Ennen kautta koossa näytti olevan iskukykyinen hyökkäyskalusto. Vaikka Martin Straka olikin alkukauden sairastuvalla, jäivät jäljelle vielä Aleksei Kovalev, Mario Lemieux, Jan Hrdina ja Aleksei Morozov. Unohtamatta myöskään duunaripuolen pelaajia kuten Ville Nieminen, Kent Manderville ja Shean Donovan.
Kausi alkoikin Penguinsin osalta lupauksia herättävästi. Avausottelussa joukkue koki tappion tennislukemin 6-0, mutta tätä seuranneista kymmenestä ottelusta joukkue hävisi vain yhden pelin ja jäi kahdesti tasalukemiin vastustajansa kanssa. Erityisesti Aleksei Kovalev, Mario Lemieux, Aleksei Morozov ja Dick Tärnström hääräsivät vastustajan kiusana. Ylivoima toimi kuin unelma ja hetken kaikki näytti hyvältä. Ongelmia oli kuitenkin tulossa.
Tappioputket venyvät
Penguinsin hyvän alkukauden jälkeen oli vaikea uskoa sitä alennustilaa, jossa joukkue välillä pelasi. Välittömästi hyvän alun jälkeen seurasi seitsemän pelin sarja, josta joukkue sai vain neljä pistettä. Ottelut olivat tiukkoja, sillä vain yksi niistä päättyi yli maalin tappioon. Ne pelit, jotka alkukauden hurmoksessa kääntyivät voitoiksi, kääntyivätkin nyt tappioksi. Kun joukkue oli kymmenen ensimmäisen pelin jälkeen 1,4 pistettä per peli tahdissa ja hätisteli divisioonansa kärkipaikkoja, oli vauhti hiipunut 18 ottelun kohdalla noin 1,1 pisteeseen.
Tästä tappioputkesta joukkue näytti selviävän. Seuraavat neljä ottelua kääntyivät jälleen voitoiksi. Mutta sama ilmiö toistui. Neljän ottelun voittoputken tuoma etu hukkui seuraavissa kymmenessä pelissä. Joukkue ei voittanut niistä yhtään. Ainoa piste aikaväliltä 30.11-19.12 tuli jatkoaikatappion myötä. Tappioiden luonne oli myös muuttunut. Tällä kertaa jatkoaikatappion lisäksi vain kerran joukkue hävisi yhdellä maalilla. Pitkää huonoa kautta seurasi vielä kausi, jonka aikana pistekeskiarvo oli noin yksi per peli.
Runsasta kaupankäyntiä helmi- ja maaliskuussa
Samaan aikaan tappioputkien kanssa tuli ikäviä tietoja sopimusneuvotteluista. Aleksei Kovalev hylkäsi Penguins-tarjouksen ja alkoi näyttää selvältä, että Penguinsin ja Kovalevin intressit eivät kohtaa toisiaan. Viimein 10.2. oli se päivä, jonka Pens-fanit muistavat kauan päivänä, jona Kovalev kaupattiin. Kovalevin kanssa New Yorkiin matkasivat Janne Laukkanen, Dan LaCouture ja Mike Wilson. Penguins sai vaihdossa reilusti rahaa, sekä Rico Fatan, Mikael Samuelssonin, Joel Bouchardin ja Richard Lintnerin.
Välittömästi kaupan jälkeen Pittsburgh vaikutti selvältä häviäjältä kaupassa. Fata kuitenkin väläytteli ajoittain loppukaudesta ja Samuelssonin avulla saatiin hankittua kesän draftin ensimmäinen varausvuoro, jolla joukkue varasi lupaavan maalivahdin Marc-Andre Fleuryn. Näiden tapahtumien jälkeen tappiota ei voi enää aivan yhtä suurena, vaikka selvää onkin että joukkueen hyökkäys on huomattavasti heikompi, kuin se oli ennen Kovalevin lähtöä. Muista kaupassa Pensiin tulleista pelaajista Joel Bouchard jatkoi kesällä matkaansa Buffaloon. Richard Lintner kamppailee ensi kaudellakin paikasta Penguins-puolustuksessa.
Suurkaupan lisäksi Penguins teki helmikuussa toisenkin kaupan. Andrew Ference, jonka kehitys ei jatkunut niin hyvin kuin toivottin lähti Calgaryyn. San Josesta puolestaan tuli Penguinsiin Shawn Heins, joka lunastikin paikan ylhäällä pelaavassa miehistössä. Kauden jälkeen Heinskin sai kuitenkin lähteä joukkueesta, sillä sopimustarjousta ei pakille tehty.
Kovalevin myynnin jälkeen joukkue ei tuntunut saavan enää mitään aikaan. Tosin samaan aikaan myös Mario Lemieux ja Aleksei Morozov puuttuivat joukkueen kokoonpanosta. Morozov loukkaantui jo alkukaudesta eikä palannut. Lemieux taas jätti pelejä runsaasti väliin playoff-paikan karattua. Lopulta joukkue onnistui voittamaan Kovalevin jälkeen vain viisi peliä 27:stä.
Ennen kauden päättymistä joukkue toki kävi läpi vielä muutoksia trading deadlinella. Joukkueesta poistuivat Randy Robitaille, Marc Bergevin, Wayne Primeau, Jan Hrdina, Ian Moran ja Shean Donovan. Näistä tosin Bergevin hankittiin jo takaisin joukkueeseen. Näiden kauppojen jälkeen joukkueesta oli poistunut noin puolet niistä pelaajista, joiden oletettiin kauden alussa pelaavan ylhäällä.
Kovalevin kaupan lisäksi kauppoja ei kuitenkaan voi pitää täysin epäonnistuneena. Marginaalimiehistä saatiin muutamia kohtuullisia kakkospäivän varausvuoroja tulevaan draftiin, sekä muutama lupaava pelimies. Jan Hrdinan menetys luonnollisesti kirpaisee, sillä mies kuuluu NHL:n puolustavien senttereiden eliittiin. Kuitenkin Ramzi Abid voi kehityksen jatkuessa nousta 30 maalin mieheksi, Matt Bradley on hyvä ja edullinen vaihtoehto kolmos- tai neloskenttään taklaamaan ja Brian Holzingerkin voi pystyä 30-40 pisteen kauteen. Kauden lopun kaupoista ainoastaan Hrdina-kaupassa Penguins saattaa olla selkeä häviäjä, mikäli Abidin kehitys jää junnaamaan paikoillaan. Muissa Penguins lähinnä menetti vanhoja marginaalipelaajia, saaden tilalle hieman nuorempia potentiaalisia NHL-pelaajia, joista kukaan ei kuitenkaan todennäköisesti aivan tähdeksi tule nousemaan.
Fleurysta draftin kärkinimi
Vain muutamia tunteja ennen draft-tilaisuuden alkua Penguins ja Florida tekivät vaihdon, jossa Pittsburgh sai draftin ensimmäisen kierroksen ensimmäisen vuoron, antamalla Floridalle vaihdossa Mikael Samuelssonin ja ensimmäisen kierroksen kolmannen vuoron. Penguins halusi lupaavan maalivahdin Marc-Andre Fleuryn ja näin myös sai hänet. Fleurystä odotetaan huippuvahtia ja varaamalla maalivahdin Pensien tulevaisuus näyttää myös maalivahtiosastolla valoisalta. Ennen Fleuryn varausta lupaavimmat maalivahdit organisaatiossa olivat Tomas Duba ja Bobby Goepfert.
Pittsburghin varaamista puolustajista tutuin nimi on HPK:n junnuissakin pelannut Lukas Bolf. Bolfia pidettiin vielä muutama vuosi sitten jopa draftin kärkinimenä, mutta kehitys ei kulkenut aivan odotettuun malliin, joten varaus osui kohdalle vasta kuudennella kierroksella. Bolfia ennen Pittsburgh varasi puolustajista jo isokokoisen Paul Bissonnetten, joka voitti maailmanmestaruuden Kanadan U18-maajoukkueen kanssa. Molemmat varaukset ovat varsin isokokoisia pelaajia, jotka ovat kuitenkin todennäköisesti hieman pidemmän tähtäimen projekteja. Ross Lupaschuk ja Brooks Orpik ovat jonossa ensimmäisenä kun uusia pakkeja aletaan ajamaan sisään.
Hyökkääjäpuolellakin Pens satsasi kokoon. Ryan Stone, Jonathan Filewich, Evgeny Isakov ja Matt Moulson ovat kaikki vähintään 90-kiloisia jässiköitä ja pituuttakin löytyy kaikilta vähintään 185 sentin verran. Mielenkiintoisin nimi on Stone, joka varattiin numerolla 32. WHL:ssä viime kauden pelannut sentteri keräsi 45 pistettä ja 158 jäähyminuuttia, joten taitoa ja kovuutta pitäisi löytyä. Filewich puolestaan oli Penguinsin ainoa rightilta ampuva varaus tämän vuoden draftista.
Kaiken kaikkiaan Penguinsin draftia voi pitää onnistuneena. Joukkueen onnistui varata pelaajia, joiden arveltiin etukäteisarveluissa menevän korkeammalla sijaluvulla. Kaikki kuusi ensimmäistä varausta olivat ennakkoarvailuissa sadan parhaan joukossa. Suomalaisia Penguinsin haaviin ei vieläkään tarttunut. Edellinen suomalaisvaraus joukkueella on Mika Lehto vuodelta 1998. Tämän jälkeen saadaan mennä vielä pidempi aika kunnes suomalainen varaus löytyy: Pasi Huura varattiin Pittsburghiin vuonna 1991 numerolla 258.
Onko jo nuorten aika?
Vähitellen alkaa tulla se aika, kun Pensin on pakko alkaa ajaa nuoria pelaajia yhä enemmän sisään. Milan Kraft, Kris Beech, Toby Petersen, Rico Fata, Ramzi Abid, Shane Endicott, Guillaumme Lefebvre, Tomas Surovy, Michal Sivek, Colby Armstrong ja Ben Eaves (Eavesilla ei ole vielä sopimusta Pensin kanssa, mutta kuului Bostonin yliopistojoukkueen ja koko sarjan parhaimmistoon) muodostavat organisaation hyökkäyspäähän erittäin lupaavan nuorten pelaajien joukon. On kuitenkin armoton fakta, että jos heille ei pian ala herua peliaikaa ylhäällä, alkaa kauppa-arvokin laskea. Siihen Penguinseilla ei ole varaa.
Ensi kauden jälkeen NHL:ssä on odotettavissa lakko. Lakko saattaa tarkoittaa Penguinsille joko pelastumista tai tuhoa, riippuen siitä, millaisella sopimuksella siitä eteenpäin jatketaan. Jos pelaajapalkkoihin saadaan katto, on se Penguinsille ehdoton etu. Tällä hetkellä taloudellinen tilanne on heikko, eikä joukkue pysty kauaa pelaamaan koko liigassa, mikäli taloudelliset edellytykset heikkenevät pelaajapalkkojen jatkuvan suurenemisen myötä. Jos rahan voima jatkaa jylläämistään, on hyvin todennäköistä, että joukkue myydään ennen pitkää muualle.
Täksi kaudeksi taloutta kevennettiin jo siten, että Pushor, Jonsson, Manderville, Nieminen, Daigle ja Samuelsson saivat lähteä. Joukkueen tavoite on saada palkkabudjetti noin 17 miljoonaan dollariin ja tämän vuoksi liipasimella saattaa olla myös Martin Straka, etenkin jos Mario Lemieux päättää jatkaa, jolloin Super-Marion palkkaan kuluu huomattava osa budjetista. Kuinka joukkue selviää taloutensa kanssa, nouseeko nuorista jo NHL-tason pelaajia ja saavutetaanko playoff-paikka muutaman vuoden tauon jälkeen? Siinä ovat tärkeimmät kysymykset Pens-joukkueelle ennen kautta 2003-04.
