Sekavaksi tilanne on mennyt senkin vuoksi, että maailmalla on useita sopimuksen tulkitsijoita ja tietoa hyvin sekalaisesti. Ja sen vuoksi hutilaukauksia on nähty suomalaisissa kärkimedioissakin.
Useat eurooppalaiset toimijat myöntävät, että kansainvälisen liiton ja NHL:n välinen sopimus on torso. Ei ainoastaan sen vuoksi, että venäläisseurat eivät ole mukana, vaan myös siksi, että IIHF on aseeton NHL:n edessä.
Kansainvälisen jääkiekkoliiton intresseissä on tietysti kehittää kansainvälistä jääkiekkoa. Siinä olennaisena osana ovat rahasammot nimeltä MM-kisat ja olympiakisat. Ne tuottavat kansainväliselle liitolle roppakaupalla rahaa. Se rahavirta pienenisi olennaisesti, jos NHL kieltäisi pelaajiaan osallistumasta MM-kisoihin kauden jälkeen tai liiga ei olisi tauolla helmikuisten olympiakisojen aikana.
Sen vuoksi IIHF antaa NHL:lle helposti periksi ja kärsijöinä ovat eurooppalaiset seurat, joita ei neuvotteluissa todellisuudessa kuuntele kukaan. Seuratasojen toimijat myöntävät tämän ongelman ja sopimusmallia halutaan selkeyttää. Kukaan ei vaan ole valmis astumaan esiin ja sanomaan asiaa niin kuin se on.
Ratkaisumalliksi kelpaisi IIHF:n sivuuttaminen. Mallia voisi katsoa vaikka jalkapallosta, jossa eurooppalaiset suurseurat ovat perustaneet oman yhteenliittymän. Mikä estää jääkiekkoa tekemästä samaa? Pohjaksi voisi ottaa kansalliset sarjat, jotka jo nyt useissa eurooppalaisissa maissa on Suomen tapaan erotettu kansallisesta jääkiekkoliitosta. Samalla pitäisi toki perustaa eurooppalainen, kansainvälinen pelaajayhdistys, joka laatisi standardisopimusmallit. Ilman typeriä ja byrokraattisia pykäliä kaasuhanojen aukaisemisista ynnä muusta turhasta.
Kerrankin jääkiekossakin lajia voitaisiin Euroopassakin viedä eteenpäin, eikä vain tehdä asioita niin kuin ne on tähänkin asti tehty. Nyt siihen on paikka, tilaisuus ja tarve. Tai muuten soppa on tulevaisuudessa nykyistäkin sekavampi.