Pakko myöntää, että olen erittäin positiivisesti yllättynyt Pekingin talviolympialaisten kisakuplan toimivuudesta. Ennen kisakaupunkiin saapumista mielessä saattoi useammankin kerran käydä erilaisia kauhukuvia.

Kisojen järjestelyissä huomaa, ettei mitään ole jätetty sattuman varaan ja kaikki hoidetaan aivan viimeisen päälle. Homman sujuvuuden takaa useiden tuhansien vapaaehtoisten koneisto.

Pientä kitkaa viestinnässä näiden vapaaehtoisten kanssa aiheuttaa heidän melko keskinkertainen englannin osaamisensa, mutta toisaalta nämä ihmiset ovat erittäin sympaattisia ja jokseenkin jopa korostetun auttavaisia.

Kisakuplan sisällä on muutamia erikoisuuksia – esimerkiksi mediakeskuksen ja sen aivan välittömässä läheisyydessä olevien kisapaikkojen välillä saa liikkua ainoastaan busseilla.

Kisajärjestäjien bussit ovat kuitenkin lähes aina täsmälleen aikataulussa, ja niillä matkustaessa pystyy käyttämään kisojen erittäin hyvää verkkoyhteyttä.

Tällä yhteydellä pystyy myös jopa käyttämään muun muassa Googlen ja Facebookin palveluita, jotka ovat suurelta osin pannassa esimerkiksi allekirjoittaneen hotellin verkossa.

Suorituspaikoilla ja mediakeskuksessa opastukset ovat kunnossa, palvelut pelaavat täsmällisesti eikä päivittäinen koronatesti kurkustakaan tunnu enää oikein missään. Se toki täytyy myöntää, että lentokentällä otettu testi nenän kautta tuli lähes takaraivosta ulos.

Kaikki toimii siis lähes kuin rasvattu, mutta hymy hyytynee nopeasti positiivisen koronatestituloksen napsahtaessa omalle kohdalle.

lentokentällä otettu testi nenän kautta tuli lähes takaraivosta ulos.

Itse olen toki vain lehtitietojen varassa karanteeniin joutuneiden kohtaloista, mutta puheiden perusteella toimien tarkoituksena taitaa olla terveysturvallisuuden ohella nöyryyttäminen.

Koko kisakuplan pyörimisen perusteena on koronaviruksen torjuminen, ja ymmärrettävästi sairastuneet eristetään. Mutta onko se esimerkiksi järkevää, että muuten terve ja muille vaarattomaksi todettu Marko Anttila eristetään karanteenihotelliin?

Yleisen konsensuksen mukaan koronapandemia on Kiinasta lähtöisin, eikä se ole salaisuus, että maa kantaa häpeää viruksen leviämisestä. Nyt se yrittää kirkastaa mainettaan onnistuneella olympiaisännyydellä, jossa tiukat koronasäännöt ovat myös poliittinen viesti.

Sitä ei voi kuitenkaan kiistää, etteikö rajut toimet tepsisi, sillä esimerkiksi kisojen avauspäivänä kisakuplassa suoritettiin yhteensä 71 709 PCR-testiä, joista positiivisia oli vain 19. Tartunnan saamisen todennäköisyys kuplassa on siis melkoisen pieni.

Yleensä elämässä positiivisuus kantaa pitkälle, mutta Pekingissä asia on päinvastoin.