Joukkueet lähtevät kevään koitoksiin hyvin samankaltaisista lähtökohdista viimeisempien otteluiden osalta. Jukurien kausi on sujunut pääosin voittojen tiellä, kun Kiekko-Vantaa löysi oikean väriselle polulle vasta tammikuun lopulla. Siirtoikkunan umpeuduttua vantaalaiset venyivät hurjaan pisteputkeen, vaikka kärkimiehet vaihtoivat maisemaa. Tilalle tuli kollektiivisuus, mistä menestys ei tule ainakaan jäämään kiinni.
Jukurit panosti ennen kauden alkua joukkueeseensa toden teolla, minkä vuoksi yleisön odotukset olivat seurajohdon asettamaa tavoitetta korkeammalla. Kotiedun pudotuspeleihin tavoitteekseen asettanut Jukurit varmisti lopulta runkosarjan voiton toiseksi viimeisellä kierroksella.
Kiekko-Vantaan veikkailtiin sitä vastoin jäävän playoffien ulkopuolelle. Lähtökohtiin nähden lohipaidat ovat jo saavuttaneet ison voiton. Joukkueiden kauden aikaisemmat kohtaamiset ovat päättyneet kolme kertaa mikkeliläisten voitonjuhliin. Playoffien alkaessa vantaalaiset lähtevät haastajina sarjaan. Kaikki ennakkosuosikin paineet ovat Jukureilla.
Mika Norja vantaalaisten oljenkortena
Maalivahtiosastolla Kiekko-Vantaa on mikkeliläisiä edellä. Suurinta roolia Kiekko-Vantaan playoff-paikan saavuttamisen kannalta kantoi maalivahti Mika Norja. Vantaalaisten yllätysmahdollisuus lepää pitkälti juuri Norjan harteilla, joka tarjosi joukkueelleen mahdollisuuden pelata pisteistä lähes jokaisessa runkosarjan ottelussa.
Vaikka Jukurit onnistui maalinteossa runkosarjassa parhaiten, on se tuottanut joukkueelle ajoittain melkoista tuskaa. Maalipaikkoja on tuhlailtu mielin määrin, johon ei ole varaa enää tässä vaiheessa. Jukurien on oltava alusta asti tarkkoina, eikä se saa ruokkia Norjan torjuntavirettä osoitteettomilla laukauksillaan.
Mikkeliläisten puolelta maalivahtipeli on arvoitus. Ykköstorjujaksi hankittu Teemu Seppänen on pettänyt häneen kohdistetut odotukset. Mies on jäänyt availemaan luukkua kotikaupunkiinsa palanneen Kai Tillasen noustua kevättä kohden Jukurien ykköstorjujaksi. Tillanen on esiintynyt hyvin, mutta onko ikuisesta kakkosesta ottamaan vastuuta kevään tosipeleissä?
Vastuuta hakemassa
Nuorien liigalainojen laina-aika päättyi runkosarjaan, joten viimeisissä runkosarjan otteluissa Kiekko-Vantaan riveissä isoissa rooleissa pelanneet nuorukaiset ovat nyt poissa. Vantaalaisille tällä on ainakin paperilla suuri merkitys - kuka paikkaa heitä?
Tästä huolimatta Kiekko-Vantaa ei tule pelaamaan playoffeja täysin ilman liiga-apuja, vaan joukkueen vahvuudessa esiintyvät hyökkääjät Tomi Pallassalo ja Olavi Vauhkonen sekä puolustaja Jere Ölander. Pallassalo ja Vauhkonen ovat muodostaneet viimeisissä otteluissa Jukureistakin tutun Henrik Juntusen kanssa toimivan hyökkäysketjun, joka pyrkii pelaamaan vahvuuksiensa kautta. Ketjussa on taitoa, juonikkuutta ja fyysisyyttä sopivassa suhteessa.
Maalintekopotentiaalia löytyy myös muista ketjuista. Alkukaudella kovassa iskussa ollut Antti Pehkonen omaa joukkueen kenties kovimman laukauksen ja käyttää sitä, kun paikka tulee. Isokokoinen laitahyökkääjä Antti Hämeenheimo äityi myös loppukaudella viiden ottelun maaliputkeen ja tuo tarpeellista tulitukea lohipaitojen hyökkäykselle.
Jukurien puolustuksen on pysyttävä Ilkka Kallioisen ja Olli Korkeavuoren johdolla tiiviinä, jotta Kiekko-Vantaa ei pääsisi iskemään vastaiskuista. Runkosarjan viimeisessä kamppailussa maalineduspelaaminen tuotti suuria vaikeuksia mikkeliläisille, sillä vastustaja iski kaikki maalinsa aivan maalinsuulta.
Hyökkäysosaaminen Jukurien valttina
Jukurien vastalause vantaalaisten hyökkäysmateriaalille on neljä tasaista hyökkäyskentällistä, joilta kaikilta voidaan odottaa onnistumisia. Menneinä kausina Jukureita häirinnyt maalinteko-ongelma on saatettu historiaan. Joukkueeseen hankittiin syksyllä sellaisia hyökkääjiä, kuten Markku Flinck ja Mikko Hakkarainen, jotka ovat pitäneet tästä huolen. Runkosarjassa maalintekotalkoissa nousi ylitse muiden Sami Lähteenmäki, joka poltteli punalamppua peräti 26 kertaa.
Vantaalaisten puolustukselta vaaditaan kovaa ja fyysistä peliä mikkeliläisten kivenkovaa hyökkäystä vastaan. Suuressa roolissa tulee olemaan varsinkin lähes kaksimetrinen puolustajajätti Ville Peltosuo, joka lakaisee oman maalin edustaa surutta.
Puolustuksen kiekollista osaamista edustaa parhaiten Jukureista puolustajien pistepörssin voittanut Ilkka Kallioinen sekä Kiekko-Vantaasta nuori Saku Salmela. Lohipaidat kaipaisivat lisää tulivoimaa viivalle, mutta myöskään Jukurien ylivoimasaldo ei vastaa joukkueen materiaalia. Joukkueet saavat panostaa ylivoimapelaamiseen, mutta erikoistilannepelaamisen tasoa nostaa molempien terävyys alivoimatilanteissa.
Historia Jukurien puolella
Jukurit ja Kiekko-Vantaa ovat kohdanneet toisensa Mestiksen pudotuspeleissä kaksi kertaa aikaisemmin. Molemmilla kerroilla sarja meni todella tiukaksi, mutta Jukurit eteni näistä jatkoon voittamalla kahden tappiollisen ottelun jälkeen kolme seuraavaa. Keväällä 2003 Jukurit vei Mestiksen mestaruuden vantaalaisten nenän edestä, ja vuonna 2004 mikkeliläiset etenivät välieriin lähettäen Vantaan kesälomalle. Joukkueet kohtasivat myös Suomi-sarjan finaaleissa kevällä 2000.
Jokainen joukkue tarvitsee tiukoissa paikoissa johtavia pelaajia. Vaikka Kiekko-Vantaan riveissä onkin Mestiksen mestaruuden ja SM-kullan voittaneita pelaajia, niin isoissa rooleissa menestysjoukkueissa pelanneita kavereita on erittäin vähän. Tätä vastoin Jukurien joukkueesta löytyy runsaasti kokemusta, sillä Mestiksen mestaruuden aikaisemmin voittaneita pelaajia on puoli joukkueellista.
Arvio ottelusarjasta:
Vaikka Kiekko-Vantaa on esiintynyt mallikkaasti, saatanee viiden vuoden takaiselle kaavalle päätös. Lohipaidat tarjoavat Norjan johdolla hyvän vastuksen Jukureille, mutta parempi materiaali ja kokemus siivittävät mikkeliläiset välieriin voitoin 3-1.
