NHL Top 100, sijat 81−85: Ensimmäinen ykkösmaalivahti ja Panthersin syvyyspelaajia

NHL / Artikkeli
Eetu Luostarinen ja Niko Mikkola ovat olleet joukkuetovereita Florida Panthersissa.
Kuva © Jared Silber / NHLI via Getty Images

85. Juha Ylönen

Juha Ylönen ehti pelata Kiekko-Espoossa I-divisioonaa kaksi kautta ennen NHL-varausta Winnipeg Jetsiin. Samana kesänä varauksen kanssa hän siirtyi pelaamaan SM-liigaa HPK:hon, ja Hämeenlinnassa kului kaksi kautta. Ylönen pääsi toisen, SM-hopeaan päättyneen liigakautensa päätteeksi MM-kisoihin, jossa hän pelasi vain yhden ottelun.

Ylönen jatkoi isompien haasteiden parissa pelattuaan kolme kautta Jokereissa. Roolipelaajana hän vakuutti osaamisellaan ja pääsi pelaamaan MM-kisoissa myös vuoden 1995 turnauksessa, joka päättyi ikimuistoisesti maailmanmestaruuteen. Seuraavan vuoden turnaus ei ollut yhtä onnistunut.

Winnipeg Jets myytiin kesällä 1996, ja näin Ylösen osalta NHL-pelit alkoivat Phoenix Coyotesissa. Ensimmäinen kausi sujui AHL:ssä kahta helmikuussa pelattua NHL-ottelua lukuun ottamatta. Toisesta kaudesta eteenpäin Ylönen vakiinnutti paikkansa NHL:ssä joukkueessa, jossa oli myös tukku muita suomalaispelaajia Teppo Nummisen johdolla.

Ylönen joutui odottamaan avausmaalia NHL:ssä aina 53. otteluun asti, ennen kuin hän osui Carolina Hurricanesia vastaan. Seuraavien vuosien aikana tehot vakiintuivat 20 pisteen päälle. Coyotesin menestys jäi Ylösen vuosina vaatimattomaksi, eikä joukkue edennyt koskaan ensimmäistä pudotuspelikierrosta pidemmälle.

Ylönen pelasi vuonna 2001 erinomaiset MM-kisat, kun hän voitti turnauksen pistepörssin Saksassa, jossa Tšekki vei kuitenkin maailmanmestaruuden jatkoajalla noustuaan ensin tasoihin kahden maalin takaa. Kenties tuo innosti Tampa Bay Lightningia hankkimaan Ylösen vaihdossa Todd Warrineriin.

Kausi Lightningissa ei kuitenkaan sujunut odotusten mukaan, kun 65 ottelussa syntyi vain 13 pistettä. Siirtotakarajalla matka jatkui Ottawa Senatorsiin, jossa Ylönen eteni pudotuspelien toiselle kierrokselle. NHL-ura oli kuitenkin tiensä päässä, sillä Ylönen ei kokenut enää terveystilanteensa olevansa siinä kunnossa, mitä NHL-pelaajalta vaaditaan.

Ylönen palasi Espooseen ja pelasi Bluesissa vielä kahden kauden ajan. Ensimmäisellä kaudella Ylönen toimi kapteenina, mutta hän ei pystynyt ottamaan kentällä johtavan pelaajan roolia. Toisen kauden alku viivästyi pahoin loukkaantumisen jälkeen, ja Ylösen loukkaannuttua uudestaan syksyllä 2004 ura tuli päätökseen.

Arizonan Scottsdalessa syntynyt Ylösen poika Jesse on tehnyt omaa NHL-uraansa, mutta ei ole vielä toistaiseksi päässyt ohittamaan isänsä saavutuksia tarunhohtoisessa.

84. Eetu Luostarinen

Siilinjärvellä syntynyt ja KalPassa ammattilaiseksi kasvanut Eetu Luostarinen oli osa vuoden 2019 yllättävää maailmanmestarijoukkuetta, vaikka hyökkääjän turnaus päättyikin silloin ennen aikojaan. Tämän jälkeen vuonna 2017 kakkoskierroksella varattu Luostarinen lähti rapakon taakse Carolina Hurricanesin organisaatioon.

Ensimmäisen kauden aikana Luostarinen pelasi pääosin farmijoukkueessa, mutta tilille kertyi myös kahdeksan NHL-ottelua marraskuussa. Siirtotakarajan tuntumassa Luostarinen kaupattiin Florida Panthersiin viiden pelaajan kaupassa, jossa samaan suuntaan liikkui myös Erik Haula.

Panthersin organisaatiossa Luostarisen ei tarvinnut enää pelata farmipelejä kauden 2020−21 päästyä viimein vauhtiin tammikuussa. Maalitili aukesi heti kauden ensimmäisessä ottelussa Chicago Blackhawksia vastaan ja kauden päätyttyä pisteitä oli kahdeksan, vaikka loppupuoli menikin kiikareilla.

Seuraava kausien aikana Luostarisen tehot kasvoivat, vaikka peliaikaa irtosi enemmän vain joitakin sekunteja peliä kohden. Isompi läpimurto nähtiin kaudella 2022−23, jolloin Luostarinen rikkoi 40 pisteen rajan. Panthers eteni keskinkertaisen runkosarjan jälkeen jopa Stanley Cup -finaaleihin, jossa edessä oli tappio Vegas Golden Knightsille. Loukkaantuminen esti Luostarisen pelit finaalisarjassa.

Seuraavalla kaudella Panthers lähti vain yksi tavoite mielessään, ja runkosarjakin oli huomattavasti edellistä kautta parempi. Luostarinen pelasi toista kertaa peräkkäin kaikki kauden runkosarjaottelut raataessaan Panthersin alemmissa ketjuissa. Kausi ei ollut tehojen valossa Luostariselta yhtä vahva kuin edellinen, mutta sai onnellisen päätöksen, kun Panthers pääsi juhlimaan Stanley Cupia voittamalla Edmonton Oilersin finaalisarjassa seitsemässä pelissä. Tällä kertaa Luostarinen pääsi kentälle ja sinetöi voiton ensimmäisessä ottelussa sekä oli isossa puolustavassa roolissa ratkaisevan ottelun viime hetkillä.

Luostarisen tulevaisuuskin on NHL:ssä turvattu, sillä hänen uusi kolmivuotinen sopimuksensa astuu voimaan kesällä ja tarjoaa hänelle keskimäärin kolmen miljoonan dollarin vuositulot. 

83. Niko Mikkola

Kiimingistä lähtöisin oleva Niko Mikkola vaihtoi Kärppien junioriorganisaation KalPan vastaavaan 16-vuotiaana. Ensimmäiset miesten pelit Mikkola kirjautti kaudella 2014−15, mutta varsinainen läpimurto tapahtui seuraavalla kaudella, jolloin hän kuului myös nuorten MM-kotikisojen maailmanmestarijoukkueeseen. Kotimaassa kului vielä kaksi kautta, joista sekä KalPassa että Tapparassa Mikkolan kaulaan ripustettiin hopeamitali.

St. Louis Bluesin vuonna 2015 varaama Mikkola joutui raatamaan paikkansa eteen ensin farmijoukkueessa. Keväällä 2019 hän kävi MM-kisoissa ottamassa yllätysmestaruuden, mutta seuraavakaan kausi ei tuonut vielä vakiopaikkaa NHL-miehistössä. Tammikuussa hän pääsi kuitenkin pelaamaan ensimmäiset viisi NHL-otteluaan hallitsevan Stanley Cup -voittajan riveissä.

Seuraavalla kaudella Mikkola vakiinnutti paikkansa Bluesin miehistössä, vaikka pelejä jäikin väliin loukkaantumisten takia. Pudotuspelidebyyttikin nähtiin, mutta Bluesin matka päättyi ensimmäisellä kierroksella ilman voittoja. Seuraavilla kausilla asema vahvistui, ja kun Bluesin kausi näytti päättyvän runkosarjaan jo varhaisessa vaiheessa, Mikkola siirtyi yhdessä Vladimir Tarasenkon kanssa New York Rangersiin.

Rangersissa Mikkola sai parhaimmillaan vastuuta jopa yli 25 minuuttia, mutta loppujen lopuksi kausi päättyi pettymykseen, kun New Jersey Devils oli parempi ensimmäisellä pudotuspelikierroksella. Näin myös kevään täsmähankinnat karkasivat muualle, ja Mikkola nähtiin kaivattuna palasena Stanley Cup -finaalit hävinneen Florida Panthersin miehistöön.

Mikkolan peliaikakeskiarvo oli ensimmäistä kertaa yli 20 minuutin runkosarjassa, ja mahtuipa kauteen myös hänen kaltaiselleen pelaajalle harvinainen kahden maalin ottelu Edmonton Oilersia vastaan. Tuossa vaiheessa olisi ollut vaikea uskoa samojen joukkueiden olevan vastakkain Stanley Cup -finaaleissa, mutta niin vain kävi.

Tampa Bay Lightningin, Boston Bruinsin ja New York Rangersin tieltään kaatanut Panthers lähti finaalisarjaan kotiedulla ja näytti etenevän ylivoimaiseen mestaruuteen, kun sarja oli kolmen ottelun jälkeen 3−0. Mikkola onnistui maalinteossa sarjan toisessa ottelussa. Oilers kuitenkin voitti kolme seuraavaa ottelua ja ratkaisu eteni seitsemänteen peliin, jossa Panthersin puolustus oli jälleen rautaa ja näin myös Mikkola sai nimensä suomalaisten Stanley Cup -voittajien listaan. Tulevat vuodet näyttävät, onko tulossa lisää menestystä, sillä sopimusta Panthersin kanssa on jäljellä vielä kaksi kautta.

82. Ville Sirén

Tamperelainen Ville Sirén ehti voittaa Ilveksessä tupsukorvien toistaiseksi viimeisimmän Suomen mestaruuden ennen kuin suuntasi taalakaukaloihin. Tilille kertyi myös edustukset Sarajevon olympialaisissa ja Prahan MM-kisoissa. Sirénin oli varannut Hartford Whalers, mutta NHL-uran alkaessa pelaajaoikeudet oli kaupattu Pittsburgh Penguinsiin.

Sirén murtautui heti Penguinsin kokoonpanoon. Vaikka joukkue ei vielä noina vuosina Mario Lemieux'sta huolimatta kuulunut NHL:n kärkiseuroihin, Sirén sai vahvaa luottoa pelaten muun muassa Paul Coffeyn pakkiparina.

Vähän ennen joulua 1988 Sirén kaupattiin Minnesota North Starsiin, jossa hän pääsi pelaamaan myös pudotuspelejä. Jälkimmäisellä kaudella hänelle tuotti ongelmia Pierre Pagén valmennus, ja keväällä 1990 NHL-ura olikin pelaajana ohi.

Sirén pelasi vielä muun muassa Ilveksessä, HPK:ssa, Luleå HF:ssä ja SC Bernissä ennen kuin ura päättyi HIFK:n paidassa keväällä 1999.

NHL-piireissä nimi säilyi kuitenkin mielessä ja Sirén aloitti välittömästi uran jälkeen Washington Capitalsin kykyjenetsijänä. Myöhemmin hän siirtyi samaan rooliin St. Louis Bluesiin, jossa vaikutti silloin myös Jarmo Kekäläinen. Kekäläisen saatua pestin Columbus Blue Jacketsin GM:nä Sirén pestattiin joukkueen amatöörikykyjenetsinnän johtajaksi, ja hän pitää pestiä hallussaan edelleen.

81. Pasi Nurminen

Liipolan Hasekina tunnettu Pasi Nurminen oli pelaajana myöhäisherännäinen, sillä maalivahti nousi liigatasollekin vasta samana syksynä, jolloin mittariin tuli 23 vuotta. Kausi HPK:ssa toi SM-pronssia ja kahtena seuraavana kautena Nurminen edusti Jokereita. Vuonna 2000 irtosi SM-hopeaa ja vuotta myöhemmin runkosarjan voitto. Molempina vuosina Nurminen edusti Leijonia MM-kisoissa. Pietarissa hän torjui pronssiottelussa voiton ja Saksassa hän oli ykkösmaalivahtina Suomen ottaessa hopeaa.

Nykypäivänä yli 22-vuotiaat eurooppalaiset voivat lähteä NHL-kaukaloihin ilman varausta, mutta Nurmisen aikana varaus tarvittiin, ja sen teki Atlanta Thrashers, joka haluisikin maalivahdin heti riveihinsä. Ensimmäinen kausi alkoi AHL:ssä, mutta Nurminen pääsi tekemään NHL-debyyttinsä tultuaan maalille kesken Toronto Maple Leafsia vastaan pelatun ottelun. Loppukaudella Nurminen pelasi yhdeksän NHL-ottelua ennen kuin torjui AHL-joukkue Chicago Wolvesin Calder Cupin voittajaksi. Nurminen palkittiin pudotuspelien parhaana pelaajana.

Näiden näyttöjen jälkeen farmipelit olivat ohi ja Nurminen voitti taistelun Thrashersin ykkösmaalivahdin paikasta Milan Hniličkaa vastaan - samainen tšekkivahti oli ollut murskaamassa unelmaa maailmanmestaruudesta keväällä 2001. Nurmisesta tuli ensimmäinen suomalainen, joka valloitti NHL:ssä ykkösmaalivahdin tontin. Vaikka Nurmisen pelaamissa otteluissa Thrashers voitti useammin kuin hävisi, keväällä 2003 joukkue ei pudotuspeleihin päässyt.

Seuraavalla kaudella Nurminen pelasi komeat 64 ottelua ja piti maalinsa puhtaana kolme kertaa, mutta edelleenkin pudotuspelipaikka jäi haaveeksi. Tämän jälkeen edessä oli NHL:n työsulku, jonka aikana Nurminen pelasi ensin Lahden Pelicansissa ja sitten verotussyistä Malmö Redhawksissa. Ruotsissa kausi päättyi ikävästi putoamiseen.

Ennen seuraavan kauden alkua Nurminen harjoitteli Pelicansin kanssa, ja loukkasi polvensa. Nivelrusto oli vaurioitunut niin pahoin, ettei peliuran jatkuminen ollut enää mahdollista. Nurminen on sittemmin tullut tunnetuksi Pelicansin omistajana sekä valmennustehtävistä.

» Lähetä palautetta toimitukselle