Kyseisessä ottelussa pelaaja löi vastustajaa mailalla niskaan. Tämä tapahtui vastustajan yrittäessä nousta jään pinnasta ylös. Kyseinen pelaaja tuomittiin asiassa pahoinpitelystä.
Ennen kuin lähden purkamaan tapausta, alkuun hieman lakijargonia.
Urheilussa tapahtuviin koskemattomuuden loukkauksiin suhtaudutaan yleensä huomattavasti eri tavalla kuin normaalissa ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Perusteluina erityiskohteluun on yleensä esitetty nämä kolme seikkaa:
1. Urheilijan suostumus. Kaukaloon astumalla pelaajan katsotaan antavan suostumuksen ainakin lajille tyypillisiin tekoihin.
2. Niin sanottu sallittu riskinotto tarkoittaa sitä, että peliin osallistuja ottaa riskin siitä, että häneen voidaan kohdistaa vähintäänkin lajin sääntöjen mukaisia kontakteja.
3. Niin sanotun sosiaaliadekvanssiopin mukaan mahdollisesti vaarallinen toiminta sallitaan, koska urheilulla on enemmän positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia yhteiskunnan kannalta.
Oikeuskäytännössä vastaavia tilanteita on käsitelty kahdessa pahoinpitelytuomioon johtaneessa 1990-luvulla annetussa korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa.
Toisessa, vuodelta 1996 peräisin olevassa tuomiossa oli kyse tilanteesta, jossa pelaaja löi pelin tauottua jäällä maannutta vastustajaa mailalla kasvoihin. Vuonna 1997 annetussa ratkaisussa pelaaja tuomittiin pahoinpitelystä hänen luisteltuaan kovalla vauhdilla vastustajaa kohti ja lyötyään tätä poikittaisella mailalla niskaan, josta aiheutui muun muassa aivotärähdys ja noin 20 minuuttia kestänyt tajuttomuus.
Käsittely käräjäoikeudessa
Käräjäoikeuden tuomioon johtaneessa teossa pelaaja löi siis maahan kaatunutta vastustajaa niskan alueelle mailan varrella. Peli oli käynnissä lyönnin hetkellä, mutta kiekko ei ollut rikkeen hetkellä maalialueella. Kyse ei ollut siis varsinaisesta pelitilanteesta.
Asiassa esitettiin näyttönä osapuolten kuulemisten lisäksi videotallenne tilanteesta. Lisäksi kuultiin asiantuntijatodistajana noin 20 vuoden uran tehnyttä entistä ammattikiekkoilijaa. Todistaja ei pitänyt menettelyä lajille tyypillisenä tai hyväksyttävänä tekona, jollaisia kuitenkin tapahtuu lajissa sen luonteen johdosta.
Tuomion arviointi
Mitä tuomio sitten tarkoittaa lajin ja urheilun kannalta ylipäätään? Aloitan kysymyksen arvioinnin esittämällä ensin oman näkemykseni itse tilanteesta, jonka asian käsittelyyn osallistuin itse Jääkiekkoliiton valitusvaliokunnan jäsenenä keväällä 2023.
Menettely on selvästi lajin sääntöjen vastainen. Lyönti tapahtuu pelitilanteen ulkopuolella, eikä vastustajalla ole mahdollisuutta siihen varautua. Tämän johdosta pelaajalle määrättiin huomattava rangaistus kurinpidon toimesta.
Rikosoikeuden näkökulmasta sääntöjen vastaisuutta oleellisempi seikka on sen arviointi, onko teko niin poikkeuksellinen, että siitä tulisi määrätä lisärangaistus myös tuomioistuimessa. Tältä osin pidän keskeisenä näyttönä asiantuntijan kuulemista, joka katsoi, ettei kyse ole täysin lajille poikkeuksellisesta menettelystä.
Osin oma huomioni kiinnittyy teon vaarallisuuden arviointiin. Lyönti kohdistuu niskan ja yläselän alueelle, jolloin tilanteessa on olemassa potentiaalisesti vakavan loukkaantumisen vaara. Käytössäni olevan aineiston perusteella isku on kuitenkin osunut alueelle, jota hartiasuoja suojaa selkäpuolelta.
Tältä osin on tosin todettava, ettei käytössäni ole ollut kaikkea oikeudessa esitettyä todistelua, esimerkiksi lääkärinlausuntoa. Valitusvaliokunnan käsittelyssä käytössäni oli toisaalta videotallenne, josta isku näkyy kuvakulmasta, jota ei esimerkiksi asiaa koskevissa uutisartikkeleissa ole nähtävillä.
Kyseessä on siis potentiaalisesti vaarallinen teko. Jääkiekkoliiton kurinpidon käsittelyssäkin on toisaalta ollut käsiteltävänä esimerkiksi taklauksia, jotka ovat näkemykseni mukaan olleet käsillä olevaa tapausta vaarallisempia.
Tämän huomioiden voidaan esittää perustellusti kysymys siitä, onko kyse teosta, jonka tulisi johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen? Tai vaihtoehtoisesti, olisiko myös muut asiat ollut syytä saattaa syyteharkintaan?
Lyönnin konkreettisen vaarallisuuden osalta totean, että käytössä olevan materiaalin perusteella vammat ovat jääneet vähäisemmiksi kuin esimerkiksi edellä mainitussa korkeimman oikeuden vuoden 1997 ratkaisussa, johon asiaa on luontevinta verrata. Lyönti ei näkemykseni mukaan ole poikkeuksellisen voimakas, vaan nähdäkseni verrattain tavanomaiseen maalinedushuitomiseen rinnastuva. Lyönnin osumakohta tekee siitä kuitenkin tavanomaista vaarallisemman.
Oleellisin seikka asiassa on se, että oikeus tulkitsi tilannetta asiantuntijan kanssa eri tavalla, joka on kokemukseni perusteella poikkeuksellista. Tuomioistuimet eivät ole sidottuja asiantuntijoiden näkemyksiin, mutta useimmiten niitä seurataan.
Yhteenveto
En ota sen suurempaa kantaa siihen, onko tuomioistuimen ratkaisu oikea vai väärä. Kyse on riidattomasti sääntöjen vastaisesta teosta, jolloin rikosoikeudellisen vastuun mahdollisuus on olemassa.
Nähdäkseni ratkaisu kuitenkin laventaa urheilussa rikosoikeudellisesti rangaistavan menettelyn alaa aiempaan oikeuskäytäntöön nähden.
Korkeimman oikeuden tapauksissa on näkemykseni mukaan ollut kyse vielä selvemmin pelitilanteeseen kuulumattomista teoista. Samoin kuin oli esimerkiksi Semir Ben-Amorin Ville Peltoseen kohdistamassa teossa, josta Ben-Amor tuomittiin tuomioistuimessa rangaistukseen.
Käräjäoikeuden arvioitavana ollut menettely ei nähdäkseni rinnastu myöskään jääkiekkoon liittyviin tekoihin, joista on muualla tuomittu rikosoikeudellisia seuraamuksia. Esimerkkinä voidaan mainita esimerkiksi Todd Bertuzzin hyökkäys Steve Moorea kohtaa.
Tilanne rinnastuu nähdäkseni näitä paremmin esimerkiksi Jarkko Ruudun helmikuussa 2013 Artturi Lehkoseen kohdistamaan taklaukseen, jonka seurauksena Lehkonen muun muassa menetti tajuntansa. Yhtäläisyyksiä on useampia: sääntöjen vastainen teko, joka tapahtuu pelitilanteen ulkopuolella pelin ollessa käynnissä ja johon taklattavan ei ole nähdäkseni tarvinnut varautua. Pidän itse kyseistä taklausta vammapotentiaaliltaan vakavampana menettelynä, kuin mistä tässä asiassa oli kyse. Toiseen suuntaan painaa puolestaan se, että kyse on lajinomaisemmasta teosta.
Yhteenvetona, mikäli vastaavaa linjaa lähdetään noudattamaan yleisissä tuomioistuimissa jatkossa, on nähdäkseni odotettavissa, että tämän tyyppisiä asioita käsitellään entistä enemmän oikeussalissa. Sen, onko tämä hyvä vai huono asia, jätän itse kunkin oman arvion varaan.
Eemeli Saros
Kirjoittaja on rikosoikeuteen erikoistunut asianajaja sekä Jääkiekkoliiton kurinpitovaliokunnan puheenjohtaja