Carolina Hurricanes on ollut muutaman vuoden ajan mukana Stanley Cup -spekulaatioissa, mutta kauden 2018–2019 konferenssifinaalia pidemmälle joukkue ei ole päässyt. Tänä keväänä pudotuspelitaival päättyi lopulta Stanley Cupin voittanutta Tampa Bay Lightningia vastaan, ja kauden jälkeen seuran keskeiset tavoitteet olivat maalivahtiosaston vahvistaminen ja ykköspuolustaja Dougie Hamiltonin jatkosopimus.
Jälkimmäinen tavoite epäonnistui kiistatta, sillä 28-vuotias kanadalainen teki rajoittamattomana vapaana agenttina New Jersey Devilsin kanssa seitsemän vuoden sopimuksen yhdeksän miljoonan dollarin keskimääräisellä vuosipalkalla.
Korvaajaksi Hurricanes hankki vuoden sopimuksella ja vain miljoonan dollarin palkalla Tony DeAngelon, jonka sopimus New York Rangersin kanssa ostettiin ulos puolustajan hyökättyä joukkueen maalivahdin Aleksandr Georgijevin kimppuun. OHL:ssä varaustaan edeltävällä kaudella 2013–2014 DeAngelo asetettiin kahdesti pelikieltoon solvaavasta kielenkäytöstä. Tapauksista toinen kohdistui tuomariin ja toinen joukkuekaveriin.
Maalinsuulle GM Don Waddell hankki konkarit Frederik Andersenin ja Antti Raannan kahden vuoden sopimuksilla. Torjujakaksikon yhteenlaskettu vaikutus palkkakattoon on 6,5 miljoonaa dollaria, mikä on sinänsä vähän, mutta silti Hurricanesia voi syyttää pihistelystä myös maalivahtihankinnoissa.
Ristiriitaiset näytöt
Muutokset Hurricanesin maalivahtiosastolla alkoivat jo hyvissä ajoin ennen vapaiden agenttien markkinoiden avautumista, kun viime kaudella erinomaisesti torjunut Alex Nedeljkovic kaupattiin Detroit Red Wingsiin vaihdossa kolmannen kierroksen varausoikeuteen ja Jonathan Bernierin pelaajaoikeuksiin.
Konkari Bernier siirtyi vapaana agenttina Devilsiin yli neljän miljoonan dollarin sopimuksella ja varausoikeus käytettiin yliopistopuolustaja Aidan Hreschukiin, josta on Hurricanesille hyötyä aikaisintaan vuosien päästä.
Nedeljkovic haluttiin kaupata, koska 25-vuotias yhdysvaltalainen halusi 3,5 miljoonan dollarin vuosipalkkaa, mihin Hurricanes ei ollut suostuvainen, koska näyttöjä oli vasta yhdeltä kaudenpuolikkaalta ja välimieskäsittelyssä palkka olisi voinut nousta vieläkin korkeammaksi.
Maalivahti teki kuitenkin heti Red Wingsin kanssa kahden vuoden sopimuksen kolmen miljoonan dollarin keskimääräisellä vuosiansiolla, joten voimme vain miettiä, kuinka halvalla sopimuksella Nedeljkovicia on yritetty lähestyä.
Nedeljkovicin näytöt olivat ehkä vähäiset mutta erinomaiset, sillä yhdysvaltalainen oli paitsi Calder-finalisti, myös viime kaudella yksi koko sarjan onnistuneimpia maalivahteja.
| GP | Sv% | Sv% 5v5 | GSAx | HDSV% | |
| Nedeljkovic | 23 | 93,13 (1.) | 94,4 (2.) | 12,92 (3.) | 86,9 (5.) |
| Andersen | 24 | 89,41 (53.) | 91,88 (30.) | -11,19 (52.) | 81,9 (31.) |
| Raanta | 12 | 90,39 (40.) | 91,87 (31.) | -1,91 (23.) | 83,1 (24.) |
GM Waddell lupaili jo ennen vapaiden agenttien markkinoiden alkua, että seura suunnittelee isoa panostusta maalivahtiosastolle ja aikoo käyttää rahaa, mutta kuitenkin viisaasti. Lisäksi kiikarissa oli Nedeljkovicia kokeneempi torjuja.
Molemmat Andersen ja Raanta ovat syntyneet vuonna 1989 ja yhteenlaskettua NHL-kokemusta on lähes 600 runkosarjapeliä eli kokemusvaatimus on täytetty. Suoritustasossa ja pelikunnossa onkin enemmän kysymysmerkkejä.
Andersenin viime kausi meni loukkaantumisen vuoksi pilalle, mutta ajoittain mainioiden runkosarjaesitysten vastapainoksi tanskalainen on vain kerran urallaan torjunut joukkueensa pudotuspelien toiselle kierrokselle. Lisäksi suoritustaso oli laskussa jo ennen viime kauden loukkaantumistakin.
Raanta puolestaan on pelannut täyden kauden viimeksi neljä vuotta sitten: kolmen viime kauden aikana pelejä on kertynyt yhteensä vain 57. Lisäksi pudotuspeliesiintymisiä raumalaislähtöisellä torjujalla on vain viisi.
Molemmat Hurricanesin hankkimat torjujat ovat parhaimmillaan NHL-tasolla aivan päteviä maalivahteja, mutta kumpikaan ei toistaiseksi ole pelannut yhtä vakuuttavasti kuin Nedeljkovic viime kaudella. Onkin pakko ihmetellä, miksi nuori ja todennäköisesti vielä kehittyvä seuran oma varaus arvioitiin riskialttiimmaksi kuin kaksi ailahtelevaa konkaria, joista toinen on vieläpä erityisen loukkaantumisherkkä.
Maalivahtien suoritustasoa on usein vaikea ennakoida, ja viime kaudella esimerkiksi 36-vuotias Marc-André Fleury torjui itsensä Vezina-voittajaksi ja 39-vuotias Mike Smith syrjäytti Mikko Koskisen Edmonton Oilersin ykkösvahtina − ja tienasi itselleen vielä kahden vuoden jatkosopimuksen.
Epäonnistuneista konkareista tosin saisi vielä pidemmän listan.
Hurricanesissa kolme edellistä kautta pudotuspelejä lukuun ottamatta mainiosti torjunut Petr Mrázek teki Toronto Maple Leafsin kanssa kolmen vuoden sopimuksen 3,8 miljoonan dollarin keskimääräisellä vuosiansiolla. Eli Hurricanesin viime kauden maalivahtikaksikko Mrázek−Nedeljkovic pelaa ensi kauden muualla yhteensä 6,8 miljoonalla dollarilla.
On pakko ihmetellä, miksi nuori ja kehittyvä seuran oma varaus arvioitiin riskialttiimmaksi kuin kaksi ailahtelevaa konkaria, joista toinen on erityisen loukkaantumisherkkä.
Yksi suurimmista mestarisuosikeista Colorado Avalanche puolestaan hankki 3,5 miljoonan dollarin − Arizona Coyotes pidättää palkasta miljoona dollaria − maalivahdin Darcy Kuemperin korvaamaan Seattle Krakeniin siirtynyttä Philipp Grubaueria. Sekä Kuemperia että Grubaueria on viime vuosina huhuiltu myös Hurricanesiin.
Vancouver Canucks hankki vapaiden agenttien markkinoilta mainioksi kakkosvahdiksi profiloituneen Jaroslav Halákin sparraamaan nuorta Thatcher Demkoa, joka varattiin Nedeljkovicia edeltävällä vuorolla. Demko pelasi erinomaisen kauden, vaikka Canucks sukelsikin syvälle.
Demko−Halák-kaksikko muuten kuluttaa palkkakattoa tasan saman verran kuin Andersen ja Raanta. Halákin sopimuksen palkkakattovaikutus on vain 1,5 miljoonaa dollaria, mutta bonukset todennäköisesti nostavat slovakin tienestejä tuplasti.
GM Waddell linjasi aiemmin, ettei seura yritä säästää rahaa vaan tilaa palkkakatossa. Halákin ja Nedeljkovicin olisi siis saanut pienemmällä palkkakattovaikutuksella kuin Andersenin ja Raannan vapailta markkinoilta.
Eli vaihtoehtoisia toimintamalleja olisi ollut sekä säästää palkkakattoa että korjata ongelma-alue, johon Nedeljkovic olisi tuntunut luontevimmalta ja yksinkertaisimmalta ratkaisulta.
Nuoren lupauksen kanssa pihistely oli Hurricanesin ensimmäinen virhe. Toteutuneet maalivahtihankinnat on toistaiseksi luokiteltava riskiksi, mutta Hamiltonin päästäminen vapaille markkinoille ja tämän korvaaminen DeAngelolla oli seuraava virhe.
Pelillinen ja imagollinen tappio
Hamilton oli kausina 2018–2021 Hurricanesissa pelatessaan yksi koko NHL:n parhaista puolustajista, ja GM Waddell vakuutteli pyrkimystä sitoa huippupuolustaja pitkään sopimukseen.
Hearing the Hurricanes last offer for Dougie Hamilton was 8 years 50 million (~$6.2 AAV)
— Sara Civ (@SaraCivian) July 28, 2021
Jos The Athleticin sisäpiiritoimittajan tviitissä on totuutta edes siteeksi, ei tarvitse ihmetellä, miksi Hamilton halusi vaihtaa maisemaa.
On toki seuran palkkakaton kannalta helpompi maksaa miljoona DeAngelolle kuin yhdeksän miljoonaa Hamiltonille. Hurricanesin kohdalla onkin totuttu näkemään budjettiystävällisiä sopimuksia kuten Jaccob Slavinin (5,3 miljoonaa), Brett Pescen (4,025 miljoonaa) ja Teuvo Teräväisen (5,4 miljoonaa) kanssa.
Hallitseva tuplamestari Lightning esimerkiksi maksaa kärkipelaajilleen kunnolla, mutta saa neuvoteltua alempien kentällisten pelaajilleen edullisempia sopimuksia. Sanotaan, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Samalla periaatteella voisikin ajatella, ettei mestarijoukkuetta pysty rakentamaan alennuksilla.
tuomareiden ja joukkuekavereiden loukkaaminen ovat niin perustavaa laatua olevia rikkomuksia, ettei niitä voi nuoruudella selittää
DeAngelo on hyvä kiekollinen puolustaja ja erinomainen ylivoimalla viivamiehenä – ei tosin siinäkään Hamiltonin veroinen ja kokonaisvaltaisesti selvästi tätä heikompi. Sinänsä DeAngelolle tehty vuoden mittainen ja miljoonan dollarin sopimus on turvallinen, mutta sille on syynsä, että tehokkaan puolustajan sai näin halvalla.
Hamiltonin korvaajaa DeAngelosta ei kannata odottaa, mutta Edmonton Oilersista hankittu Ethan Bear on uusista puolustajista kahden suunnan pelaamisessa paras. Pelillisen heikentymisen lisäksi DeAngelon hankinta Hamiltonin tilalle on riski sekä joukkuehengelle että seuran imagolle.
GM Waddell on vakuutellut, että DeAngelosta on taustatyöt tehty. Pelaaja itse vannoo myös muuttuneensa. Tilaisuuksia muuttua on ollut useasti aiemminkin, ja viimeisimmän konfliktin aikaan yhdysvaltalaispuolustaja oli jo 24-vuotias ja pelannut viisi kautta ammattilaisena, joten nuoruuden piikkiin ei voi kaikkea laittaa.
Toisaalta tuomareiden ja joukkuekavereiden loukkaaminen ovat niin perustavaa laatua olevia rikkomuksia, ettei niitä voi nuoruudella selittää enää siinä vaiheessa, kun pelataan OHL:n kaltaisessa juniorisarjassa ja tähyillään kohti NHL:ää.
DeAngelo on käyttäytynyt rasistisesti sekä sosiaalisessa mediassa että joukkuetovereitaan kohtaan. Hurricanesin toinen puolustajahankinta Bear kuuluu Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöön ja on jo urallaan joutunut kohtaamaan rasistisia herjoja – riski seuran sisäisille konflikteille on siis olemassa.
Mihin pihistely vielä voi johtaa?
Hurricanesilla on CapFriendlyn mukaan hieman yli kymmenen miljoonaa dollaria tilaa palkkakatossaan, mutta Andrei Svetšnikovin jatkosopimus on vielä tekemättä. Venäläishyökkääjällä on alla vaikea kausi, ja todennäköisesti seuraava sopimus on kaksi- tai kolmivuotinen niin sanottu siltasopimus.
Palkkakattoon on siis jäämässä tilaa Svetšnikovin sopimuksen jälkeenkin, ja Hurricanesilla olisi tarvetta vahvistukselle kärkiketjuihin. Viimeistelyn kanssa oli ongelmia jo viime kaudella, eikä hyökkäykseen ole tehty vielä kuin syvyyshankintoja – Josh Leivo, Stefan Noesen ja Derek Stepan sekä puolustuksen Ian Cole, Brendan Smith ja Jalen Chatfield ovatkin edullisilla vuoden sopimuksilla hyviä löytöjä.
Tulosyksiköihin kuitenkin kaivataan vielä täsmähankintaa, eikä nuorista lupauksista taida olla kukaan vielä NHL-valmis.
Sanotaan, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, niin mestarijoukkuetta ei pysty rakentamaan alennuksella.
Vladimir Tarasenko on mainittu spekulaatioissa, mutta olkapäävammoista kärsineellä venäläishyökkääjällä on vielä kaksi vuotta jäljellä 7,5 miljoonan dollarin sopimusta, mihin Hurricanesin palkkakatto ei taivu. Vapailla markkinoilla olisi vielä saatavilla esimerkiksi Tomáš Tatar ja Kyle Palmieri, mutta kummankin palkkatoive yhdistettynä Svetšnikovin palkankorotukseen todennäköisesti ylittäisi seuran palkkakaton.
Koska Hurricanes on selvästi ottanut tarkan dollarin taktiikan ja lyhyellä aikaa on luovuttu kevyellä hinnalla kolmesta kärkivarauksesta – Nedeljkovic, Haydn Fleury ja Jake Bean – nousee mieleen kauhuskenaario, että Svetšnikovin kanssa ei päästä sopimukseen ja tämän pelaajaoikeudet kauppaamalla saisi hankittua vahvistusta hyökkäykseen.
21-vuotias huippulupaus olisi varmasti kovaa valuuttaa siirtomarkkinoilla, mutta seuran imagon kannalta ykköskierroksen varausten haaskaaminen olisi haitallista. Svetšnikov ja Martin Nečas ovat Hurricanesin tämän hetken kokoonpanossa ainoat seuran omat ykköskierroksen varaukset.
Seth Jarvis ja Ryan Suzuki odottavat vielä NHL-debyyttiään. Bean, Fleury, Julien Gauthier, Noah Hanifin, Elias Lindholm, Ryan Murphy ja Jeff Skinner on kaupattu muualle. Kaikista näistä kaupoista Hurricanesilla on jäljellä maalivahti Pjotr Kotšetkovin, puolustajien Aleksandr Nikišinin, Aleksi Heimosalmen ja Joey Keanen pelaajaoikeudet sekä kuudennen kierroksen varausvuoro ensi kesän varaustilaisuudessa.
Vaihtokaupoissa saaduista pelaajista Hamilton pelasi Hurricanesissa pisimpään, mutta hänkin lähti lopulta Micheal Ferlandin ja Jani Hakanpään tavoin toisaalle rahakkaampien sopimusten perään. Erityisesti Bean ja Fleury pyörivät pitkään kauppahuhuissa, mutta GM Waddell tai edeltäjänsä Ron Francis ei koskaan hyödyntänyt nuorukaisia kunnolla kauppatavarana eikä pelillisesti.
Tämä ykköskierrosten varausten hyödyntämättä jättäminen on taas yksi esimerkki Hurricanesin nuukasta pelaajapolitiikasta. Jos verrataan tätäkin käytäntöä dynastia-Lightningiin, on hallitsevalla mestarilla kokoonpanossaan ykköskierroksen varauksista Andrei Vasilevski, Victor Hedman ja Steven Stamkos – lisäksi Lightning hankki vuoden 2013 kolmosvarauksellaan Jonathan Drouinilla puolustaja Mihail Sergatšovin Montréal Canadiensista.
Hurricanesin suurin ja kallein tähti on Sebastian Aho, jonka nykyinen 8,46 miljoonan dollarin sopimus kestää kauden 2023−24 loppuun asti. Kesällä 2024 27-vuotias Aho on rajoittamaton vapaa agentti, joka on vuosia toiminut mestarikandidaatin ykkössentterinä lähes piste per peli -tahdilla.
Pelaajamarkkinat tulevat käymään kuumina Ahon ympärillä, ellei Hurricanes onnistu tekemään uutta sopimusta. Jatkosopimus todennäköisesti vaatisi paitsi tuntuvaa palkankorotusta myös panostusta joukkueeseen suomalaisen ympärillä. Ahon nykyinenkin sopimus syntyi vasta Canadiensin tehtyä niin sanotun offer sheetin.
Nykyisen kaltaisella pelaajapolitiikalla Hurricanes ei tavoittele mestaruutta eikä pysty pitämään Ahon tai Teuvo Teräväisen kaltaisia kärkipelaajiaan kokoonpanossa. Hurricanes on viime vuosina tehnyt monia hyviä pelaajasiirtoja kuten Vincent Trocheckin ja Nino Niederreiterin hankinnat, mutta tämän kesän siirrot eivät ainakaan toistaiseksi ole kiistatta Hurricanesia vahvistaneet viime kauteen verrattuna.
Mahdollisuuksia ja potentiaalia on paljon, mutta riskejä ja kysymysmerkkejä vielä enemmän.