Tappara on aloittanut kautensa odotettua vaisummin ja on sarjataulukossa vasta kahdeksantena – käyttää mittarina sitten absoluuttista pistemäärää tai ottelumäärään suhteutettua pistekeskiarvoa.
Tällä hetkellä joukkue kuitenkin paahtaa viiden pelin voittoputkessa. Jatkoaikavoitot HIFK:sta ja KalPasta ratkaisi monivuotinen kärkihyökkääjä Kristian Kuusela, mutta viikonlopun kolmen pisteen voitoissa Lukosta ja Kärpistä kirvesrintojen peliä johtivat nuoremmat hyökkääjät.
Lukkoa vastaan Anton Levtchi ja Kristian Tanus olivat lähes pysäyttämättömiä, Kärpät puolestaan jyräsi alleen Tapparan nelosketju ja erityisesti kaksimetrinen Lassi Vanhatalo. Kuusela sai vielä Lukko-pelissä Tappara-hyökkääjistä eniten peliaikaa, mutta Kärppiä vastaan ykkösketjun rooli jo pieneni.
Kuusela ei enää ole se peliä edistävä taikuri, johon on totuttu. Kovassa prässissä tuntuu loppuvan tila ja aika.
Tätä kehityskulkua päävalmentaja Jussi Tapolan pitää jatkossa vahvistaa entisestään.
Patrik Virran johtama ykkösketju laidoillaan Kuusela ja Charles Bertrand on nimekäs ja kokenut, mutta ei pysty viisi vastaan viisi -pelissä horjuttamaan vastustajaa, varsinkaan kärkijoukkueita. Kuusela laukoi Lukkoa ja Kärppiä vastaan yhteensä kolme kertaa, ja vain yksi veto suuntautui maalia kohti. Maalitykkinä tunnetun Bertrandin vaarallisin maalipaikka puolestaan syntyi – tyhjään maaliin tehtyä osumaa lukuun ottamatta – puolustaja Jere Rouhiaisen röyhkeästä noususta maalille.
22-vuotias tulokashyökkääjä Vanhatalo sen sijaan onnistui hädin tuskin kymmenen minuutin peliajallaan kuudesti laukomaan parhaalta maalintekosektorilta ja pohjusti erinomaisella maskipelaamisellaan sekä Valtteri Kemiläisen että Michael Špačekin maalit.
Tarkoitukseni ei suinkaan ole heittää Kuuselaa bussin alle tai väittää tätä menneeksi kyvyksi. Väkinäinen kärkirooli ei kuitenkaan palvele ketään.
Nykyisillä ketjukavereilla Virralla ja Bertrandilla olisi potentiaalia kovempiin tehoihin, mutta Kuusela ei enää ole se peliä edistävä taikuri, johon on totuttu. Kuvaavaa on, että konkarin molemmat maalit ovat syntyneet jatkoajalla ja valtaosa pisteistä ylivoimalla. Kovassa prässissä Kuuselalta tuntuu loppuvan tila ja aika.
Lisäksi Kuuselan ylivoimatehoista on syytä mainita, että niiden pääasiallinen lähde on ollut helppo syöttö viivalle Kemiläiselle. Varsinainen ylivoiman maestro Kuusela ei tällä kaudella enää ole ollut, ja tehokas ”kuviokin” kaipaa päivitystä, jos Kemiläinen jättää Tapparan joulukuun alussa.
Juuri Levtchi ja Tanus ovat osoittaneet pystyvänsä luomaan omalla liikkeellään ja taidollaan tilaa itselle sekä ketjukavereille. Koko kauden otannalla rooli on kuitenkin Kuuselaan verrattuna pieni. Edeltäjästään Jukka Rautakorvesta poiketen Tapola on vähentänyt Kuuselan alivoimavastuuta, mutta Tapparan menestyksen kannalta kriittisempää on priorisoida kiekollista roolia nuoremmille.
Pienemmässä roolissa Kuusela pystyisi tukemaan ja mentoroimaan Tanusta ja Levtchiä kohti isompaa ruutua.
Sukupolven vaihdos on väistämätön ilmiö, joka kannattaa toteuttaa hallitusti. Pienemmässä roolissa Kuusela pystyisi tukemaan ja mentoroimaan esimerkiksi Tanusta ja Levtchiä kohti isompaa ruutua.
Janne Ojanen oli pitkään Tapparan johtava hyökkääjä, jonka jälkeen valtaistuin siirtyi Jori Lehterälle. Aleksander Barkov ja Henrik Haapala piipahtivat ykköshyökkääjän roolissa, mutta 2010-luku oli Kuuselan valtakausi. 37-vuotiaan taiturin olisi näin 2020-luvulla jo aika vetäytyä taka-alalle ja antaa seuraavan sukupolven nousta valokeilaan.
Kuuselan sopimus kestää vielä kaksi kokonaista kautta, joten siirtymä kannattaa aloittaa ajoissa. Kolminkertainen suomenmestari, maailmanmestari ja monivuotinen kapteeni pystyy tarjoamaan Tapparalle vielä paljon, mutta kärkiketjujen kiekollisiin rooleihin on tarjolla kyvykkäämpiä vaihtoehtoja.
