Mielipide

Ei olympiakullan tarvitse Leijonille nätisti tulla

MAAJOUKKUE / Kolumni
Leijonat eteni varhain perjantaiaamuna Pekingin olympialaisten finaaliin. Suomi kukisti Slovakian odotetun laisella pelikirjalla – ei kauniisti, mutta riittävän tehokkaasti ja vähän onnellakin. Olympiakultaan ei tarvita tyylipisteitä.

Leijonat ei tarjonnut aikaisin perjantaina heitä seuraamaan heränneille suomalaisille maalijuhlaa tai hyökkäyspelin ilotulitusta. Varmasti valtaosa katsojista haluaa nähdä jääkiekkoa tai mitä tahansa joukkueurheilua katsoessaan kauniita suorituksia, syöttökuvioita ja ennen kaikkia pistesuorituksia, maaleja.

Välieräkamppailussa Leijonat pyrki toteuttamaan tiivistä viisikkopeliä ja yhtenäistä oman alueen puolustusta, jonka avulla joukkue luo tarvittavan määrän hyökkäyspaikkoja. Ei kaunein pelitapa, mutta ilmeisen toimiva. Lisäksi tasakentällisin Suomi ei ole päästänyt maaleja sitten turnauksen avauspelin.

Päävalmentaja Jukka Jalonen osoitti jo viime keväänä Riian MM-kisoissa, ettei hänen leijonamiehistönsä ole jäällä niittaamassa hämäläislukemia taululle, vaan voittamassa. Pieni kaukalo olympiaturnauksessa toi mukaan elementin, joka todennäköisesti vahvisti Suomen halua pelata tutulla kaavalla.

Hienommista paikoista ja sydäntä sykähdyttävimmistä tuokioista ottelun aikana vastasi Slovakia. Harri Säterin muutamat huippupelastukset saivat sykkeen kohoamaan korkeammalle kuin Suomen suorittaminen toisessa päässä kenttää. Leijonat ei loistanut, vaan oli riittävän hyvä tarvittavissa tilanteissa. Niukka voittotulos jopa hieman mairittelee Suomea.

Viime keväänä MM-kulta jäi yhden jatkoaikamaalin päähän, mutta Jalosen leijonalauma uskoo nähtävästi vakaasti, että valittu tie vie sinivalkoiset värit Pekingissä kirkkaimpaan mitaliin. Ja miksi ei uskoisi, sillä Slovakiaa vastaan nähty suoritus kulki nimenomaan valittua tietä.

Leijonilla on hyvin toisensa tuntevat ketjukoostumukset ja tarkoin mietityt siirrot kuhunkin hetkeen pelissä. He uskovat omaan juttunsa, vaikka kotisohvilla unihiekkoja varistelleet kansalaiset todennäköisesti hikoilivat Juraj Slafkovský ja kumppanien esitellessä taikojaan. "Voi luoja paratkoon!", olisi legendaarinen leijonaselostaja tulkinnut kerran, jos toisenkin.

Ilmaveivit, jalkamiinat ja hyökkäyspään rallit kuuluvat yhä osaksi nykyjääkiekkoa ja saamme varmasti nauttia niistä myös tulevissa maajoukkuepeleissä siinä missä suosikkiseurajoukkueiden sarjamatseissa. Kiinassa Leijonat on hakemassa Suomen historian ensimmäistä olympiakultaa – ja silloin tyyli on vapaa.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös