Helvetinkoneeksi eri yhteyksissä ristitty, triplamestaruutta tavoitteleva Tappara ei kolmannessa loppuottelussa ollutkaan virheetön ja kliininen.
Valtteri Kemiläisen huolimaton kiekonkäsittely tarjosi avauserän lopulla Luboš Horkýlle paikan viedä Pelicans ensi kerran finaaleissa johtoon, eikä tšekki jättänyt paikkaansa käyttämättä.
Totuttua Tapparaa oli toisen erän alkuun maalivahti Niklas Kokon lipsahduksesta kylmänviileä viimeistely, mutta toisen erän pitkät painostusjaksot uupunutta Pelicans-viisikkoa vastaan sekä viiden minuutin ylivoima kolmannessa erässä jäivät hyödyntämättä.
Kirvesrinnoille epätyypillistä huolimattomuutta alleviivasi konkarihyökkääjä Petri Kontiolan typerä hyökkäyspään jäähy, kun kolmatta erää oli jäljellä neljä minuuttia ja kaksi sekuntia.
Lisäksi ensimmäisessä jatkoerässä kotijoukkueen viisikkopuolustus vuosi toistuvasti, ja Pelicans pääsi kokeilemaan monesti huipputonteilta, mutta Christian Heljanko jatkoi virheetöntä ja lähes yli-inhimillistä torjuntavirettään.
Koko Pelicansin joukkue ja maalivahti Kokko erityisesti ansaitsevat suorituksistaan kehut, mutta samaan hengenvetoon on todettava, ettei keskiviikkona Nokia-areenassa nähty Tappara ollut se turhauttavan ylivoimainen joukkue, joka on tänä keväänä rallatellut jo TPS:n ja KalPan yli, vaikka vastustajat ovat välillä kyenneet hallitsemaan kenttätapahtumia.
Déjà-vu kuitenkin hiipii mieleeni, sillä myös välierissä KalPa pystyi kolmannessa ottelussa hakemaan vierasvoiton, mutta jäi seuraavassa pelissä jyrän alle, ja sitten sarja olikin taputeltu.
Pelicansin täytyy ylläpitää voittopelin intensiteetti ja kotiyleisön edessä vielä vähän lisätä kierroksia. Lahtelaiset saivat haavoitettua Tapparaa, kun joukkue ei ollut parhaimmillaan. Todennäköisesti perjantaina Lahdessa kaukaloon luistelee ärsytetty mutta haavansa nuollut ja kolmatta voittoaan omilla aseillaan hakeva Tappara.
Siihen haasteeseen Pelicansin pitää pystyä vastaamaan, jotta ottelusarjan tasoitus olisi mahdollista.
