Tappara on pistekeskiarvolla Liigan toiseksi paras joukkue, maaleja hallitseva mestari on tehnyt toiseksi eniten ja päästänyt neljänneksi vähiten. Yksilötasolla Jori Lehterä on kärjen tuntumassa syöttö- ja pistepörsseissä – Veli-Matti Savinainen, Niko Ojamäki ja Petteri Puhakka puolestaan mahtuvat maalipörssin kärkikymmenikköön.
Tapparan ykkösmaalivahti Christian Heljanko sen sijaan on torjuntaprosentilla mitattuna vasta 19. paras. Päästettyjen maalien keskiarvo (2,15) Heljangolla on kelvollinen, mutta torjuntaprosentti 89,06 on mestaruutta tavoittelevan joukkueen ykkösmaalivahdilta surkea suoritus.
CHL:ssä Heljanko tosin on tällä kaudella ollut maagisen hyvä – 11 ottelua, päästettyjen maalien keskiarvo 1,27 ja torjuntaprosentti 95,2. Samoin viime keväänä hän nosti pudotuspeleissä suoritustasoaan erinomaisesta ilmiömäiseksi, joten torjuntataidot ovat olemassa.
Mikä Heljangon pelissä siis tällä hetkellä mättää?
Torjunta-asennossa korjattavaa
Tappara pelasi tammikuun lopulla viikon sisään ottelut Pelicansia, Ilvestä, Kärppiä ja KalPaa vastaan. Heljanko oli torjuntavastuussa kaikissa neljässä ottelussa, ja saldona oli voitot Pelicansista ja KalPasta, mutta Ilves ja Kärpät niistivät sarjapisteet Tapparalta.
Erityisesti Ilvestä ja Kärppiä vastaan Heljangon suorituksesta erottui kaksi selvää ongelmakohtaa: kakkoskiekkoja putoili eteen liian helposti ja 182-senttisen maalivahdin torjunta-asento laski herkästi turhan matalaksi.
Yksiselitteisesti Heljangon syyksi takaiskuja ei voi laittaa, mutta ei hän myöskään ole pystynyt joukkuettaan kannattelemaan.
Verrattain pienikokoisen torjujan kohdalla asennon pysyminen riittävänä pystynä on erityisen tärkeää. Poikittais- ja syvyyssuunnassa Heljanko liikkuu erinomaisesti ja pystyy pitämään hyökkäävän pelaajan laukaisukulmat pieninä, mutta yhdellä yhtä vastaan -tilanteissa tilaa jää varsinkin ylös.
Lisää pituutta Heljanko ei 25-vuotiaana saa, joten torjunta-asentoon pitää kiinnittää huomiota ja varoa asennon putoamista.
Ilves-ottelussa Heljanko päästi toisen erän alussa neljään minuuttiin kolme vetoa selkänsä taakse. Eetu Päkkilä lapioi maalin edestä Heljangon pudottaman irtokiekon tyhjään maaliin ja maalipörssin kärkinimi Joona Ikonen laittoi läpiajosta kiekon kliinisesti yläkulmaan, kun Heljanko sinne tilan mahdollisti.
Näiden kahden osuman välissä Jani Nyman laukoi suorasta hyökkäyksestä maalin suht kaukaa ja ilman maskia. Kärpät-ottelussa kotijoukkueen Arttu Hyry laukoi voittomaaliksi jääneen osuman ylivoimahyökkäyksestä yläkulmaan, jonne Heljanko jätti tilaa torjunta-asentoaan pudottamalla.
Yksiselitteisesti Heljangon syyksi edellä mainittuja takaiskuja ei voi laittaa, mutta ei hän myöskään pystynyt joukkuettaan kannattelemaan.
Juuri Ilvestä ja Kärppiä vastaan maalivahtien väliset erot korostuivat, kun sekä Ilveksen Marek Langhamer että Kärppien Leevi Meriläinen venyivät elintärkeisiin pelastuksiin Tapparan hakiessa kavennusmaaleja.
Keskittyminen jäänyt vajaaksi
Heljanko torjui Tapparan viime keväänä mestariksi ja oli pudotuspeleissä lähes ohittamaton – menossa on viides peräkkäinen kausi eliittiseura Tapparan vastuutorjujana ja kaudella 2019–20 hän jakoi vastuun Michael Garteigin kanssa. Heljanko on myös hallitseva Urpo Ylönen -palkinnon voittaja Liigan parhaana maalivahtina.
Onko Heljangon keskittyminen CHL-peleihin ollut parempi, koska kyseessä on pudotuspeleihin rinnastuvaa panosta alusta asti vai onko toinen peräkkäinen finaaliin saakka kestävä CHL-kausi verottanut keskittymistä liigapeleihin?
Tällaisella kokemuksella ja rutiinilla ei luulisi henkisen kantin horjuvan, mutta tällä hetkellä Heljangon pelaamisesta paistaa epävarmuus ja hermoilu. Kiekot putoilevat eteen ja lipsahtavat hanskasta vaarallisesti.
Mailapelaamisessakin Heljanko on parhaimmillaan mainio, mistä esimerkkinä Kärpät-ottelusta pitkä avaus alivoimamaaliin johtaneeseen hyökkäykseen, mutta useammin Tappara-torjuja on viime peleissään haparoinut mailalla pelatessaan.
Henkisestä vireestä Ilves-ottelu oli kokonaisuutena malliesimerkki: lyhyessä ajassa syntyneet useat takaiskut näyttäytyivät keskittymisen herpaantumisena, eikä joukkueenkaan viisikkopelaaminen toiminut, kun maalit iskettiin maalin edestä ja vastahyökkäyksistä.
Tapparan saatua ottelun hallinnan myös Heljangon pelaaminen näytti rennommalta ja luonnollisemmalta, vaikka torjuntoja tuli merkittävästi harvemmin.
Toista kautta peräkkäin Tappara on myös edennyt CHL:ssä finaaliin asti, mikä on iso lisä pelimäärään ja tuo myös henkistä kuormaa. CHL:ssä Heljanko on torjunut korkealla tasolla koko kauden, joten sohva-analyytikon hilseen alla herää pohdintaa.
Onko Heljangon keskittyminen CHL-peleihin ollut parempi, koska kyseessä on pudotuspeleihin rinnastuvaa panosta alusta asti vai onko toinen peräkkäinen finaaliin saakka kestävä CHL-kausi verottanut keskittymistä liigapeleihin?
Vilho Heikkinen paikkasi Heljangon loukkaantumista syksyllä kelpo tasolla, mutta pelikunnossa ollessaan 25-vuotias ykkösmaalivahti pelaa selvästi enemmistön peleistä. Kuluneimmista tamismeista huolimatta edes 90 prosentin keskittyminen on utopiaa Tapparan kaltaisessa otteluruuhkassa, kun helmikuun aikana kertyy 12 liigaottelua ja CHL-finaali.
Tärkeimmät pelit edessä
Tappara tavoittelee mestaruuden uusimista ja hankki viimeisimpänä tähtihyökkääjä Anton Levtchin. Myös puolustuksessa on vahva kärkiseitsikko, mutta maalivahdistossa on meritoituneen – ja tällä kaudella tasostaan lipsuneen – Heljangon takana on vain ensimmäistä liigakauttaan pelaava Heikkinen.
Luultavaa on, että Heljanko petraa peliään kevään edetessä, mutta tällä hetkellä maalivahtipeli näyttäytyy Tapparan ainoana heikkoutena. Koko uran mittakaavassa Heljanko on torjunut pudotuspeleissä runkosarjaa varmemmin, mikä luo uskoa tasonnostoon.
Huonoista hetkistä huolimatta Heljangon pelissä on myös paljon hyvää: Keskivertoa pienempi torjuja haastaa laukojia erinomaisesti tulemalla rohkeasti maalialueelta vastaan ja liikkuu sivusuunnassa todella nopeasti. Myös pelinluku on hyvällä tasolla, ja Heljanko useimmiten ennakoi poikittaissyötöt tehokkaasti.
Torjunta-asennon putoamisen lisäksi toinen riski Heljangon pelissä on irtokiekot, joten Tapparan puolustuksen on oltava valppaana maalineduspelissä. Maskin takaakin Heljanko operoi hyvällä tasolla, vaikka pienemmän koon vuoksi laukausten peittopinta-alaa on vähemmän.
Maalivahdin pelaaminen on totta kai suhteessa myös viisikkopeliin, ja vaikka Heljangon torjunta-asennossa ja kiekkokontrollissa on ollut korjaamisen varaa, on maalivahti myös toistuvasti jätetty yksin.
Liigan kärkimaalivahteihin, kuten Langhameriin, Niklas Rubiniin ja Artjom Zagiduliniin, verrattuna Heljanko ei toistaiseksi ole näyttäytynyt pelastajana, joka venyisi huipputorjuntoihin kriittisillä hetkillä.
Potentiaali on eittämättä olemassa, ja Tappara-valmennuksen on päävalmentaja Jussi Tapolan johdolla kiskottava irti paras suoritus sekä Heljangolta että viisikolta.