleksandr Ovetškin tekee uransa 895. runkosarjamaalin. Historiallinen urheilusaavutus uhkaa kuitenkin jäädä sen varjoon, että venäläiskiekkoilija on tunnettu Venäjän autoritäärisen hallitsijan Vladimir Putinin tukija.
Gretzky on dominoinut eri tilastoja 80-luvulta asti, eikä edes aikakauden toinen supertähti Mario Lemieux pystynyt ylittämään Gretzkyn tehokkuutta. Lemieux’n ura tosin jäi yli 500 ottelua lyhyemmäksi erilaisten terveysongelmien vuoksi.
Kokonaistilastojen lisäksi myös yksittäisten kausien piste-ennätykset ovat ylivertaisesti Gretzkyn hallussa.
Gretzkyn ennätyksistä on rikottu esimerkiksi tähdistöotteluissa kerättyjen syöttöpisteiden kokonaismäärä ja paljon oleellisemmat syöttöennätykset yksittäisessä pudotuspelisarjassa sekä koko pudotuspelikeväänä.
Ovetškinin ennätyksellinen osuma olisi siis kuin mannerlaattojen liikettä tai supernovan räjähdys.
Ihailtava urheilusuoritus vai vihattava urheilija?
On erityistä päästä todistamaan NHL:n kaikkien aikojen maaliennätyksen vaihtumista – etenkin siitä syystä, että Gretzkyn urasta valtaosaa ei henkilökohtaisesti ollut mahdollista seurata.
Erityistä, urheilusuorituksena suurenmoista ja ainutlaatuista. Mutta ei sellaista, että venäläistähden veljeily isänmaansa autoritäärisen hallitsijan kanssa – saati Ukrainassa pian kolme vuotta jatkunut julma hyökkäyssota – pitäisi unohtaa tai sivuuttaa.
Haluan sanoa sen, että saavutus, johon Ovetškin mahdollisesti tämän runkosarjan aikana yltää, on sellaista suuruusluokkaa, ettei sen urheilullista merkittävyyttä pidä pienentää.
Jos pitää ihmisoikeuksia ja rauhaa sydämen asiana, voi samanaikaisesti arvostaa myös jääkiekon historiallista merkkipaalua.
Ovetškinin läheistä yhteyttä sotaherra-Putiniin on syytä kritisoida. On inhimillisesti tärkeää muistuttaa, että tuleva kaikkien aikojen maalitilaston ykkönen on henkilökohtaisten valintojensa vuoksi ongelmallisempi tapaus kuin Gretzky.
saavutus, johon Ovetškin mahdollisesti pian yltää, on sellaista suuruusluokkaa, ettei sen urheilullista merkittävyyttä pidä pienentää.
The Great Onen narratiiviin on vuosikaudet kuulunut isä Walterin takapihalle jäädyttämä kaukalo. Ovetškinin narratiivin ovat viime vuosiksi vallanneet Instagramin profiilikuva, jossa Ovetškin kättelee Putinia ja PutinTeam-liike, jonka NHL-tähti perusti itsevaltaisen hallitsijan tukemiseksi.
Hämärämmät, likaisemmat tai verisemmät piirteet eivät kuitenkaan ole estäneet NHL:n markkinointiosastoa toteuttamasta jo vuosien ajan harvinaisen puusilmäistä hehkutuskampanjaa.
Tätä kirjoittaessakin NHL.comin etusivulla, vieläpä uutislistauksen kärjessä, oli The Gr8 Chase -linkki, jossa Ovetškinin maalisaldoa seurataan ajantasaisesti. Tekstissä on yksityiskohtaukset kuvaukset siitä, kuinka Ovetškinin ja Gretzkyn osumat vastaavassa vaiheessa kokonaissaldoa ovat syntyneet.
Tällaiseen yksipuoliseen hehkutukseen ei mahdu se tosiasia, että Ovetškin antaa julkisesti tukensa Venäjän sotatoimille, joiden seurauksena on esimerkiksi kuollut kymmeniätuhansia siviilejä.
Näin Venäjän rajanaapurina ja taannoisena sotilaallisena vihollisena tuntuu erityisen irvokkaalta, että myös NHL:n suomenkielisillä sivuilla on Ovetškinin maalijahdin kritiikitöntä nostatusta.
Jos NHL:llä olisi ukrainankielinen sivusto, luultavasti sielläkin Ovetškin esitettäisiin sankarillisessa valossa.
Markkinoinnin huumassa unohtui kriittinen näkökulma
Ovetškin on kiistatta ollut NHL:n eliittiä lähes kaksi vuosikymmentä, kauden 2005–06 Calder Trophysta alkaen. Sittemmin venäläistähti on voittanut yhdeksän kertaa NHL:n maalikuninkuuden, kerran pistepörssin, kolmesti Ovetškin on palkittu Hart Trophylla runkosarjan arvokkaimpana pelaajana sekä yhtä monesti pelaajayhdistyksen valitsemana Ted Lindsay Awardilla.
Ennen Gretzkyn maaliennätyksen saavuttamista Ovetškinin uran huippuhetkenä on pidetty kevään 2018 Stanley Cupia ja pudotuspelien parhaan pelaajan Conn Smythe Trophya. Vaikka Ovetškin oli siinä vaiheessa jo tehnyt yli 600 runkosarjamaalia, oli hänen uransa vaikuttanut jääneen vuotta myöhemmin varatun Sidney Crosbyn varjoon.
Ovetškinin ura on keskeinen osa koko Washington Capitalsin tarinaa. Capitalsin kohtalona oli monena keväänä pudota nimenomaan Crosbyn kipparoimaa Pittsburgh Penguinsia vastaan – ennen Capitalsin mestaruutta kaksi edellistä pudotuspelikevättä päättyi Penguinsin mestaruusjuhliin, kun Capitalsin kausi oli päättynyt pudotuspelien toisella kierroksella Penguinsin kynsissä.
Henkilökohtaisten palkintojen ja saavutusten lisäksi Crosby oli kapteenina johtanut Penguinsin kolmeen Stanley Cupiin ja Kanadan olympia- ja MM-kultaan sekä World Cupin voittoon.
Ovetškinin riittävyyttä johtajana kyseenalaistettiin, kunnes kevät 2018 vaiensi kriitikot – oli sitten kyse urheilullisista kyvyistä tai henkilökohtaisesta valinnasta patsastella Putinin propaganda-maskottina.
Kun NHL:n kaikkien aikojen maaliennätyksen on rikkomassa valloitussotaa käyvän Venäjän autoritäärihallitsija Putinin pehmeän propagandan keulakuva, on ilmiössä itsestään selvä poliittinen ulottuvuus.
Helmikuun 2025 alussa sosiaalisessa mediassa nousi kritiikki siitä, että Ovetškinin osumista suuri osa syntyy tyhjään maaliin.
Kiistatta Ovetškin on tyhjiin tehtyjen maalien kokonaismäärässä jo ohittanut Gretzkyn, mutta toisaalta venäläishyökkääjällä on menossa 20. kausi NHL:ssä ja viidellä kaudella hän on tehnyt sarjassa eniten osumia tyhjään maaliin. Näistäkin kaksi oli NHL-uran alkupuolella peräkkäisinä kausina 2008–10, joista ensimmäisellä hän voitti maalikuninkuuden.
En muista, että tuolloin olisi juurikaan Ovetškinia kritisoitu tyhjiin tehdyistä maaleista.
Niinpä vaikuttaa lähinnä epätoivoiselta ja pelokkaalta, että Ovetškinin kohdalla kritiikki kohdistetaan näinkin absurdiin ja suoraan sanottuna mitättömään asiaan − jopa Capitalsin päävalmentaja Spencer Carbery käytti puolustuspuheenvuoron Ovetškinin eduksi. Urheilullisesti olisi keskeisempää nostaa esille kapteenin anti esimerkiksi viisikko- ja puolustuspelaamiseen.
Puhumattakaan Putinin puudelina poseeramisesta.
Jos jotain positiivista haluaa hakea sinänsä kammottavasta ja traagisesta sodasta Ukrainassa, on kiekkoyhteisössä vahvistunut ymmärrys siitä, että politiikka ja urheilu kuuluvat yhteen. Entinen IIHF:n puheenjohtaja René Fasel tosin puolustaa omassa Venäjä-kuplassaan, ettei urheilua ja politiikka pidä sekoittaa.
Laajempaan näkökulmaan kykenevät ymmärsivät viimeistään Venäjän hyökättyä Ukrainaan, että urheilu on poliittista. Venäläisten ja valkovenäläisten sulkeminen pois arvokisoista on tosin vain poliittisen jäävuoren huippu.
Urheilun ja politiikan yhteyttä on esimerkiksi keskustelu siitä, rakennetaanko paikkakunnalle X jäähalli tai Liigan hallituksen puheenjohtajan esittelemä malli kahdesta elinvoimaisesta sarjasta “maantieteellisesti hienosti katettuna”. Ja voiko joku väittää, ettei Yhdysvaltain olympiavoitto Lake Placidissa kylmän sodan aikana olisi kytkeytynyt suurvaltapolitiikkaan.
Kun NHL:n kaikkien aikojen maaliennätyksen on rikkomassa valloitussotaa käyvän Venäjän autoritäärihallitsija Putinin pehmeän propagandan keulakuva, on ilmiössä itsestään selvä poliittinen ulottuvuus.
Yhtä lailla kyse on mahdollisesti ainutkertaisesta urheilullisesta saavutuksesta.
NHL:n laput silmillä -asennetta Ovetškiniin liittyen on aiheellista arvostella. Erityisesti pohjoisamerikkalaisessa mediassa olisi syytä käsitellä Ovetškinia ja maalijahtia nykyistä monipuolisemmin ja kriittisemmin. On ymmärrettävää, ettei NHL halua tehdä sitä ennätysjuhlien keskellä, mutta juuri aikaa sillä ja NHL-journalisteilla on ollut enemmän kuin riittävästi. Se aika on kuitenkin käytetty ikävän aiheen sivuuttamiseen.
Ajankohtainen polarisoitunut keskustelukulttuuri ylläpitää mustavalkoisia mielipiteitä. Ovetškin on yleensä joko “vain jääkiekkoilija” tai “ukrainalaisten joukkotuhon tukija”.
Sama ilmiö näkyy joka kerta, kun jossakin tiedotusvälineessä annetaan puheenvuoro venäläiskiekkoilijoille, jotka erehtyvät ilmaisemaan harmistuksensa, kun eivät pääse arvokisoihin.
Venäjän ja Valko-Venäjän sulkeminen arvokisojen ulkopuolelle on ollut ainoa oikea ratkaisu, mutta venäläisten pelaajien tunteet ovat siitä huolimatta täysin oikeutettuja, vaikka “Timo08475093745” kuinka huutelisi keskustelupalstalla, somessa ja kommenttikentissä lapsenmurhaajaa.
Eikä jokainen venäläinen jääkiekkoilija ole yhtä tiiviisti kytköksissä Putiniin kuin Ovetškin, jotkut jopa kritisoivat nyky-tsaaria julkisesti. Kaikessa ei myöskään ole pakko valita puoltaan tai arvioida ammatissa suoriutumista yksityiselämän perusteella.
Taidemaailmasta voi nostaa esimerkiksi Oscar-palkitun ohjaajan Roman Polańskin, jota 1970-luvulla syytettiin 13-vuotiaan tytön raiskauksesta. Puolalaisohjaaja on pakoillut tuomiota Euroopassa vuosikymmenet.
Jonkinasteisen Ovetškin-puolustuspuheen sivulauseena uskaltaudun myöntämään myös fanittaneeni Polańskia elokuvaohjaajana.
En todennäköisesti kykenisi istumaan sen paremmin Polańskin kuin Ovetškinin kanssa samassa pöydässä, mutta ammatillista erinomaisuutta on kummankin kohdalla vaikeaa sivuuttaa. Aion siinä hetkessä keskittyä urheilulliseen merkittävyyteen.
Kritiikin ja alisanojen käytön voi aloittaa heti seuraavana päivänä.
Jatkoajan toimittajien kirjoittamat esseet pureutuvat pintaa syvemmälle ja keskivertoa laajemmin jääkiekkoon sekä sen ympärillä oleviin ajankohtaisiin ilmiöihin.
