Juha Alén, Mighty Ducks of Anaheim, p
Toinen suomalaisista, joka varattiin tänä vuonna ensimmäisen varauspäivän aikana. Kilvoittelee tiukasti Suomen tuntemattomimman NHL-pelurin tittelistä. Kolmannen kierroksen varaus tuli kieltämättä suurelle yleisölle – no joo, minullekin – täysin puskista. Ilves-lähtöinen Alén pelasi viime kauden Pohjois-Michiganin yliopiston joukkueessa ja oli näin paremmin näytillä amerikkalaisille pelaajavärväreille. Isokokoista Alénia pidetään enemmän puolustuspään erikoismiehenä. 21-vuotias tulokas solmi heti rohkeasti NHL-sopimuksen, mutta yksikin NHL-peli jo tällä kaudella olisi suuren luokan yllätys. Alén lähti Stanley Cup-finalistien harjoitusleirille haastajana ja aloittaa kautensa farmiliigassa Cincinnati Mighty Ducksin riveissä. Suurella todennäköisyydellä Cincinnati on Alenin kotikaupunki myös kevääseen saakka.
Toni Lydman, Calgary Flames, p
Muutaman viime kauden aikana Toni Lydmanista on tullut Suomen uuden puolustajasukupolven todellisia johtotähtiä ja myös haluttu pelaaja NHL:n siirtomarkkinoilla. Niin kesäisin kuin talvisinkin Lydman nostetaan siirtohuhujen kohteeksi, mutta tänäkin kesänä syntyi uusi kolmevuotinen jatkosopimus Calgary Flamesin kanssa. Calgarylle tämä merkitsi noin miljoonaa dollaria lisää palkkamenoja tämän kauden budjettiin, kun taas Lydman saa edelleen jatkaa joukkueensa ykköspuolustajana. Tonista on tulossa hyvää vauhtia seurauskollinen pelaaja suorastaan Teppo Nummisen tyyliin, mutta menestystä ei taida Calgaryn paidassa olla luvassa vielä pitkiin aikoihin. Seura on sarjan köyhimpiä eikä varmaa ole edes Flamesin pysyminen Calgaryssä. Lydmanin seura kuitenkin haluaa pitää riveissään niin kauan kuin rahat riittävät, vaikka kyselyjä esimerkiksi Philadelphian tasoisista joukkueista tuntuu tulevan.
Viime kauden 81 pelissä Lydman tehoili 26 pistettä ja puolustusorientoituneelle pelaajalle tämä on ihan kelpo saldo. Sadan uralla tehdyn pisteen rajaan vaaditaan alkavalla, Lydmanin neljännellä kaudella 27 pistettä, joten terveenä pysyessään Toni rajapyykin rikkonee. Calgaryn puolustus on nuori ja heppoinen, joten Lydman saanee nauttia yli 20 peliminuutin ottelukeskiarvoista ja ottaa onnistuessaan joukkueessaan myös johtajan roolia.
Tuomo Ruutu, Chicago Blackhawks, kh
Lähtee, ei lähde, lähtee, ei lähde, lähtee... Tuomo Ruudun siirtymistä Chicago Blackhawksin riveihin seurattiin kiekkopiireissä kesän yli kuin imelintä saippuaoopperaa. Ajoittain mentiin lähes mauttomuuksiin, kun Hawksin toimitusjohtaja ja Ruudun agentti nokittivat toisiaan mitä yliampuvimmilla kommenteilla. Vääntö oli hurjaa ammattilaisten oltua asialla. No, vaikka kauna myy, saatiin riita lopulta poikki ja Ruutu allekirjoitti pelaajasopimuksen, tulokkaiden maksimitulotasolla. Ja HIFK-faneilla havaittiin skitsofreenisia tunnetiloja.
Chicagon ykkösvaraus vuodelta 2001 on luultavasti jo nyt melko värittömän joukkueensa seuratuin pelaaja. Tuomossa on selvää show-miehen ainesta ja vuodenvaihteen nuorten MM-kisat osoittivat nuorukaisen olevan ikäluokkansa ehdotonta eliittiä. Ruudun voi istuttaa melkein kenen rinnalle tahansa ja aina peli kulkee. Sanavalmis sentteri on kasvattanut viime aikoina komeaa liehulettiä, joten tshekkiläistyylisiäkin piruetteja voi olla luvassa. Ruudun viime kausi piti olla miehen lopullinen läpimurto maan kiekkoeliittiin ja sitä se osittain olikin. Aina paljon puhuttuun Helsingin paikallispeliin asti. Kuulussa ottelussa samalle kaistalle osui Toni Sihvonen polvineen, Ruudun kausi oli paketissa ja Sihvonen sai pitkän pelikiellon. 29 pelin jälkeen Ruutu oli piste per peli-tahdissa ja jopa MM-kisat olivat silkkaa realismia. Välillä pelättiin polvivamman vaarantavan koko uran, mutta onneksi tuo kauhukuva jäi toteutumatta. Pitkästä pelaamattomuudesta johtuen jäykistynyt polvi ei sallinut ihan täysipainoista harjoitusleiriä, mutta muuten uusi alku oli lupaava. Ruutu iski maalin jo ensimmäisessä treenipelissä.
Ruudun omakin pelityyli on toki varsin räiskyvä. Hän roikkuu usein aivan vastustajan iholla ja pamauttaa alati hirmuisen kovia taklauksia. Edelleen taklauksissa tahtoo silloin tällöin nousta kyynärpäät ylös, mutta pääasiassa kovat pommit ovat myös puhtaita. Luistelu on erittäin sulavaa ja pelisilmä 20-vuotiaalle uskomattoman kypsä. Niin maalinteko kuin loistosyötöt onnistuvat. Ruudun työmoraali on hyvää luokkaa. Chicago teki Ruudun tulolle tilaa jo hyvissä ajoin luopumalla Andrei Nikolishinista ja näin Tuomolle on tarjoutumassa ainakin joukkueensa kolmossentterin tontti jo kauden alussa. Viimeissä harjoitusotteluissa Ruudun laidoille asetetut Eric Daze ja Steve Sullivan kielivät kuitenkin mahdollisuuksista aloittaa kausi kakkosketjunkin kapellimestarina. Onnistumisia on hyvä tulla jo alussa, jottei farmissa tarvitsisi edes käväistä. Kuten ikätoverinsa Joni Pitkänen, myös Ruutu on varteenotettava ehdokas vuoden tulokkaaksi. Sentterihierarkiassa edellä ovat Alexei Zhamnov ja Tyler Arnason - mahdollisesti myös Mark Bell, mikäli Ruutu istutetaan laitaan.
Ville Nieminen, Chicago Blackhawks, vlh
Neljättä kauttaan NHL:ssä aloittava Nieminen sai kesällä siirron kolmanteen seuraansa Chicagoon. Ensimmäiset kommentit fanien keskuudessa olivat "saatiin ihan ok suomalainen, muttei sitä, kenet haluttiin". No, lopulta myös Ruutu saatiin joukkueeseen ja Niemistä voidaan analysoida omana itsenään. Kisakommentaattori Nieminen on niin perustamperelainen kuin mies voi olla ja lisää varmaan kotiseuturakkautta joukkueensa suomalaistrion keskuudessa. Ruutu kun on ehta stadilainen ja toinen tulokas Lasse Kukkonen aito oululainen. Niemisen viime kausi oli hieman alavireinen, 75 pelissä syntyi 21 tehopistettä. Vaikutti siltä, ettei hän koskaan tuntenut oloaan kotoisaksi Pittsburghissa.
Viime kauden päätteeksi pelaamiensa hyvien harjoitusotteluiden jälkeen moni odotti Niemisen pelaavan lopullisessa MM-kisajoukkueessa, mutta toisin kävi. Jälkiviisastelijat puolestaan jäivät miettimään, olisiko juuri Nemo ollut oikeanlainen tsemppari lyömään jarrua Ruotsin kirille. Jos kirjassa "jääkiekkoa vasta-alkajille" esiteltäisiin kolmosketjun laitahyökkääjää, voisi sivulle huoletta lätkäistä Ville Niemisen kuvan. Räväkällä 26-vuotiaalla Stanley Cup-voittajalla ei ehkä ole ykkösketjulaisen käsiä, mutta yritystä ja sähinää piisaa. Nieminen luistelee kulmikkaasti, mutta kovaa, rupattelee vastustajat pois tolaltaan ja ei kainostele mustelmienhakureissuja vastustajan maalille. Silloin, kun hän maalaa, maali syntyy yleensä tärkeään paikkaan. Käyttökelpoinen mies otteluiden viimeisellä minuutilla. Täyden kauden Nieminen saanee pelata uudessakin seurassaan ja on paljon mahdollista, että vastuuta tulee sekä kolmos- että nelosketjuissa.
Lasse Kukkonen, Chicago Blackhawks, p
SM-liigan viime kauden sensaatio sai lopulta hieman ennen 22-vuotispäiviään NHL-varauksen ja jo samana kesänä tehtiin myös siirtopaperit. Olihan Lassella takana myös nuorisomaaotteluita, mutta Etelä-Suomelle Kukkonen oli vielä vuosi sitten melko tuntematon kasvo. Vaan ei ole enää. SM-liigahistorian toiseksi nuorin kapteeni johdatti esimerkillisesti Kärpät liigafinaaleihin, voitti itse liigan plus-miinus-tilaston ja valittiin kauden päätteeksi sarjan tähdistökentälliseen. Maaotteluissakin kulki ihan mukavasti. Sano sitä miksi haluat, minusta tuo on läpimurto. Kukkosen pelityyli on charmantti ja rauhallinen ja silloin, kun peli kulkee (aika usein kulkee), häntä ei jäällä kunnolla edes huomaa. Kukkosella ei ole liigan rajuimpia taklauksia, kovinta laukausta tai näyttävimpiä halki kentän syöttöjä. Lasse pelaa fiksusti omilla vahvuuksillaan. Ulospäin hän vaikuttaa todella kypsältä ammattiurheilijalta ja kentällä hän tietää tasan tarkkaan, mitä tekee. Kukkonen sijoittuu yleensä
oikein, ei tee juurikaan virhesyöttöjä ja ottaa miestä puhtaasti, mutta kovaa. Hyökkäyspään ratkaisut ovat lähes poikkeuksetta älykkäitä. Lasse pelaa joukkueelle ja ei mieti juurikaan pistepörssejä. Samoilla avuilla hän voi lyödä itsensä läpi yllättävän aikaisin myös NHL:ssä.
Niin keskikesällä varaustilaisuuden jälkeen kuin toisella harjoitusleirilläkin, Kukkosesta on puhuttu pelaajaryhmän uutena sensaationa. Seuran puolustajatulokkaista juuri hän vakiinnutti pelipaikan ylhäällä jo aivan kauden alussa. Blackhawks-pakisto ei ole järin tasokas, johtajuutta ryhmään tuovat lähinnä Alexander Karpovtsev, Steve Poapst ja Jon Klemm. Tämänkaltaisessa porukassa juuri Lassen tyyliselle perusvarmalle pelaajalle lienee selvimmin käyttöä kolmosparissa. Farmikomennus ei missään nimessä ole iso takaisku, sillä tuota kautta on eurooppalaisia puolustajia tavattu kouluttaa ennenkin. Mutta jotenkin minusta tuntuu, että Kukkonen saattaa pelata ylhäällä jo tällä kaudella yli 60 ottelua. Toivottavasti muuten se hävitty hopea on alkanut Lasseakin jo hymyilyttää...
Teemu Selänne, Colorado Avalanche, olh
Nyt tai ei koskaan. Suomalaisen kiekkoilun supermies oli toinen puolisko tämän kesän kohutuinta NHL-siirtoa liittyessään yhdessä vanhan kamunsa Paul Kariyan kanssa Colorado Avalanchen mahtijoukkueeseen. Molemmat herrat vieläpä pudottivat ansiotasoaan siirron yhteydessä. Tähän ratkaisuun kaveruksia ajoi erityisesti halu voittaa 16 kertaa tulevan kevään pudotuspeleissä ja saada samanlainen sormus, joita Tikkasen Esalla riittää vaikka joka toiselle sormelle. Selänne on jo kauan väläytellyt lopettelevansa NHL-uraa ennen ikämiessarjaan siirtymistään, joten jo ensi kausi saattaa mahdollisesti olla uran viimeinen. Edellisen mestaruutensa Teemu voitti Jokereissa 1992 ja koska hänet tunnetaan äärimmäisen kilpailuhenkisenä urheilijana, ei kaudelle voi olla mitään muuta tavoitetta kuin Stanley Cup-voitto.
Selänteen viime kausi oli pienoinen pettymys, vaikka hän olikin joukkueensa paras pistemies ja fanit olisivat Teemun Kaliforniassa mieluusti pitäneet. Kolmenkymmenen maalin raja jäi kuitenkin jo toisen kerran peräkkäin rikkomatta ja vielä Anaheimissa pelatessaan Selänne suorastaan nauroi tuollaiselle numerolle. MM-kotikisoissa Suomella oli mainio joukkue koossa ja Selänteen piti johdattaa Suomi unelman täyttymykseen, mutta Ruotsille ei taaskaan mahdettu mitään. Selänne oli kuitenkin yksi harvoista pelaajista, joiden kokonaisonnistuminen tuossa puolivälieräskandaalissa jäi plussan puolelle. Kolme maalia tuollaisessa pelissä on aina kova näyttö.
Viimeistään nuo MM-kisat osoittivat taitojen olevan tallella, mutta itse NHL-kausi kertoi puolestaan sen, ettei Selänne pysty kenestä vaan tehomiestä tekemään. Eihän 64 pistettä huonosti ole, mutta kun toisella laidalla peluutettiin loppukaudesta esimerkiksi nuorta pelaajaa nimeltä Nikos Dimitrakos, ei tulosta tahtonut tulla. Vikkelä kaveri Dimitrakoskin on, mutta - kaikin mokomin – parhaat kautensa Teemu on pelannut tutkaparinaan Paul Kariya tai Keith Tkachuk. Nyt Coloradossa on sitten tulosta tultava, tekosyitä ei enää ole. Avalanchella on riveissään yksi kaikkien aikojen top6-hyökkääjistö, kun kahteen kärkiketjuun on asettaa Teemun ja Paulin lisäksi sentteritähdet Peter Forsberg ja Joe Sakic, sekä nuoret laatuviimeistelijät Milan Hejduk ja Alex Tanguay. Teemu ja Paul kuuluvat luonnollisesti yhteen ja välissä aloittanee Joe Sakic. Tämä kolmikko on pelannut yhdessä NHL:n tähdistöpelissä ja Sakicillä ja Kariyalla on yhteistä kokemusta myös Kanadan maajoukkueesta. Tilanteen hohdokkuutta kuvasi hyvin Teemun innostunut lausahdus "jos ei peli ala kulkea, voi tulla pudotus kakkosketjuun Peter Forsbergin rinnalle". Uskon, että peli alkaa kulkea ja jo kaksi kautta täysin terveenä pelannut Teemu uhkaa taas 50 maalin kerhoa kuten vanhoina hyvinä aikoina. Jos oikein hyvin kulkee, on tuhannes tehopistekin mahdollinen, nyt pinnoja on koossa 919. Ja niille, jotka jo huolestuneena alkoivat rahastoa pystyttää, eiköhän se Teemu kuitenkin tule toimeen sillä 5,8 miljoonan dollarin vuosipalkallaan.
Riku Hahl, Colorado Avalanche, kh
Kaksi vuotta sitten yllättäen NHL:ään siirtynyt hämeenlinnalaislähtöinen Hahl sai mukavasti peliaikaa jo tulokaskaudellaan ja kehitys jatkui samaan tahtiin viime vuonna. Alkukausi meni vielä kylkivammasta toipuessa ja pelituntumaa piti hakea farmista. Kevätkaudella Riku oli kuitenkin taas Avalanchen vakiomiehistössä. Plakkariin kaudelta kirjattiin 42 runkosarjapeliä ja näissä tehot 3+4. Playoff-kokemusta on kahdelta kaudelta myös kertynyt mukavasti ja Hahlin oma pistetahtikin on yleensä kauden huipennuksessa vain kiihtymään päin. On ollut hauska havaita, että Hahl ja Joe Sakic on ollut valmentajan luottoduo alivoimapelaajina.
Kahden kärkiketjun sentteripaikat eivät ole juuri koskaan olleet niin suljetut kuin ne nyt Coloradossa Forsbergin ja Sakicin toimesta ovat. Hahlilla on kuitenkin hyvä mahdollisuus pelata ensimmäinen täysi NHL-kautensa puolustavammissa ketjuissa - etenkin kun waiver-draftissa Kalliovuorilta lähteneet Serge Aubin ja Brian Willsie ovat pelipaikkakisailusta poissa. Coloradon uusien superketjujen takia monen hyökkääjän kohtalona on ensi kaudella saada peliaikaa alle viisi minuuttia per peli, mutta jo paikan vakiinnuttaminen kolmosketjussa olisi selkeä edistysaskel Rikun uralle. 22-vuotias Hahl on jo nyt saavuttanut NHL-urallaan enemmän kuin moni odotti, mutta uraa voi olla vielä pitkästi jäljellä. Puutteet ovat selkeästi taidollisella puolella ja pistenikkaria Hahlista ei välttämättä tule koskaan. Hän on tunnollinen ja älykäs sentteri, puolustuspään erikoismies ja hyvä joukkuepelaaja ja Coloradon kaltaisessa tähtisikermässä ehdottomasti käyttökelpoinen. Suurinta imartelua on, että Hahlia on useaan otteeseen verrattu Coloradon menestysvuosien jarrumestariin Stephane Yelleen.
Mikko Viitanen, Colorado Avalanche, p
Jääkiekon maailmassa tapahtuu joskus outoja asioita. Tanska ja Kanada voivat pelata tasapelin MM-kisoissa, Anaheim Mighty Ducks pääsee Stanley Cupin loppuotteluun ja joku suomalainen kiekkoilija pelaa peräkkäisillä kausilla Mestistä ja NHL:ää. Mikko Viitasessa on ainesta olla seuraava suuri sensaatio. Tässä vaiheessa sesonkiahan tämä on villiä haihattelua, mutta mielessä on silti, että moni ilkkui myös aikoinaan Riku Hahlin tehtyä NHL-diilin. HPK:n edellisen kauden nelossentteri pelasi seuraavana keväänä kaikki 21 pudotuspeliä Coloradon mahtijoukkueessa. Suut menivät suppuun.
Viitanen on Coloradon viidennen kierroksen projektivaraus kahden vuoden takaa. SM-liigaläpimurto Mikolla jäi kokonaan tekemättä ja vielä ensi kaudellakin hän täyttäisi liigassa tulokaspelaajan kriteerit. Puolet kaudesta 2002-2003 meni loukkaantumisista toipuessa ja loppukauden seura löytyikin Mestiksestä. Siksi todellinen kykypotentiaali on vielä melkoinen arvoitus.
192-senttisellä ja yli satakiloisella Nurmijärven jätillä on aiempaa pelikokemusta Amerikan kaukaloista muutaman vuoden takaa, ja tyylillisesti hän onkin varmaan enemmän NHL:n kuin SM-liigan miehiä. Ensi kauden osalta varmaa on se, että Viitasella ei ole mitään näytettävää muille kuin itselleen ja hän voi lähteä rauhassa ilman paineita voittamaan itselleen peliaikaa. Tiedot kertovat Mikon olleen harjoitusleirillä erittäin uskottava, joten tosi mielessä hän matkassa on. On mahdollista, että Viitanen kiekkoilee koko tulevan kauden Hershey Bearsissa, mutta muutama peli NHL:ssä ei veisi minua shokkiin. Hahlin esimerkki samassa seurassa on yhä muistissa.
Lasse Pirjetä, Columbus Blue Jackets, lh
Haukiputaan Iso-Lasse on malliesimerkki myöhäisherännäisestä pelaajasta. Late Bloomer, niin kuin Amerikoissa sanotaan. NHL-varaus tuli 28-vuotiaana, samana vuonna pelattujen ensimmäisten arvokisojen jälkeen. Sopimus Columbuksen sinitakkeihin tehtiin välittömästi ja pelipaikkakin vakiintui helpohkosti. Olkoonkin, että Pirjetän kaltaisten pelaajien mukaantuloa on edesauttanut NHL:n laajentuminen, 30 joukkueen liigassa Lasse on ehdottomasti hyvää NHL-tasoa. Vaikka viime kautta rasittivat muutamat loukkaantumiset, oli Pirjetä silti yksi seitsemästä yli kymmenen maalia iskeneestä suomalaisesta. 51 pelissä syntyneet tehot 11+10 olivat NHL-debytantille kelvolliset.
Alkavalla kaudella pitäisi olla rahkeita vieläkin suurempiin tekoihin. Pirjetä pelasi itsensä myös fanien sydämiin, sillä hänen jatkamistaan seurassa pidettiin keskustelupalstojen mielipidemassoissa erittäin tärkeänä. Uskon, että Pirjetä löytää ensi kaudella itsensä joukkueen kakkosketjusta ja jos saa pelata terveenä koko kauden, pitäisi 20 maalin ja 40 pisteen kausi olla mahdollinen. Miltei todennäköisin ketjukaveri Lasselle on vuoden takainen ykkösvaraus, tuleva megatähti Rick Nash. Siinä kiikkustuoliinkin muisteltavaa.
Pauli Levokari, Columbus Blue Jackets, p
Columbuksen suomalaisia ei ainakaan punnita neuvolassa. Pienen dinosauruksen kokoinen Levokari siirtyi Columbuksen organisaatioon kesken viime talven mielenkiintoisessa suomalaiskaupassa. Neljästä seuraa vaihtaneesta pelaajasta kolmen kotimaa oli Suomi. Levokarin ja Tomi Kallion pelaajaoikeudet siirtyivät Columbukselle ja veteraani Petteri Nummelinin Atlantalle. Levokarin mahdollisuuksia ottaa pelipaikka NHL:stä tämä siirto ei olennaisesti muuttanut. NHL-työpaikan tavoittelu alkoi heikossa Atlantassa eikä juuri parempi ole Columbuksenkaan puolustus. Varmoja NHL-pakkeja ovat Darryl Sydor, Rostislav Klesla, Scott Lachance, Jaroslav Spacek ja Luke Richardson. Sen jälkeen alkaa kilpailu. Tähän kisaan on ilmoittautunut myös Luvialta lähtöisin oleva 25-vuotias Levokari.
Viime kausi kului kokonaan AHL:ssä ja sama liiga vienee miestä nytkin. Mutta tästä Pauli tuskin on moksiskaan. Levokari tiedostaa puutteensa pelinluvussa eikä yritäkään uudeksi jyrkilumpeeksi. Farmisarja ei ole Paulille kirous, vaan hyvä paikka kasvaa NHL-pelaajaksi. Kaksimetriseksi pelaajaksi luistelu on hyvää eikä Paulin kädetkään ole tehty samasta materiaalista kuin maila. Tiedot viime kaudelta kertovat, että AHL on jo koulinut Levokarista entistä paremman tappelijan. Nyrkki heilui monessa ottelussa jo viime kaudella ja tulee varmaan heilumaan useasti myös jatkossa. Poliisin rooli saattaakin olla Levokarin omin rooli myös NHL-paikan tavoittelussa. Haasteita pelkäämätön satakuntalainen voi täyttää Sami Heleniuksen jättämän tyhjiön suomalaisten NHL-näyttämöllä. 5-15 NHL-matsia jo ensi kaudella – ja yli 150 jäähyminuuttia AHL:ssä?
Jere Lehtinen, Dallas Stars, olh
Suomen aliarvostetuin NHL-tähti, yhä edelleen. Jos Dallasin johtohahmot joutuisivat todella valitsemaan, kumman pitäisivät joukkueessa – Mike Modanon vai Jere Lehtisen – voi olla, että useimmat jopa päätyisivät Lehtiseen. Jere on pelaaja, joka kelpaisi luultavasti mihin tahansa joukkueeseen maailmassa. Kaksinkertainen Selke Trophy-voittaja tekee ilta illasta työnsä yhtä hyvin, yhtä loistavasti. Ehkä parhaita kahden suunnan pelaajia, joita olen koskaan nähnyt. Jere ajattelee aina ensin joukkueen etua ja on sympaattinen tiimipelaaja, mutta tarvittaessa kykenee myös itse olemaan todella jäätävä hyökkäyspään viimeistelijä. SM-liigassa tästä saatiin näyttöä Jeren tehtyä viimeisellä liigakaudellaan huiman maaliennätyksen pudotuspeleissä.
NHL-yleisölle Jere esitteli maalintekopotentiaalinsa viimeistään viime kaudella ylitettyään ensi kerran 30 maalin rajan (yhteistehot 31+17). Lehtinen ei ole näyttänyt vielä minkäänlaisia väsymisen merkkejä, joten NHL-uraa voi hyvinkin olla vielä jäljellä lähempänä kymmenen kuin viisi vuotta. Tässä ajassa voi meriittilistalle tulla hyvinkin uusia Stanley Cup- tai Selke Trohy- voittoja ja ties mitä muita palkintoja. Kolmekymppinen Lehtinen on Dallasille todella tärkeä pelaaja.
Teppo Numminen, Dallas Stars, p
Vielä enemmän kuin Lehtinen on ollut mr. Dallas, on Teppo Numminen ollut mister Phoenix Coyotes. Kojooteissa ja edeltäjässään Winnipeg Jetsissä koko komean 15-vuotisen uransa pelannut Numminen siirtyi eräässä kesän suurimmista kaupoista Dallasiin ja jätti haikeat jäähyväiset seurauskollisuudelle. Ja täsmälleen samasta syystä kuin Selänne halusi siirtyä Coloradoon. Stanley Cup- kannuhan se on molemmilla mielessä. 35-vuotiaan Nummisen ura on lähestymässä päätöstään ja vasta nyt hänellä on ensimmäistä kertaa todellinen mahdollisuus tavoitella jokaisen NHL-kiekkoilijan suurinta unelmaa. Teppo varmasti rakasti kotiorganisaatiotaan ja vielä enemmän Coyotes-fanit rakastivat Nummista, mutta pois Arizonasta Tepon ajoi voitontahdon lisäksi myös Kojoottien kehno palkanmaksukyky. Joka tapauksessa, nykyjääkiekossa uskomattomat 1148 ottelua (playoffit mukaan lukien) samassa organisaatiossa pelannut Numminen on jäävä Phoenixissa ehdaksi legendaksi.
Myös uudessa joukkueessaan Dallasissa Tepolle on tarjolla rooli puolustuksen johtajana, mutta nyt hänen ei tarvitse olla sitä yksin. Liidereitä ryhmässä riittää. Richard Matvichuk, Sergei Zubov ja Philippe Boucher ovat laadukkaita pelikavereita. Dallasin puolustus koki silti suuren muutoksen, kun Darryl Sydor vaihdettiiin Tepon tieltä pois ja Derian Hatcherin vei pahin kilpailija Detroit. Hyvä esimerkki Tepon nauttimasta kunnioituksesta kautta liigan saatiin heti harjoitusleirillä, kun Manny Malhotra myöntyi ottamaan itselleen uuden pelinumeron ja antoi Tepolle tämän jo 15 vuotta kantaman numeron 27. Hieno ele nuorelta sentteriltä. Varmaa on, että Teppo tulee saamaan erittäin lämpimän vastaanoton palatessaan ensimmäisen kerran vanhaan kotihalliinsa Phoenixiin. Etenkin, jos työsulku vuoden päästä alkaa, saattaa olla, että alkamassa on kaikkien aikojen suomalaisen NHL-puolustajan viimeinen kausi Pohjois-Amerikassa.
Niko Kapanen, Dallas Stars, kh
Nuorisomaajoukkueiden tähtipelaajan Niko Kapasen NHL-uran onnistumiselle riitti jonkin verran epäilijöitä, mutta viime kausi taisi vaientaa viimeisetkin huutelijat. Pienikokoinen sentteri löi itsensä tyylillä läpi ja alkoi olla monen liigaa seuraavan mielessä jo "se parempi Kapanen". Taistelu tittelistä jatkuu. Tulokaskaudellaan vain yhdeksän peliä Dallasissa pelannut Kapanen pääsi vuosi sitten todelliseen lentoon jo harjoitusleirillä ja esiintyikin sitten Starsin kaikissa 82 runkosarjan pelissä. Jo alkukaudella peli kulki mainiosti, mutta virtaa tuli sittemmin vain lisää kutsusta helmikuiseen NHL:n Young Guns- tähdistöotteluun.
Mike Modano on alkavalla kaudellakin Starsin ehdoton ykkössentteri ja kokenut Pierre Turgeon hyvä kakkonen, mutta hyökkäysvastuuta liikenee rutkasti myös Kapasen johtamalle ketjulle. Kapasen löytäminen draftin 7. kierroksella on tainnut kannustaa Starsia yhä vain aktiivisempaan suomalaisten varaamiseen, sillä taustalla kyttää peräti seitsemän kotimaassa vielä kiekkoilevaa lupausta. Älykkäällä taitosentterillä riittää rahkeita parantaa paljonkin viime kauden 34 tehopisteestä.
Antti Miettinen, Dallas Stars, vlh
Hämeenlinnan Pallokerhon oma kasvatti on yksi alkavan kauden seuratuimmista suomalaistulokkaista. Vaikka Dallasin hyökkääjistössä riittää niin tasoa kuin leveyttäkin, aika harva uskoo Miettisen joutuvan edes käymään farmijoukkueessa. Nyt 23-vuotias Miettinen on ollut jo parin kauden ajan SM-liigassa todellinen tähti ja vaikuttaa todella valmiilta pelaajalta NHL:ään. Siksi olikin ihmeellistä, että siirron varmistuminen venyi aina viimeiselle takarajalle asti. Todisteena Miettisen tasosta käyköön vaikkapa valinta päättyneen liigakauden parhaaksi pelaajaksi. Vauhtia on kahdella perättäisellä kaudella riittänyt myös MM-kisajoukkueeseen.
Miettinen pystyy pelaamaan sekä keskellä että laidassa, mutta Dallasissa rooliksi tullee vauhtilaiturin paikka. Miettinen on monipuolinen pelaaja. Hän kykenee todella mielikuvituksellisiin ratkaisuihin, laukoo vaarallisesti eikä kaihda koviakaan kulmavääntöjä. Karvauspeli on kaunista katseltavaa. Miettinen voisi istua Dallasissa Kapasen laituriksi, mutta poissuljettua ei ole kokonaisen suomalaisketjun kasaaminenkaan. Jos näiden kolmen vikkelän lentäjän kansallisuus olisi hollanti, voitaisiin kiekonkuljetusyhtiö nimetä helposti – SMS-ketjun mallin mukaisesti – KLM:ksi. Totuus on toki se, että moni Miettistä maineikkaampikin kiekkoilija on joutunut hakemaan vauhtia farmiliigasta, joten skandaali ei AHL-komennuskaan ole. Täydet mahdollisuudet Antilla on kuitenkin välittömään NHL-paikkaan Dallasin kolmosketjussa, sillä säihkyvät otteet harjoitusotteluissa ovat vakuuttaneet ainakin kaikki texasilaisseuran kannattajat nuorukaisen kyvyistä. Odottaa sopii vaikka 30-40 pistettä ja Miettinen onkin jo ties kuinka mones suomalainen kandidaatti liigan vuoden tulokkaaksi.
Jani Rita, Edmonton Oilers, lh
Kolmen vuoden takaisen Oilersin ykkösvarauksen NHL-ura on edennyt odotettua nihkeämmin. Suurin odotuksin rapakon taakse siirtynyt voimalaituri on saanut kahden kauden aikana luottoa vasta 13 NHL-ottelussa. Viime kauden 12 pelissä syntyi kuitenkin jo lupauksia antavat 3 maalia. Suuret odotukset pätevät toki yhä, mutta hyvän jatkosopimuksen saamiseksi alkava kausi on Ritan uralla erityisen tärkeä. Seurajohto on edennyt Janin kohdalla maltillisesti, mutta todennäköisesti tälle kaudelle tarjotaan jo isompaa vastuuta. Farmiseura Hamilton Bulldogsissa Rita on nauttinut suuresta hyökkäyspään roolista ja erityisesti tulokaskauden pudotuspeleissä Rita oli joukkueensa suuria sankareita. Viime kauden pudotuspelit eivät enää samaan malliin kulkeneet ja Janilla oli vaikeuksia mahtua edes pelaavaan kokoonpanoon.
Rita on oppinut käyttämään suurta lihasmassaansa edukseen ja hänen laukauksensa on erittäin kova ja laadukas. Edessä voi olla pitkä ura kakkos-kolmosketjun voimahyökkääjänä, jos kaikki alkaa pian natsaamaan. Tästä kaudesta on ehkä tuleva Ritan läpimurto. Kausi alkaa alhaalla farmissa, mutta nosto ylös voi avata portit pidemmällekin visiitille NHL-ympyröissä.
Tony Salmelainen, Edmonton Oilers, lh
Suomen pienikokoisin NHL-pelaaja oli todella kovassa iskussa vuodentakaisella harjoitusleirillä, mutta vastoin odotuksia ei ensimmäistä NHL-esiintymistä kuitenkaan vielä viime kaudelle suotu. Toisen polven kiekkotähti on luistimilla vielä Ritaakin liukkaampi pörrääjä ja juuri vikkelä liike on se ase, jolla Salmelainen voi fyysisyyden puutteensa paikata. Ilmeisen hyvin hän kapeisiin kaukaloihin jo viime vuonna sopeutui, sillä Salmelainen oli keväällä pudotuspeleissä menestyneen AHL-joukkueensa terhakkaimpia ja tehokkaimpia ilmestyksiä. Hamiltonissa Salmelainen nousi yllättäen joukkueen ykkösfinskiksi. Hyvin homma voisi toimia Ritan kanssa yhdessäkin. Samanikäiset kaverukset muodostivat aikanaan tehokkaan tutkaparin myös pikkuleijonissa.
Taitavalla ja silmittömän nopealla, Oilersin taannoisella kakkoskierroksen varauksella on edessään mahdollisuuksien kausi. Vaikka toinenkin vuosi alkaa farmissa, ei vieläkään ole aihetta kyyneliin, sillä näyttöpaikan saadessaan ja onnistuessaan hän voi ottaa NHL-paikan omakseen jo tällä kaudella. Nelosketju on hyökkäysvetoiselle Salmelaiselle vähän turhan armoton paikka, mutta jo kolmosketjussa voisi syntyä parikymmentä pinnaa. Tonyn onneksi Oilersilla on jo aiemmin hyviä kokemuksia lyhyistä hyökkääjistä. Eipä Mike Yorkia, Todd Marchantia tai Mike Comrietakaan ole pahemmin alle 180 sentin pituus häirinnyt.
Mikko Luoma, Edmonton Oilers, p
Jyväskyläläislähtöinen Luoma oli yksi kesän yllättävimmistä NHL-sopimuksen allekirjoittajista. 27-vuotias Luoma ei ole uusi Janne Niinimaa eikä Kari Haakana, vaan pitää ihan omana itsenään yllä Edmontonin pitkää suomalaispuolustajien perinnettä. Luoman tehtyä kaudella 2001-2002 29 pistettä SM-liigassa ja noustua maajoukkueessakin isoon rooliin Edmonton päätti varata hänet kuudennella kierroksella ja teki heti samana kesänä sopimustarjouksen. Vielä tuolloin Mikko ei nimeään paperiin laittanut. Viime kaudelta Tapparassa tuli suomenmestaruus ja vaikka henkilökohtaisesti Luoman taso näytti vähän taantuneen, kelpasi mies edelleen Edmontonille.
Suomalaisista puolustajista Luoma on virallinen myöhään kukkija. Vielä 5-6 vuotta sitten hän pelasi ykkös- ja kakkosdivisioonaa Jyväskylän Diskoksessa ja höntsyili töppöspallon parissa pikkupaikkakunnilla. Sitten Jyp näki miehessä lahjakkuutta ja alkoi koulia Mikosta liigapelaajaa. Jo Jypissä jälki oli ihan hyvää, mutta lopullinen nousu tapahtui Tapparassa toissa kaudella. Luoman luistelu on hieman kulmikasta, mutta silti tehokasta. Laukaus ei ole mikään tykki, mutta riittävän tarkka yli kymmenen maalin vuosivauhtiin. Kokonsa puolesta Mikko on järeää NHL-kaliiperia, mutta fyysisenä pakkina häntä on vaikea pitää. Ulottuvuuttaan hän hyödyntää parhaiten kiekon suojauksessa, mutta kovin pelätty taklaaja Mikko ei ole.
Niinimaan myynnin jälkeen Edmontonin puolustus on varsin heppoinen, mutta silti pelipaikan valloitus ylhäältä tulee teettämään Mikolle ankarasti työtä. Hierarkiassa hän lienee lähtötilanteessa noin sijoilla 7-9, joten harjoituspeleillä on todella ratkaiseva merkitys. Jos häkki heiluu ylivoimalla eikä Mikko ala arkailla kovaa kontaktipeliä, voi NHL-paikka auetakin. Myös hissipelaajaksi farmin ja pääliigan välille joutumisen uhka on olemassa. Toivottavasti kärsivällisyyttä riittää, sillä samankaltainen oli lähtötilanne myös Sami Salon NHL-uralla. Suomalaisista NHL-pakeista Salo lieneekin eniten Luoman tyylinen.
Kristian Antila, Edmonton Oilers, mv
23-vuotiaalla Antilalla on vielä matkaa NHL-maalivahdiksi, mutta koska Tommy Salon Oilers-tie on jo lähestymässä maaliaan, kannattaa ehdottomasti pysyä kärsivällisenä. Edmonton on kouluttamassa nuoria maalivahtejaan ottamaan lähivuosina haltuun Salon suuret saappaat ja tulevaisuus voi olla valoisa. Koulutus ei kuitenkaan ole mikään lyhytkurssi, vaan aikaa vievä prosessi. Ensimmäisen Amerikan kautensa Antila vietti lähinnä farmin farmissa CHL:n Wichita Thunderissa, joten tälle kaudelle riittävä tavoite on vain siirtyä pysyvästi AHL:n puolelle. Markkasen Jussi päästettiin jo Rangersiin, joten AHL:stä Öljyn kakkosmaalivahdiksi nousi Ty Conklin. Antilan NHL-uran edistymistä auttaa valmentajien kovasti arvostamat isot fyysiset raamit, mutta pohjoisamerikkalaiseen pelityyliin sopeutuminen ottaa vielä aikansa. Antilan sopimus katkeaa tämän kauden jälkeen, joten jokainen pelivuoro Hamiltonissa on käytettävä hyvin, jotta Oilers tarjoaisi vuoden päästä jatkoa.
Esa Pirnes, Los Angeles Kings, kh
Harvoin mistään minkään lajin mestaruutta voittaneesta joukkueesta jää niin voimakkaasti mieleen vain yksi mies kuin Tapparan viime kevään suomenmestareista jäi. Ja se mies oli Esa Pirnes. Pirnes nousi neljännen liigakautensa päätteeksi aivan käsittämättömään mahtivireeseen eikä pudotuspelien parhaan pelaajan palkinnosta syntynyt oikein edes kilpailua. Ja se viimeinen finaali. Lähes tunti ennen ottelun päätöstä saattoi pitää melkein varmana, ettei sitä jatkoajan ratkaisevaa maalia voi iskeä kukaan muu kuin elämänsä kevättä pelannut Esa Pirnes. Finaaleja seurasi maajoukkuekutsu ja moni odotti lennon katkeavan viimeistään leijonapaidassa. Vaan vielä mitä. Pirnes jätti itsestään hyvän kuvan vielä kevään MM-kisoissakin, ensikertalaisena. Tätä taustaa vasten kesän varaustilaisuudessa kuudennella kierroksella tullut Kingsin varaus ei enää ollut yllätys. Hehkutukseksihan tämä nyt meni, mutta siinähän se huumori onkin. Sen huomasi keväällä myös legendaarinen Pietarinkadun Oilers go-go –ohjelma. "Ja seuraavaksi haastattelussa Eessaa Pirrrrrneees!!!". Totta puhuen Pirnes toki oli kevään kuuma suomalainen kiekkonimi, mutta koko kauden esitykset huomioiden valinta SM-liigan all starsin keskusmieheksi oli ehkä jo hieman liioittelua.
Kaliforniassa 26-vuotiasta Esaa odottaa sitten yhä suuremmat haasteet. Viime kausi oli loistava ja etenkin Esan luistelu tuntui kehittyneen Rautakorven koulussa aivan huipputasolle. Essin parhaita ominaisuuksia onkin energinen ja järkevä karvauspeli, joka kiekonriiston jälkeen kääntyy hetkessä maaliahneeksi hyökkäykseksi. Huhtikuisilla otteillaan Essi pystyisi haastamaan lähes kenet tahansa kisaan pelipaikasta, mutta pystyykö hän ylläpitämään samaa suoritustasoa koko pitkän kauden? Los Angeles Kings on yksi koko liigan leveimmistä joukkueista keskushyökkääjien osalta eikä paikka eurooppalaiselle keltanokalle varmasti aukea helpolla. Neljästä pelipaikasta kilpailee lähes kolminkertainen määrä yrittäjiä. Plussaa on, ettei laiturinkaan tontti ole Esalle vieras, mutta sama etu on myös monella muulla. Kingsien keskustassa Josef Stümpel ja Jason Allison voivat olla varmoja pelipaikastaan, mutta heti sen jälkeen alkaa pudotuspeli. Valmis taistoon Pirnes näyttää olevan, sillä hän teki jo ensimmäisessä harjoituspelissään Kingsille kaksi täysosumaa ja seuraavissakin mittelöissä tahti oli varsin vakuuttavaa, kokonaissaldona keskiarvo piste per peli. Mainio näyttö valmennusjohdolle, mutta silti ohitettavana on kovia pelimiehiä. On paljon mahdollista, että Essiä viedään kauden aluksi AHL:ään, mutta avainpelaajien loukkaantumisista kärsivä Kings-pakka saattaa hyvinkin sisältää kauden alussa myös hyvän harjoituskauden pelanneen Pirneksen nimen. Farmikomennuksen sattuessa tielle on varmaa kuitenkin, että jos peli luistaa viime kevään malliin, rimpuilee Kärppä-kasvatti varmasti pian myös farmista takaisin ylös.
Antti Laaksonen, Minnesota Wild, lh
Mister Minnesota Wild. SM-liigassa peliäkään pelaamaton Laaksonen on ainoa Wildin historian kaikissa 246 runkosarjaottelussa pelannut mies. Viime kauden tapaan myös tänä kesänä oltiin menossa selvittelemään oikeaa palkkatasoa välimiesoikeuteen, mutta lopulta Wild näki oman etunsa ja teki tyydyttävän sopimustarjouksen hieman ennen käsittelyä. Juuri kauden alla 30 vuotta täyttänyt Laaksonen on seuralle sopivan halpa pelaaja, suoritustasoltaan tasaisen varma ja pyyteetön, hyvin Minnesotan näköinen pelaaja.
Viime kaudella runkosarjassa syntyi kohtuulliset tehot 15+16=31. Loppukeväällä Minnesota oli playoffien jättiyllättäjä venymällä pudotuspeleissä aina läntisen konferenssin loppuotteluihin. Playoffeista jäi kuitenkin Laaksosen sarakkeeseen tahra, sillä hänet hyllytettiin ensimmäistä kertaa Minnesotan aikanaan pois joukkueen kokoonpanosta muutaman pelin ajaksi. Paluunsa jälkeisessä ottelussa Antti kuitenkin iski heti maalin, joten veto taisikin olla valmentaja Jacques Lemairelta vain sisuunnuttava toimenpide. Wildin omin tapa menestyä on äärimmäisen tarkka koko viisikon puolustuspeli, mutta viime kauden kaltainen suoritus olisi silti suuryllätys. Laaksonen on taktiikan toteuttamisessa tärkeä kokenut kolmosketjun mies ja alivoiman spesialisti. 300 runkosarjapelin raja häilyy enää 16 pelin päässä.
Kimmo Timonen, Nashville Predators, p
Jos joku joskus väittää, että alle 180-senttisillä puolustajilla ei ole mahdollisuuksia NHL:ssä, näyttäkää hänelle Kimmo Timonen. Kimmo on pärjännyt jo 337 peliä ja pärjää vuosi vuodelta aina vaan paremmin. Hyvän NHL-kautensa jälkeen Timonen oli myös MM-kotikisoissa joukkueemme ehjimpään esitykseen pystynyt puolustaja, joten alle 180-senttinen pakki pystyy tänä fyysisen jääkiekon aikakautenakin olemaan vaikka maan paras tontillaan. Timonen on jo jonkin aikaa ollut Nashvillen yksi tärkeimpiä pelaajia ja jos hän pysyy jatkossakin yhtä seurauskollisena, voi Kime olla tulevaisuudessa myös joukkueensa kapteeni. Puolustuksen kiistattomana johtohahmona häntä ei ole pystynyt haastamaan kukaan eikä kaukana voi enää olla ensimmäinen All stars- ottelukaan.
Viime kauden 40 tehopisteellään Timonen oli liigan tehokkain suomalainen puolustaja. Eväitä on selvästi yli 50 pinnaankin. Viestit Nashvillestä kertoivat myös, että Kimmon puolustuspään työ ei pysynyt tasaisen tarkkana koko kauden läpi. Parhaimmillaan Timonen pystyy unohtamaan pienen kokonsa ja pysäyttämään hyökkäykset oikealla sijoittumisella, järjellä ja raa'alla sisulla. Aneeminen ja menestymätön joukkue vain tuntuu turhauttavan aika ajoin. Nuori Nashvillen joukkue on kuitenkin menossa oikeaan suuntaan ja vaikkei ryhmä kesän aikana olekaan merkittävästi vahvistunut, on playoff-paikka kuitenkin aiempaa lähempänä. Jo tämä olisi riittävä palkinto Kimmolle ja koko joukkueelle. Menestys on paljon kiinni jo pelkästään Timosen onnistumisesta.
Ossi Väänänen, Phoenix Coyotes, p
Vielä joitakin vuosia sitten Phoenix oli liigan suomalaisin joukkue, mutta nyt jäljellä on vain 23-vuotias Ossi Väänänen. Ossi on tärkeä palanen nuoren joukkueen uudessa tulemisessa ja mikä ettei hänestä voisi tulla jopa seuran uusi "Numminen" joukkueen teräsmiehenä. Päättyneeseen kauteen kuului valitettavasti myös Väänäsen uran pahin loukkaantuminen. Isokokoisena ja fyysisenä puolustajana Ossi on tottunut vastaanottamaan koviakin taklauksia, mutta kun henkilöautolla ajetaan päin, on hänenkin taivuttava. Polvi sai kovan tällin ja Ossin oli noustava 15 pelin ajaksi katsomon puolelle, mutta paljon pahemminkin olisi tilanteessa voinut käydä. Onneksi ei käynyt ja elämä ja ura sai jatkua, vieläpä jo kevään MM-kisajoukkueessa. Kolarin sattuessa Väänänen oli Floridassa, sillä hänet palkittiin hyvistä peleistään kutsulla nuorten pelaajien tähdistöotteluun.
Heviä kuuntelevan kiharapään vahvuudet ovat puolustuspään pelissä, maalinedustan putsaamisessa ja taklaustyössä. Nummisen poistuttua joukkueesta on hyökkäyspään tehtäviäkin tarjolla aiempaa enemmän ja pelipaikka löytynee jopa ykkösparista. Viime kauden tehosaldon 9 pistettä olisikin syytä vähintään kaksinkertaistua, mieluiten triplaantuakin. Kolmatta kauttaan pelannut Väänänen kantoi jo viime kaudella pelipaidassaan varakapteenin A:ta, tulevaisuudessa saattavat odottaa kapteenin hommat, mikäli ura Arizonassa jatkuu kauankin.
Vesa Toskala, San Jose Sharks, mv
Viime kauden floppijoukkueella on riveissään kolme hyvää, nuorta maalivahtia, joista kahdella on Suomen passi. Kilpailu peliajasta on kovaa. Nyt, kun Toskalakin aloittaa kautensa ensimmäistä kertaa yksisuuntaisella sopimuksella, on kaikilla herroilla myös kohtalaisen kova palkka. Ilmassa on vahvasti merkit siitä, että kauden alkaessa joku kolmikosta saa pakata kassinsa ja muuttaa toiseen seuraan vaihdossa johonkin lupaavaan nuoreen kenttäpelaajaan. Vielä kun markkina-arvoa on. Kazakstanilainen Jevgeni Nabokov on selkeä ykkönen, joten liipaisimella taitaa olla toinen suomalaisista.
Lahjoihinsa nähden Toskala on saanut urallaan lähes käsittämättömän vähän maaotteluita. Jo juniorimaajoukkueissa kilpailu kävi kovana Kiprusoffin kanssa ja lopulta miehet varasikin sama NHL-seura. Kiprusoff ehti siirtyä rapakon taa vuotta aiemmin ja Ilveksen kasvatti Toskala hautautui tämän taakse farmijoukkueeseen. Lisärasitteena oli koko ajan kaksisuuntainen sopimus ja seuran palkansäästöpolitiikka. Jo ennestäänkin kyvykäs Toskala on kuitenkin kehittynyt farmissa kovasti ja on ehkä parhaiten mailalla pelaava suomalainen maalivahti. Pienehköä kokoaan Toskala kykenee korvaamaan nopealla hanskakädellä ja ketterällä liikkumisella. Nabokovin kiukutellessa edelliskauden alun ilman sopimusta oli suomalaiskaksikon etsikkoaika ja heistä Toskala käytti tilaisuutensa ehdottomasti paremmin. Luottamusta tuli lopulta 11 pelissä ja aikakirjoihin jäi kauden päätteeksi mainio torjuntaprosentti 92,68. Ollessani maaliskuussa elämäni ensimmäisessä NHL-ottelussa San Josessa Nabokovilla oli päässään kypärä ja Toskalalla lippis. Sain kuitenkin tilaisuuden jutella seuran kannattajien kanssa suomalaisista maalivahdeista ja yleisesti ottaen sympatiat olivat enemmän tasaisemman kauden pelanneen Toskalan puolella. Pienempää palkkaa, kannattajien suosiota ja hyviä pelejä tulokaskaudella taustana pitäen uskonkin, että Vesa saa Hai-paidassa jatkaa tämänkin kauden yli.
Miikka Kiprusoff, San Jose Sharks, mv
Nuorempi Kipru sai elämänsä näyttöpaikan NHL-seuran ykkösmaalivahtina viime lokakuussa, kun Jevgeni Nabokov venkoili seurajohtoa vastaan rahakkaamman sopimuksen toivossa. Kipru ei kuitenkaan paineita kestänyt, eikä kyennyt voittamaan valmennuksen luottamusta vuotaen rajusti kauden ensimmäisissä neljässä pelissä. Tämä kannusti valmennusta antamaan Nabokoville toivomansa lisätulot ja Kiprusoffista tuli liigassa jopa syksyn maalivahtiaiheisten vitsien subjekti. Tiedättehän, rekka-auto menee längistä ja niin edelleen…
Kauteen mahtui onnistuneitakin otteluita, mutta kokonaissaldo jäi kylläkin pakkasen puolelle. Peliaikaa tuli 22 ottelussa, mutta torjuntaprosentti 87,90 ei mairittele, vaikka miten katsoisi. Voi olla, että yhtä hyvää tilaisuutta ykkösmaalivahdiksi Kiprusoff ei enää koskaan saa, mutta käyttöä kakkosmaalivahtina kuitenkin vielä uskon olevan. Tosin, ei välttämättä Sharksissa. Palkkateknisesti ja käyttöasteen huomioiden Sharksissa on tällä hetkellä yksi maalivahti liikaa ja voi olla, että se on juuri Kiprusoff, kuka saa lähteä. Jos näin todella on, on vain toivottava, että siirto tulee seuraan, jossa tälle kyvykkäälle maalivahdille on myös käyttöä. Sharksissa jatkokin on mahdollista. mutta viime kauden perusteella Nabokovia on entistä vaikeampi haastaa. Terrierimäinen Kiprusoff on hyvä, NHL-tason maalivahti, mutta ura on nyt taitekohdassa. Jos hän ei tällä kaudella onnistu, alkaa varmaan SM-liigapomoilta tulla puheluita jo pimeimmän talven aikana. Pudotuspelit mukaan luettuna Kiprusoffin veljeksillä on tällä hetkellä tasan yhtä monta NHL-ottelua takanaan (näistä Miikalla tosin 4 pudotuspeleissä, suomalaisveskareista toiseksi eniten!). Joten Markon sivuuttaminen perheen kakkoseksi ainakin onnistunee tällä kaudella.
Tom Koivisto, St. Louis Blues, p
Toissa kauden SM-liigan paras puolustaja ja maajoukkuetähti lähti vuosi sitten vanhalla iällä koettamaan kannuksiaan St. Louisin NHL-joukkueeseen. Haaste oli kova eikä peliaikaa lopulta herunutkaan kuin 22 ottelussa. Farmissakaan ei Koivisto suuria otsikoita saanut ja keväällä hän teki paluun Eurooppaan, Sveitsin pääsarjaan. Yllätys olikin suuri, kun Blues kesällä teki uuden sopimustarjouksen ja Koikka päätti sittenkin tehdä toisen yrityksen NHL:ssä. Viime kauden NHL-tehtävät tulivat syyskaudella eikä Koivisto ihan osattomaksi jäänyt ylivoimapelistäkään. Avausmaali syntyi muistaakseni peräti ensimmäisessä NHL-ottelussa, mutta kokonaissaldoksi jäi vaisuhko 2+4. Pienikokoinen Koivisto tuskin on sen raisuotteisempi puolustaja kuin vuosi sitten oli, joten pelipaikan saaminen on edelleen kiinni lähes yksinomaan hyökkäyspään ja erityisesti ylivoimapelin onnistumisista. Ja kaikella kunnioituksella, Bluesin puolustuksessa on edelleen sen verran tasoa, että helposti ei paikka aukea tällä toisellakaan yrityksellä. Jos NHL-vastuuta tulee, voi teholuvuista tulla yllättävänkin muhkeat, mutta voi olla, että AHL on nytkin NHL:ää tutumpi sarja. Siirrosta toiseen joukkueeseen en yllättyisi paljonkaan. Onnea Tomille joka tapauksessa uuteen yritykseen, pelkällä lahjakkuudella mitaten tuon taitotason puolustajalla pitäisi ilman muuta olla tilaa maailman parhaassa liigassa.
Sami Salo, Vancouver Canucks, p
Sami Salo sai vuosi sitten siirron Ottawasta uransa toiseen NHL-joukkueeseen Vancouver Canucksiin ja pelasi Vancouverissa tähän asti parhaan kautensa. Vanvouverissa on kosolti nuorta lahjakkuutta ja seura on matkalla kohti suurempiakin mainetekoja. Puolustuksen kärkitroikka Salo – Mattias Öhlund – Ed Jovanovski on todella hyvää tasoa ja tässä seurassa Salo pystyikin venymään piste-ennätykseensä 9+21. 29-vuotiaalla Salolla on alkamassa kuudes NHL-kausi ja nyt, kun uuden seuran systeemit ovat tutut, pitäisi mahdollisuuksia olla vielä pidemmälle. Salo on toki tasaisen hyvä kummassakin päässä kaukaloa, mutta silti hyvä tavoite ja näyttö tasonnostosta voisi olla 10 maalin ja 40 pisteen ylitys. Uralla on ollut kohtuuttoman paljon myös isoja loukkaantumisia, joten edistysaskel oli jo pelkästään se, että viime kaudella tarvitsi huilia ainoastaan kolme ottelua. Kookas Salo ei tarjoile järisyttäviä taklauksia, vaan hoitaa puolustuksen perusvarmalla ja ulottuvalla tyylillään. Ylivoimassa hän on ehkä Suomen parhaiten laukova puolustaja ja siksi erittäin hyödyllinen. Pelipaikkansa puolesta Salon ei tarvitse taistella ja jos Vancouverin kehitys jatkuu viime vuosien malliin, hän voi olla ensi vuonnakin pelaamassa pudotuspelejä pitkälle kevääseen. Seuraava runkosarjan tehopiste on Salon NHL-uran sadas.
Jarkko Ruutu, Vancouver Canucks, vlh
Jarkko Ruutu on pelannut jo neljä NHL-kautta, mutta vielä yhdelläkään ei ole 50 pelatun ottelun raja mennyt rikki. Viime kausi oli Jarkolle edellistäkin vaikeampi, sillä hän istui ison osan kaudesta katsomossa ja kun pelivuoro tuli, oli silloinkin minuuttimäärä ihan liian vähäinen kunnon näyttöjen antamiseen. Keskellä pimeintä talvea Jarkko alkoi jo turhautua ja pyysi siirtoa melkoisen äänekkäästi. Ruudun ja seurajohdon kärsivällisyys palkittiin kuitenkin kevään pudotuspeleissä, missä jo aiemmin hyvänä pudotuspelipelaajana tunnettu Ruutu nousi aivan uudelle tasolle ollen joukkueensa kirkkaimpia valopilkkuja. Jarkko noudatti annettua taktiikkaa pilkuntarkasti, jakoi paljon kovia, puhtaita taklauksia ja ärsytti vastustajien tähtiä tuttuun tyyliinsä. Muutamissa peleissä Jarkko oli jopa joukkueensa eniten pelannut hyökkääjä.
Playoffeissa tulleet onnistumiset poikivat varmasti itseluottamusta alkavallekin kaudelle ja Ruutu lieneekin taas tyytyväinen oloonsa. Jokohan nyt vihdoin, 28-vuotiaana Ruutu saa pelata täyden NHL-kauden ja mieluummin kolmosketjussa kuin nelosketjun jäännösminuuteilla? Tehtävänä on varmasti jatkossakin ajaa eikä jarruttaa, ottaa mustelmia ja tarvittaessa tapella ja päälle tulevat pisteet ovat hyvää plussaa. Viime kauden neljän pisteen saldo on kuitenkin vähintään nelinkertaistettavissa. Ruudun veljessarjan vanhin painos ei Tuomon tultua enää ole sarjan seuratuin ja puhutuin Ruutu. Enää jäädään odottamaan, koska "keskimmäinen Hanson", Mikko Ruutu solmii NHL-sopimuksen Ottawa Senatorsin kanssa.
Mikko Jokela, Vancouver Canucks, p
23-vuotias Jokela voidaan ottaa käänteiseksi esimerkiksi aina, kun epäillään, josko joku kiekkoileva nuori olisi lähtenyt kokeilemaan siipiään NHL:ään liian aikaisin. Vuoden 1998 varaustilaisuuden 96. varaus oli suurissa vaikeuksissa pullahtaa jopa Saipan liigamiehistöstä ulos kaksi vuotta sitten ja hän tekikin rohkean ratkaisun lähteä NHL-vauhtia mittaamaan. Sopimus syntyi New Jersey Devilsin kanssa ja pelipaikaksi osoitettiin seuran juniorihautomo, AHL:n Albany River Rats. Jo tulokaskausi oli Jokelalle suuri menestys ja kotimaassa ihmeteltiin. Hänet valittiin jo ensimmäisenä Amerikan vuotenaan kertaalleen sarjan kuukauden tulokkaaksi. Alkoi näyttää siltä, että NHL on Jokelalle oikeampi sarja SM-liigan sijaan.
Kesken viime kauden Jokela alkoi hätyytellä jo Devilsin kolmosparin puolustajien pelipaikkoja, kunnes tuli yllätyssiirto Vancouver Canucksin riveihin. Omalla tavallaan oli varmaan pettymys siirtyä pois kestomestarisuosikin riveistä, mutta peliajan toivossa siirto paransi Jokelan mahdollisuuksia. Ja niinpä hän saikin palkinnokseen keväällä ensimmäisen NHL-ottelunsa. Tilastomerkintöjä ei Mikolle vielä tuossa pelissä kirjattu, mutta NHL-tyrkkynä hän jatkoi kauden loppuun asti matkustaen Canucksin mukana myös pudotuspelien aikana. Nyt, uuden kauden alussa Jokela haastaa varmasti tosissaan kokeneempia kavereita kisaan Canucksin "kakkosdivisioonan" puolustajan työpaikoista. Vain kärkitrio voi olla varma paikastaan ja sen jälkeen hyvin kiekon kanssa pärjäävällä lappeenrantalaisella on jo ehjä sauma pelipaikan tavoittamiseen. AHL tulee tutuksi tänäkin vuonna, joten realismia on kai lähinnä 5-15 peliä Canucksin joukkueen mukana. Toivoa sopii, että nuo pelit osuisivat kauden loppupuolelle, jolloin haussa olisi sitten sekä playoff-menestys että uusi yhden suunnan sopimus Vancouverin joukkueeseen.