Kanadalaishyökkääjä Michael Dal Collen, 26, kesä oli kummallinen. Takana oli kuusi kautta New York Islandersin organisaatiossa ja 112 NHL-ottelua, mutta NHL-ura ei ollut lähtenyt halutunlaiseen lentoon. Koko edeltävän kauden AHL-seura Bridgeport Islandersin riveissä pelannut Dal Colle halusi jatkaa Pohjois-Amerikassa ja päätyi elokuun lopulla koeaikasopimukseen Ottawa Senatorsin kanssa.
Kova yritys ei tuottanut kuitenkaan NHL-sopimusta, joten katseet oli käännettävä muualle.
"Jääkin on kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti järjettömän suuri!"
− Kaikki tapahtui niin nopeasti. Kun Senators vapautti minut sopimuksesta selvittelin, mitä tekisin seuraavaksi ja tilaisuus pelata TPS:ssä avautui hyvin nopeasti. Kuulin monelta henkilöltä, että täällä on paljon nuoria lupauksia ja että tämä on kehitystä edistävä sarja. Olen todella iloinen, että tulin tänne.
Hyppy täysin tuntemattomaan
Dal Colle saapui lokakuussa Suomeen täysin untuvikkona. Hän ei ollut aiemmin käynyt maassa, vaikka oli lapsuudessaan matkustellut paljon Euroopassa. Myöskään uudesta joukkueestaan hän ei tiennyt mitään etukäteen.
− Jos olen ihan rehellinen, en oikeastaan tiennyt paljoa mistään sarjasta tai joukkueesta Euroopassa. Tiesin kyllä, että täällä on paljon hyviä sarjoja ja pelaajia, mutta en ollut koskaan aiemmin ajatellut täällä pelaamista.
− Kun minulle selvisi, että olin tulossa tänne, tein hieman taustatyötä organisaatiosta ja opin, että TPS on hyvin historiallinen ja menestyksekäs joukkue, joka janoaa lisää mestaruuksia. Pidin siitä todella paljon.
TPS:ään Dal Colle hankittiin tekemään tulosta ja johtamaan hyökkäystä. Aiemmin urallaan pelaajalla on kuitenkin ollut monta roolia.
− Pelini on muuttunut paljon juniorivuosistani. Tuolloin olin hyvin hyökkäävä maalintekijä, joka rakensi peliä. Kun aloitin ammattilaisurani 20-vuotiaana, minun tuli syventää osaamistani ja olla enemmän vastuullinen kahden suunnan pelaaja. Sitten kun pääsin NHL:ään, niin pelasin enemmän puolustavammassa roolissa.
Uuden roolin mukana tuli myös uuteen erilaiseen pelityyliin sopeutuminen. Eniten opeteltavaa ovat tuottaneet Liigan trap-pelaaminen ja hitaampi tempo. Hyökkääjän mielestä myös valmennus ja taktiikat ovat hyvin erilaisia Pohjois-Amerikkaan verrattuna.
− Jääkin on kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti järjettömän suuri! En ole ikinä pelannut näin isolla jäällä, mutta näen miten se vaikuttaa pelityyliin täällä. Euroopassa peli on kuin shakkia, sillä täällä pitää miettiä enemmän taktiikoita ja muuta, kun taas Pohjois-Amerikassa ollaan koko ajan menossa.
Sopetumista uuteen maahan ja pelityyliin ovat onneksi avustaneet TPS:n muut ulkomaalaispelaajat. Joukkueen toinen kanadalaishyökkääjä Scott Kosmachuk on Dal Collen tapaan Suur-Toronton alueelta kotoisin ja pelaajat tiesivät toisensa jo entuudestaan.
− Emme tunteneet henkilökohtaisesti, mutta pelasimme toisiamme vastaan teininä OHL:ssä. Tiesin myös sen verran, että hän oli pelannut aiemmin Itävallassa ja Saksassa, ja että tämä on hänen kolmas tai neljäs vuotensa Euroopassa. Täällä ollessani olemme tulleet paljon läheisemmäksi.
Dal Collen lisäksi TPS:n vahvuuteen liittyi lokakuun puolivälissä ruotsalaishyökkääjä Martin Johansson, jonka kanssa hän on pelannut samassa ketjussa alusta alkaen. Kanadalaiselta riitti ylistyssanoja uudelle pitkän ammattilaisuran tehneelle ketjukaverilleen.
− Martin on aivan huippuäijä jään ulkopuolella ja hän on todella hyvä roolimalli. Hän huolehtii kehostaan ja valmistautuu peleihin huolella. Jäällä hän osoittaa omaavansa loistavan kiekkoälyn ja hän on hyvä luistelemaan.
− Hänen kanssaan pelaaminen on tehnyt sopeutumiseni tänne helpommaksi. On ollut hyvä saada vierelleni keskushyökkääjä, jonka kanssa voin rakentaa yhteistä kemiaa.
Toiveissa paluu NHL:ään
Tähän asti ammattilaisurallaan Dal Colle on edustanut vain New York Islandersia. Seura varasi kanadalaisen ensimmäisellä kierroksen viidennellä varausvuorolla vuoden 2014 NHL:n varaustilaisuudessa. Odotukset pelaajaa kohtaan olivat kovat ja Dal Colle kokee olleensa hyvä pelaamassaan roolissaan. Tästä huolimatta, hän ei ole täysin varma, miksi hän pelaa Euroopassa eikä NHL:ssä tällä hetkellä.
− Tämä ei ole itselleni ihanteellisin tilanne. Kun on kerran päässyt maistamaan NHL:ssä pelaamista, sitä haluaa pelata siellä aina. Mutta olen ylpeä itsestäni, koska tiedän tehneeni paljon työtä siellä pelaamisen eteen.
Pelaaja kokee Islandersin kuitenkin antaneen hänelle paljon.
− Aloitin ammattilaisurani 20-vuotiaana ja kesti tovin päästä pelaamaan kokoonpanossa vakituisesti. Kaksi ensimmäistä vuottani olivat ihan ok, mutta kolmannella tein suuren harppauksen eteenpäin.
− Vuodet Islanderissa auttoivat minua kasvamaan ihmisenä, kun minun täytyi muuttaa omilleni ja tehdä kaikki itse, kun taas junioreissa asuin sijaisperheessä.
"On aika hullua, kun joskus tulen puoli kolmelta kotiin hallilta, niin aurinko laskee jo hetken päästä".
Haaveissa kuitenkin siintää ajatus paluusta NHL:ään. Dal Colle tietää, mihin asioihin hänen tulee kiinnittää TPS:ssä pelatessaan huomiota, jotta portti takaisin tarunhohtoiseen aukeaisi.
− Minun tulisi kehittää kiekonhallintaani ja saada lisää itsevarmuutta. Tarvitsen enemmän varmuutta kiekon kanssa ja minun tulee kehittää hyökkäysosaamistani, muun muassa ylivoimalla. Tiedän, että minulla on kaikki taidot hallussa, mutta minun täytyy oppia tuomaan ne paremmin esille.
Vaikka NHL-päivät olisivatkin takanapäin, ei mies jossittele menneitä ja kertoo elävänsä päivä kerrallaan uudessa seurassaan.
− Voin sanoa näin 26-vuotiaana saavuttaneeni tavoitteeni pelata NHL:ssä ja se on johtanut minut tänne. Olen missä olen, enkä tiedä mihin urani vielä minut vien. Mutta tiedän sen, että haluan ottaa tästä ja muista minulle tarjottavista tilaisuuksista kaiken irti.
Perheestä voimaa
Vaikka taiturimainen hyökkääjä ei ole asunut Turussa pitkään, on hän erittäin tykästynyt niin kaupunkiin kuin Suomeenkin. Vapaa-aikansa pelaaja viettää muiden TPS:n pelaajien kanssa sekä tutustuen uuteen kotikaupunkiinsa.
− Turku on oikein mukava kaupunki. Pidän todella paljon keskustasta ja kaikki on mennyt hienosti tähän asti. Kaikki täällä ovat toivottaneet minut tervetulleeksi. TPS:n fanitkin ovat aivan mahtavia!
Kanadalainen hihkui onnesta, ettei Turussa ollut haastatteluhetkellä vielä paljoa lunta, mutta odotti näkevänsä sitä enemmän tulevan talven aikana.
− Täällä on paljon pimeämpää kuin Kanadassa! On aika hullua, kun joskus tulen puoli kolmelta kotiin hallilta, niin aurinko laskee jo hetken päästä.
Italialaiskanadalaisesta perheestä tulevalle Dal Collelle perhe on kaikki kaikessa. Isä oli alun perin kiinnostunut jalkapallosta, mutta muutettuaan Kanadaan lapsena hän tutustui jääkiekkoon ja rakastui lajiin niin paljon, että laittoi myöhemmin lapsensa kiekkokouluun. Isosisko Daniela pelasi myös kiekkoa yliopistotasolle asti.
− Isäni laittoi minut pelaamaan kiekkoa 4-vuotiaana ja jalkapalloa muistaakseni vuoden tai kaksi myöhemmin. Pidin paljon enemmän jääkiekosta ja aloinkin keskittymään siihen 12 tai 13 vuoden iässä. Minusta se oli helppo valinta, sillä oikeastaan asuin jäällä lapsuuteni.
− Isäni antoi minulle kaikki mahdollisuudet maailmassa päästä tilanteeseen, jossa olen nyt, enkä voi kiittää häntä enempää.
Kaikki lapsuudessa ei ole kuitenkaan ollut aina niin auvoisaa. Äiti sairastui rintasyöpään Dal Collen ollessa kymmenvuotias ja neljä vuotta vanhempi isoveli Jonluca on autistinen ja kaipaa kohtauksiensa vuoksi kokopäiväistä huolenpitoa. Dal Colle kertoo erityistarpeita vaativan sisaruksen kanssa elämisen olevan erilaista ja välillä hieman myös rankkaa.
− Kypsyin luultavimmin nopeammin kuin muut ikäiseni, koska olin nähnyt niin paljon erilaisia tilanteita lapsena. Mutta samalla kaikki kokemani on tehnyt minusta sen ihmisen joka olen tänä päivänä.