Parin viikon kiekkorupeama Pekingin olympialätkää on erottanut jyvät akanoista Discoveryn kiekkotuotteen suhteen. Nykyisin Leijonat-lätkän laajasti omistava yhtiö on päässyt sisältönsä kanssa eteenpäin, mutta parannettavaakin riittää reilusti.
Heikointa osuutta nähdään miesleijonien studiossa. Teemu Selänne ja Kimmo Timonen ovat mukana höhöttelemässä, eikä hyvän fiiliksen, naureskelun ja toistelun lisäksi sisältöä pelistä meinaa irrota ollenkaan. Kaksikko jää pääjoukosta etenkin kahdestaan, sillä Timonenkin lausuu peliin liittyvää sisältöä silloin, jos huomattavasti enemmän lisäarvoa tuottava Tuomas Grönman jotain asiaa hänen jatkettavakseen lausuu.
Selänne ja Timonen kaksikkona ovat toki saaneet kisoista aikaan hienon Iivo Niskasta onnittelevan Instagram-videon, joka pamahti viraaliksi ja on hersyvän hauska normaalinopeudella ja hidastettuna.
Kolmikko on vähän kuin lehden toimitus, jossa päätoimittaja miettii koko ajan viikonlopun baarireissua, ennen ja jälkeen. Poppareille, kiitos.
Tästä vastuu lankeaa tietysti sille, joka keskustelua johtaa. Studioisäntä Juhani Henriksson ei ole ensimmäistä kertaa tulessa, mutta minkäänlaista edistystä taukokeskusteluihin ei ole tullut. Olen edelleen varma, että Selänne ja Timonen toisivat kokonaisuuteen enemmän lisäarvoa, jos ensinmainitulta puristettaisiin vaikkapa maalitilanteiden ja maalinteon detaljeja, ja toiselta toistuvasti puolustuspelin organisointiin liittyviä juttuja. Kolmikko on vähän kuin lehden toimitus, jossa päätoimittaja miettii koko ajan viikonlopun baarireissua, ennen ja jälkeen. Poppareille, kiitos.
Antti-Jussi Niemen videonostot tauoilla ovat selkeätä plussaa ja oikeaa analyysiä. Jos finaalissa vastassa on Venäjä, tulisi Niemen olla äänessä koko tauon ajan, sillä KHL-kommentaattorina hän tuntee myös vastustajan pelaajat erittäin hyvin.
Grönman, kuten sanottu, tuo omia vahvuuksiaan kokonaisuuteen, vaikka keskustelu ei olekaan merkittävästi johdettua. Janne Pesonen taas on tv-kokemukseensa nähden erinomainen lisä kokonaisuuteen. Pelin sisältöä ex-pelaaja tunnistaa loistavasti vaikka lennosta, mutta jutustelu ei ole lainkaan puuduttavaa tai yksipuolista. Kärppävuosien vahva pelillinen kulttuuri on tainnut kouluttaa häntä hyväksi kokonaisuudeksi kuten kilpailevan kanavan Lasse Kukkostakin?
Naisten puolella studio kehittyy hiljalleen parempaa kohti. Turnaus alkoi jargoniin keskittyen, mutta sen aikana saatiin myös videot ja pelillinen sisältö paremmin mukaan. Lajikulttuurin kehittymisen yksi muoto on kova vaatimustaso myös analyysin puolella. Vaikka pronssipelin aikana nähtiin lähinnä kommentaattorien tunteilua, jätti kokonaisuus toivetta siitä, että ainakin Annina Rajahuhta menee eteenpäin eri osa-alueiden niputtajana. Saija Tarkin osalta tarvittaisiin enemmillä studiokilometreillä jo vahvemmin kovaa analyysiä.
Rehellisyyden nimissä hyökkäyspelin analysointi Suomen osalta on vaikeampaa, jos kaukalossa joukkue pelaa lähinnä suorahyökkäysten ja yksilöisuoritusten varassa ilman organisoitua hyökkäysalueen hyökkäyspeliä.
Discoveryn helmi ovat sen selostajat. Etenkin pääselostajien Oskari Saaren ja Juhavaltteri Salmisen tekemisessä ovat tunnelmanluonti, knopit ja pelin sisällön selostaminen hyvässä tasapainossa.
