4 Nations Face-Off: Suomi kasaa kaikkien aikojen hyökkäyskalustoa, Kanadaa uhkaa maalivahtiongelma

Helmikuussa pelattavan 4 Nations Face-Off -turnauksen osallistujamaiksi valikoituivat Suomi, Ruotsi, Kanada ja Yhdysvallat. Turnauksessa käytetään vain NHL-pelaajia, eikä muilla mailla Venäjää lukuunottamatta ole tarpeeksi taalaliigalaisia jokaiselle pelipaikalle. 

Jokainen osallistujamaa on valinnut ensimmäiset kuusi pelaajaansa jo kesällä. Loput valitut pelaajat kerrotaan marras-joulukuun vaihteessa. Tässä jutussa käydään läpi, miltä lopulliset joukkueet voisivat näyttää.

Spekuloijina toimivat toimittajat Joni Perälä ja Teemu Utriainen. Jo nimetyt pelaajat on lihavoitu kokoonpanolistauksissa. Vain yhden toimittajan joukkueeseen mahtuvat valinnat on merkitty kursiivilla.

Suomi – Perälän versio

Suomi – Utriaisen versio

Utriainen: Hyökkäyksessä Suomen keskikaistan nelikko Aleksander Barkov, Sebastian Aho, Roope Hintz ja Anton Lundell kalpenee laadussa ainoastaan Kanadalle. Laitahyökkääjät eivät ole samaa tasoa, ja onkin mielenkiintoista nähdä pelaako Hintz tai Aho laiturina, jolloin kärkiketjut olisivat erittäin tulivoimaisia. Myös huippukautta pelaava Lundell saisi tämän myötä enemmän peliaikaa.

Joka tapauksessa Suomen hyökkäys lienee koko jellonahistorian kovatasoisin, mutta siitäkin huolimatta edelleen varsinkin pohjoisamerikkalaisia kilpakumppaneita jäljessä.

Leijonien puolustuksen valinnat ovat selvät. Eroavaisuuksia kokoonpanospekulaatioissa tulee lähinnä puolustajapareista. Halutaanko Miro Heiskasta peluuttaa vasemmalla vai oikealla laidalla ja onko Rasmus Ristolaisesta pelaavaan kokoonpanoon apua? Oikea käsi alhaalla pelaavalle pakille olisi tarvetta, ja Ristolaisen lisäksi vain Henri Jokiharju on rightin pakki.

Olli Määttä ja Juuso Välimäki ovat viime aikoina pelanneet Utah Hockey Clubissa kolmosparina, olisiko heistä samaan rooliin myös helmikuisessa turnauksessa? Joka tapauksessa karu fakta on se, että tästä pakkiseitsikosta ainoastaan Heiskanen mahtuisi kilpailevien joukkueiden kokoonpanoihin ja puolustus on Suomelle selvä heikkous.

Parhaiden pelaajien turnauksissa Suomen maalivahtipeli on ollut useimmiten kunnossa veskojen pelatessa taitojensa ylätasolla, ja samaan uskotaan myös nyt. Juuse Saros on ollut viimeisten neljän kauden aikana joka kerta NHL:n parhaalle maalivahdille jaettavan Vezina-pokaalin äänestyksessä kuuden kärjessä. Ukko-Pekka Luukkonen oli kevätkaudella 2024 yksi liigan kuumimmista veräjänvartijoista. Kevin Lankinen taas on kuluvan syksyn komeetta ja 5,5 vuoden takaisen maailmanmestaruuden takuumies.

Saros on terveenä ykkösvahti, mutta kokonaisuutta vertaillessa ainoastaan Yhdysvalloilla on lähtökohtaisesti selvästi kovempi maalivahtitrio. Ruotsin kolmikko on ehkä hieman Leijonien vastaavaa parempi ja Kanada on selvästi perässä.

Anton Lundell on osa Suomen tasokasta sentteriosastoa.

Kuva © Samuli Huikuri

Perälä: Hyökkäyksessä Patrik Laine ja Jesse Puljujärvi ovat suosittuja puheenaiheita ja oikealta laukovina hyökkääjinä heille voisi olla tilausta. En kuitenkaan usko, että päävalmentaja Antti Pennanen ja GM Jere Lehtinen haluavat valita Lainetta ilman mitään tietoa pelivireestä. Puljujärven valinnan kannalta viime aikojen vilttikomennukset ovat tulleet huonoon saumaan.

Puolustuksessa valinnoista ei tosiaan juuri tarvitse keskustella, sillä NHL:ssä vakituisesti pelaavia suomalaispakkeja on alkukaudesta ollut juuri tarvittavat seitsemän, eikä tilanne ennen valintojen takarajaa muutu.

Jos korvaajia tarvitaan takarajan ja turnauksen alun välissä, voisi Jani Hakanpään tai Ville Heinolan tervehtyminen ja säännöllinen NHL-peliaika tarjota vaihtoehdon. Urho Vaakanainen voi myös tulla kyseeseen, jos paikka Anaheim Ducksin pakistosta vakiintuu.

Utriainen: Legendaarisen Laitaatsillan Pallon eli LaiPan kakkosdivarijoukkueen 1990-luvun alun kulttisentterin Harri Vaakanaisen poika on heikko kohtani. Olin ottamassa Vaakanaisen vielä viime keväänä suoraan turnauksen leijonaseitsikkoon mukaan, sillä hän oli puolustussuuntaan epävarman ankkapuolustuksen harvoja pelillisiä valopilkkuja.

Tämän kauden harvat pelatut pelit ovat menneet Vaakanaisella tuloksellisesti hyvin, mutta paikkaa kokoonpanosta ei ole nyt tarjolla. Olen myös armoitettu Biisonikuningas Puljujärven ihailija ja ikuinen puolestapuhuja myös hänen heikoimpina hetkinään. Nyt taso ei taida hänelläkään kuitenkaan riittää.

Valitsimme molemmat Matias Maccellin Suomen joukkueeseen, mutta hän oli lopulta molemmilla viimeinen mukaan päässyt. Pallottelin Maccellin ja mainiosti kautensa aloittaneen Jesperi Kotkaniemen välillä, mutta päädyin kuitenkin valitsemaan joukkueeseeni Utahin syöttötaiturin.

Onko Joel Armialla minkäänlaisia mahdollisuuksia tulla valituksi joukkueeseen? Lehtisen ja Pennasen aivoituksia on hankalaa ennakoida, mutta en näe mitenkään Armiaa mukana. Mikä on sinun näkemyksesi asiasta?

Perälä: Olisihan Armiakin kieltämättä oikealta laukova hyökkääjä ja tavallaan häntä voisi sovitella nelosketjun laitaan. Mielestäni siihen on kuitenkin parempia ja hyökkäyspäässä tehokkaampia vaihtoehtoja. Maccellin paikalle puolestaan sovittelin sinun versiossasi muutenkin mukana olevaa Eeli Tolvasta, joka kuitenkin jäi lopulliselta lapultani sivuun. Mukavaa kuitenkin, että hyökkäykseen on vaihtoehtoja, toisin kuin puolustukseen.

Maalivahdeista tuoreemmat NHL-nimet Joel Blomqvist ja Justus Annunen eivät ihan vielä riitä valitsemamme kolmikon haastajiksi, mutta esimerkiksi Ville Husson ja Kaapo Kähkösen alkukauden vaikeuksien takia he ovat kuitenkin kärkinimiä mahdollisten loukkaantumisien paikkaajiksi.

Utriainen: Leijonajoukkue on ehdottomasti kilpailukykyinen, ja edellisten parhaiden pelaajien turnauksen, eli Lauri Marjamäen valmennuksessa totaaliseen pelilliseen ja tulokselliseen mahalaskuun päättyneen 2016 World Cupin kaltaista lässähdystä on tuskin tulossa. Yhtenäisellä pelillä, erinomaisella maalivahtipelillä ja oikeaan paikkaan osuneilla maaleilla Suomi voidaan hyvinkin nähdä turnauksen loppuottelussa, ja yksittäisessä ottelussa mikä vain on mahdollista.

William Nylander on jo paikkansa Tre Kronorissa varmistanut.

Kuva © Samuli Huikuri - https://www.instagram.com/shuikuri/

Ruotsi – Perälän versio

Ruotsi – Utriaisen versio

Perälä: Ruotsi ei saa jalkeille yhtä nimivahvaa hyökkäystä kuin pohjoisamerikkalaiset vastustajansa. Aivan kärkiosaamisessa se häviää myös Suomelle, etenkin keskushyökkääjien osalta. Laituritarjokkaita Mika Zibanejadin ja Elias Petterssonin johtamiin kärkiketjuihin on William Nylanderin, Filip Forsbergin ja Jesper Brattin johdolla mukavasti. Myös mukaviin tehoihin tarvittaessa pystyvä Joel Eriksson Ek on tässä joukkueessa kelpo alempien ketjujen sentteri ja tärkeä alivoimapelaaja.

Tre Kronorin puolustus on tasokas ja tasainen ja se kestää vertailun Kanadaan ja Yhdysvaltoihin. Pakkiparit voi piirtää monella tavalla, ja päävalmentaja Sam Hallam apureineen voi halutessaan peluuttaa kolmea paria hyvinkin tasaisesti. Pakisto on myös kokenut, sillä kaavailluista nimistä nuorin on 24-vuotias Rasmus Dahlin ja seuraavaksi nuorimmat 28-vuotiaita.

Ykkösmaalivahdiksi on monta tarjokasta. Jacob Markström, Linus Ullmark ja Filip Gustavsson ovat todennäköisimmät valinnat joukkueeseen, mutta tulevien kuukausien vire ratkaissee kuka kolmikosta on tolppien välissä turnauksen alkaessa. Ruotsilla ei välttämättä ole Yhdysvaltain tai Suomen kaltaista varmaa ykkösmaalivahtia, mutta Kanadalle varmasti kelpaisi kuka tahansa Ruotsin triosta.

Utriainen: Oletettujen kärkisenttereiden Zibanejadin ja varsinkin Petterssonin pelivire luo epävarmuutta. Slippery Pete on megasopimuksensa solmimisen jälkeen ollut suorastaan huono, ja alakulo alkoi jo viime keväänä. Zibanegod on ollut lähes lempinimensä mukainen Rangersin ylivoimassa, mutta tasakentällisin tulos on ollut heikompaa. Jos pelaamisen taso ei keskushyökkääjäduolla parane nopeasti, on vaikea nähdä Ruotsin haastavan ennakkosuosikkeja Yhdysvaltoja ja Kanadaa ainakaan turnauksen voitosta.

Jo joukkueeseen valittu Erik Karlsson ei tämänhetkisillä otteillaan kuuluisi joukkueeseen mukaan. Hänellä on vielä aikaa parantaa, mutta omissa spekulaatioissani jopa Oliver Ekman-Larsson on tällä hetkellä Världens Bästa Karlssonia enemmän hyödyksi joukkueelleen. Adam Larsson toisi puolustukseen sellaisen fyysisen pelotteen, jota siellä ei nyt ole.

Loppujen lopuksi Ruotsin kokoonpanon valinnat olivat mielestäni yllättävänkin selviä, ja tykkäsin tekemästäsi Leo Carlssonin valinnasta kokoonpanoon. Kyseessä on tulevaisuuden huipputähti, ellei hänen kehityksessään tapahdu mitään erikoista notkahdusta.

Perälä: Karlsson on minulla merkitty nimelliseen ykköspariin, mutta kuten totesin, voi parit piirtää ja peluutuksen järjestää monella tavalla. Hallamilla lienee silti korkea kynnys Karlssonin siirtämisessä katsomoon.

Hyökkäyksessä meillä onkin pari eroavaisuutta, mutta molempien listojen ulkopuolelta joukkueeseen voisi mahtua kokenut Gustav Nyquist. Hän saattaisi viedä paikan esimerkiksi juuri Carlssonilta tai toiselta listaamaltani nuorelta William Eklundilta. Samuel Ersson on varavaihtoehto maalivahtikolmikkoon.

Pääseekö Mark Stone tuulettamaan 4 Nations -turnauksessa?

Kuva © Arno Hämäläinen https://www.instagram.com/hockeygrapher/

Kanada – Perälän versio

Kanada – Utriaisen versio

Perälä: Kanada voi halutessaan valita hyökkäykseen kolmen kiekkosukupolven suurnimet. Sidney Crosby ja Connor McDavid valittiin joukkueeseen jo kesällä, ja myös 19-vuotias Connor Bedard on ehdolla joukkueeseen. McDavidin laidalle ykkösketjuun on tarjolla Oilers-ketjukaveri Zach Hyman, mutta vaisu alkukausi saattaa pudottaa laiturin joukkueesta kokonaan. Kanadan hyökkäysmateriaali on laaja, ja hahmotelmien ulkopuolellekin jää runsaasti potentiaalisia nimiä.

Vaahteralehtipaitojen puolustus on kova, muttei ylivoimainen Ruotsiin tai etenkään Yhdysvaltoihin verrattuna. Colorado Avalanchen Devon Toews–Cale Makar ja Vegas Golden Knightsin Shea Theodore–Alex Pietrangelo ovat pelanneet yhdessä jo seuroissaan, vaikkakin jälkimmäinen duo on viime aikoina viihtynyt eri pareissa.

Kanadan ongelmakohta on tolppien välissä. Valittavana ei ole yhtään maailman ehdottomaan kärkeen kuuluvaa maalivahtia. Stanley Cupin voittaneet Jordan Binnington ja Adin Hill lienevät vahvoilla joukkueeseen, mutta johtoportaassa seurataan varmasti aivan viime hetkille saakka maan veskareiden edesottamuksia, jotta mukaan saataisiin edes yksi kovassa vireessä oleva maalivahti. Kaikki muut turnaukseen osallistuvat maat ovat kuitenkin Kanadaa edellä maalivahtiosastolla.

Utriainen: Kyseessä on kaikesta huolimatta myös urheiluviihde, enkä puhtaasti tästä syystä mitenkään päin näe mahdollisena Bedardin poisjättämistä joukkueesta. Tarjolla on markkinoinnin näkökulmasta liian herkullinen asetelma: Suuri muinainen Sid the Kid, hänen manttelinperijänsä McDavid ja Crosbyn tavoin Cole Harbourin poika Nathan MacKinnon sekä seuraava pistepörssin ja ehkä koko liigan oletettu dominoija ja ykköstykki Bedard. Tilaisuutta tälle narratiiville ei voi jättää käyttämättä.

Perälä: Bedard on minun kaavailuissani mukana ensisijaisesti mainitsemiesi markkinointisyiden takia. Hänen tilalleen tarjolla olisi kaavailujemme ulkopuolelta hallitsevat Stanley Cup -mestarit Carter Verhaeghe ja Sam Bennett tai nuoremman polven edustajana esimerkiksi pikkuhiljaa ykkösvarauksen tuomia odotuksia täyttävä Alexis Lafrenière.

Utriainen: Erinomaisia valintoja jokainen tuosta kolmikosta, ja pelin kokonaisvaltaisuutta tarkastellen takuulla Bedardia parempia vaihtoehtoja joukkueeseen. Sitä vastoin vaahteranlehtilegendoille Steven Stamkosille tai John Tavaresille en näe mitenkään päin paikkaa joukkueessa. Nyt on muiden pelaajien aika loistaa.

Sen sijaan puolustuksessa taisi molemmilla meistä olla monipuolinen ja aliarvostettu MacKenzie Weegar ensimmäinen pois joukkueesta jätetty pelaaja. Hän kykenee pelaamaan puolustuksessa sekä vasemmalla että oikealla puolella, sekä lisäksi niin alivoimalla kuin ylivoimallakin. Uskonkin, että hänet nähdään lopullisessa turnausjoukkueessa viimeistään väistämättä eteen tulevien loukkaantumisten paikkaajana.

Adam Fox valittiin Yhdysvaltain kovaan pakistoon jo ennakkoon.

Kuva © Arno Hämäläinen https://www.instagram.com/hockeygrapher/

Yhdysvallat – Perälän versio

Yhdysvallat – Utriaisen versio

Utriainen: Yhdysvaltojen joukkueeseen valitaan paljon keskushyökkääjiä, joista osa siirretään laidalle. Nyt spekuloitu kvartetti Auston Matthews, Jack Eichel, Jack Hughes ja Dylan Larkin olisi koko turnauksen toiseksi kovin sentterinelikko heti Kanadan jälkeen. Laidoillekin riittää maalintekovoimaa, nopeutta, taitoa sekä Tkachukin veljesten myötä myös ilkeyttä. Tähtipaitojen estäminen voikin osoittautua vastustajille mahdottomaksi tehtäväksi. Vaihtoehtoja pelaavaan kokoonpanoon riittää, ja lyhyessä turnauksessa arvoonsa nousee oikeiden yhdistelmien nopea löytyminen.

Jenkkipuolustuksen kärki on täynnä parhaassa peli-iässään olevia huippumiehiä. Quinn Hughes haastaa Kanadan Cale Makarin tosissaan maailman parhaan puolustajan tittelistä, ja oman pään osaamista joukkueeseen tuovat Jaccob Slavin sekä Adam Fox. Jos USA:n joukkueesta haluaa väkisin heikkouden löytää, on se mielestäni tästä huolimatta nimenomaan pakisto ja sen leveys. Kanadan lisäksi myös Ruotsi saa tasapainoisemman puolustuskuusikon kokoonpanoonsa.

Yhdysvaltojen maalivahtikolmikko on naurettavan kova. Kolmikosta periaatteessa kuka vain voisi olla minkä tahansa turnauksen kilpailijajoukkueen ykkösmaalivahti tai vähintään realistinen haastaja roolista. Hallitseva Vezina-voittaja Connor Hellebuyck on johdattanut joukkueensa Winnipeg Jetsin historiallisen kovaan kauden aloitukseen, eikä Jake Oettingerinkaan otteissa ole ollut minkäänlaista valittamista. Ainoa epävarmuustekijä maalilla on voittojen puute aikuisten tasolla, sillä kukaan kassareista ei ole urallaan pelannut Stanley Cupin finaaleissa eikä arvokisojen loppuottelussa.

Perälä: Olemme tosiaan liikuttavan yksimielisiä puolustuksesta ja maalivahdeista. Sen sijaan en näe puolustusta heikkoutena muihin maihin verrattuna. Yhdysvaltain pakistoa voi perustellusti pitää jopa turnauksen parhaana, vaikka erot muihin kuin Suomeen verrattuna ovatkin pieniä.

Ketjujen, pakkiparien ja pelitavan saaminen kuntoon on lyhyellä valmistautumisajalla pelattavassa lyhyessä turnauksessa tietenkin avainasemassa, mutta pelaajamateriaaliltaan Yhdysvallat on turnauksen ykkössuosikki.

Utriainen: Samaa mieltä siitä, että Yhdysvaltojen ensimmäinen merkittävä aikuisten maajoukkueturnauksen voitto sitten legendaarisen vuoden 1996 World Cupin on todella lähellä.

Jätimme molemmat kokoonpanospekulaatioissamme tähtiluokkaan nousemassa olevan Matt Boldyn sekä NHL:n maalipörssin kärkipäässä majailevan Cole Caufieldin joukkueen ulkopuolelle. Nämä nuoret hyökkääjät ovat ehkäpä minua eniten mietityttäneet yksittäiset reserviin jääneet valinnat. Lisäksi Detroit Red Wingsin Alex DeBrincat tai jopa jenkkilegenda Patrick Kane olisivat tuttuja nimiä Larkinin rinnalle. Brock Boeser on puolestaan pelannut paljon J.T. Millerin kanssa.

Toisilleen tuttujen pelaajien valinta joukkueeseen voisi tuoda lisäarvoa ja synergiaetua turnauksessa, jossa jokainen peli on elintärkeä loppuottelupaikan kannalta. Esimerkiksi Kanea tuskin kukaan olisi joukkueeseen enää nykyisellään yksinään ilman Larkinia valitsemassa.

Perälä: Puolustuksesta hahmotelmissamme ulos jäävät esimerkiksi Noah Hanifin sekä nuoret Jake Sanderson ja Luke Hughes. Thatcher Demko olisi ilman loukkaantumista saattanut olla mukana kivikovassa maalivahtikolmikossa. Alkukaudesta Toronto Maple Leafsin ykkösmaalivahtina hyvin pelannut Anthony Stolarz saattaa olla mukana spekulaatioissa, jos joku kaavailemistamme maalivahdeista loukkaantuu. Myös peräpäähän on siis vaihtoehtoja tarjolla.