Fysiikka riittää ketä tahansa vastaan
HPK on harjoitellut Jalosen johdolla kahden kesän ajan kovaa. Jalosen johtaman Pallokerhon harjoittelu on ehkä hieman erilaista kuin muilla liigajoukkueilla, kaikki harjoitteet tähtäävät jatkuvasti siihen mitä jäällä kauden aikana tullaan tekemään ja mitenkä jokainen harjoite edistää Kerhon pelitapaa. HPK:n valmennusjohto on luottavainen ja uskoo, että fysiikan puolesta HPK lähtee vähintäänkin samalta viivalta kenen tahansa muun kanssa.
Jalosen opissa myös moni nuori pelaaja on mennyt paljon eteenpäin. Heiveröiset juniorit ovat saaneet kovan harjoittelun myötä paremmat valmiudet pärjätä liigajäillä. Jalonen toteaa myös sen, joka jää monella huomaamatta; kehitys fysiikan puolella ei näy jäällä ennen kuin pääkin on samalla tasolla.
- Kyllä kesä meni ihan hyvin. Tuo ryhmä meni fyysisesti eteenpäin taas pykälän. Varsinkin ne pelaajat, jotka ovat tuossa olleet kaksi kesää. Juuri he ovat aika lailla kehittyneet siitä, mistä lähdettiin liikkeelle. Tämä ryhmä on fyysisesti valmis kamppailemaan kenen kanssa tahansa tässä sarjassa - sillä osastolla me emme jää jalkoihin. Ainahan jollain voi joku osa-alue olla parempi ja yksilötasolla on tietysti eroja, mutta jos katsotaan keskiarvoja niin kyllä meidän joukkue on hyvässä kunnossa – paremmassa kunnossa kuin viime kaudella.
- Kyllähän niitä muutamia nuoria poikia siellä on, jotka ovat menneet paljon eteenpäin - nimiä en viitsi mainita. Se fyysinen kehitys ei vaan ihan välttämättä ole näkynyt tuolla jäällä. Se on tietenkin aiheuttanut vähän itseluottamuksen menetystä ja turhautumista jäällä. Pitää olla vaan vähän kärsivällisempi. Vaikka olet vähän vahvempi, nopeampi ja kestävämpi, niin ei se nyt jäällä menekään ihan noin – että olisi siellä yhtä paljon parempi. Kun pelaaja sen huomaa, niin siinä voi tulla pieni mentaali takapakki. Mutta uskon, että ajan myötä saadaan sekin osasto kuntoon.
Sekavaa valmistautumista liigakauteen
HPK:n rauhallista kesää häiriköi jälleen NHL-peikko. Jo valmiina ollut mestaruudesta taistelemaan kasattu ryhmä hajosi Vladimir Vujtekin ja Hannes Hyvösen lähdettyä taalajäille. Tilanne vain paheni, kun nuoret tähdet Antti Miettinen ja Tommi Santala olivat sivussa kokoonpanosta sairastuvan puolella. Ryhmään etsittiin miehiä try-outien kautta ja sopimuksen saivat loppujen lopuksi Tero Lehterä, Juhamatti Yli-Junnila sekä Tatu Miettinen.
Kokoonpano ei vieläkään ole lopullinen, sillä ulkomaista kokenutta puolustajaa haetaan yhä. Mikäli sopivaa vaihtoehtoa ei putoa syliin, niin saattaa olla mahdollista, että tuohon hankintaan palataan vasta lokakuun puolenvälin tienoilla. Tilanne on hyvin erilainen viime syksyyn verrattuna, jolloin kaikki oli käytännössä valmista jo elokuun alussa. Nyt HPK onkin aikataulusta jäljessä ja kauden alussa peli saattaa vielä olla hakusessa.
- Rikkonainen tämä valmistautumisjakso on ollut, se on selvää. On ollut tosiaankin paljon loukkaantumisia ja tietenkin se kokoonpano on erilaisten asioiden takia vaihdellut paljon. On kokeiltu erilaisia pelaajia eri paikoilla. Yritetty löytää niitä oikeita parivaljakoita ja kombinaatioita, pakkipareja. Mutta kyllä täytyy myöntää, että ei me ihan vielä olla päästy siihen toivottuun tulokseen. Nythän me ollaan pelattu muutama hyvä peli monella osa-alueella – kuitenkin parantamista vielä on selvästi. Ei tämä tietysti vielä ole valmis tämä paketti.
- Yritetään kuitenkin keskittyä tekemiseen sillä joukkueella, joka on kulloinkin on kasassa. Ei voivotella tai mietitä, että koska joku tulee ja kuka tulee. Ne tulevat sitten, kun ovat tullakseen. Mutta onhan meillä nyt kova joukkue, kun saadaan tuosta Miettinen ja Santala terveeksi. Näilläkin kavereilla – puhumattakaan sitten, kun saadaan siihen pari lisää. Mutta tottakai viime vuoteen verrattuna ero on suuri, kun silloin päästiin jo heinäkuun lopusta vetämään sillä valmiilla joukkueella. Silloin saatiin viisikkopelaaminen kuntoon ja nähtiin miten kaverit toimivat. Nyt on roolit ovat vähän epäselvät osalla pelaajista. Isoin, tärkein rooli on kuitenkin sellaisillakin pelaajilla, joita me ei kovin hyvin tunneta vielä. Siinä mielessä on tosi haastava tilanne meille valmentajille ja koko joukkueelle.
Ketjut ja pakkiparit hukassa?
HPK:n valmennusjohdon papereista ei löydy vielä viikkoa ennen liiga-avaustakaan sitä kokoonpanoa, jolla kausi Pelicansia vastaan tullaan avaamaan. Koska viimeiset pari kuukautta joukkue on koko ajan elänyt, niin Jalonenkaan ei ole vielä löytänyt niitä oikeita kenttäkoostumuksia, joilla Kerho ensi kaudella liigaa tulisi pelaamaan. Hyökkäyksen osalta tilanne helpottuu siinä vaiheessa, kun Santalakin viimein saadaan sairastuvalta pois, mutta pakkiparit ovat yhä hakusessa.
- Ei se kentällisten kasaaminen helppoa ole ollut. Tuossa on peräpäässäkin tärkeitä pelaajia lähtenyt pois ja sitten kun ei tiedä uusia täysin. Ei tiedä, mitkä heidän vahvuudet ja heikkoudet ovat – ne löytyy sitten vasta vähän ajan päästä. Nyt se rupeaa pikku hiljaa hahmottumaan. Ei se tule neljässä pelissä, siihen tarvitaan se kymmenkunta peliä mitä ollaan pelattu. Pitää pystyä käyttämään niitä pelaajien vahvuuksia hyväksi, niin että ne pelaisi niillä vahvuuksilla eikä heikkouksilla.
- Ei me ihan tyytyväisiä olla näihin nykypareihin. Siellä on joitain annettu olla hyvin rauhassa ja nyt ehkä vähän rikotaan ja tsekataan mikä on tilanne niiden osalta. Koostumus elää ihan varmasti vielä kokoonpanojen osalta, ei tämä siinä mielessä missään nimessä valmis paketti vielä ole. Ehkä selvempi mielikuva on ketjuista – jos kaikki on terveenä – kuin pakkipareista. Varmaan joudutaan kuitenkin vielä tekemään kokeiluita ja vaihteluita. Meillä on kuitenkin tasaisia pakkeja ihan kahdeksaankin asti, kaikki pystyvät kuitenkin pelaamaan. Täytyy vain löytää ne oikeat kaverit oikeisiin tehtäviin ja paikkoihin – siinä on meille riittävästi työsarkaa kyllä.
Nuorten johtajien varassa
HPK:n pronssijoukkueesta katosi valtava määrä kokemusta ja tilalle on tullut paljon nuorempia ja kokemattomampia pelimiehiä. Luvassa onkin paljon vastuuta nuorille kotimaisille tähtipelaajille kuten Miettiselle ja Santalalle. Lähes koko joukkue on kasattu 20-24-vuotiasta pelaajista, joten jalkeilla on todella nuori ryhmä. Jalonen näkee kuitenkin nuoren joukkueensa mieluummin haasteena kuin ongelmana.
- Se on haaste meille. Tietenkin se tarkoittaa, että siellä täytyy nuorempien pelaajien ottaa johtajan roolia enemmän ja kantaa vastuuta enemmän siellä kentän ulkopuolellakin. Tietysti esimerkiksi elämänkokemus on sellainen asia, että sitä ei kaksikymppisellä ole - vaikka olisi millainen pelimies. Aika näyttää onko se ongelma. Tietenkin kokeneempi pelaaja on useammin ollut tiukoissa paikoissa ja tietää mitä tapahtuu sekä mitä voidaan odottaa. Varsinkin näin sarjan alussa se kokemattomuus voi toki näkyä joissakin tilanteissa tuolla jäällä. Me tiedämme sen etukäteen ja se pitää ymmärtää. Ja totta kai sitä pitää kehittää niin, että se kokemattomuus ei maksaisi meille pelejä.
- Meidän joukkueen ikärakenne on aika mielenkiintoinen. On tosiaankin neljä siinä kolmissakymmenissä olevaa kaveria ja sitten mennäänkin tuonne 20-24-akselille. Meiltä puuttuu tavallaan 4-5 vuotta siitä. Se on sitten vaikea sanoa, että onko sillä merkitystä. Se me nähdään vasta sitten, kun kausi on päättynyt. Pirun paljon on samanikäisiä pelaajia. Ja hyvin pitkälti samantasoisia pelaajia, sanotaanko nelos- ja viitoskentässä. Siinä on niin marginaaliset erot, että on vaikea sanoa ketkä ovat parempia. Onhan meillä vahvoja persoonia yhäkin ryhmässä, ei se siitä ole kiinni. Mutta onhan se totta, että kokemusta on hävinnyt.
Nuorten pelaajien joukosta löytyy tukku nimiä, jotka ovat läpimurtonsa jäillä jo tehneet. Nyt heiltä odotetaan läpimurtoa myös pukukopin puolella. Nuorukaisilta vaaditaan astumista suurempiin saappaisiin – ja Jalonen uskoo, että nämä siihen myös pystyvät. Vastuullisissa rooleissa ovat varsinkin varakapteeneiksi valitut Santala ja Miettinen, jotka ovat kentän puolella jo todistaneet olevansa liigan kovimpia pelimiehiä.
- Nuorten pelaajien täytyy nousta kantamaan vastuuta. Näinhän siinä täytyy tapahtua, jos me aiotaan pärjätä. Kuitenkin Paradvy ja Kucharcik ovat hiljaisia kavereita ja tuskin tuolla paljon suutansa aukaisevat. Kyllä siellä täytyy Tuulolan lisäksi olla sitten muidenkin äänessä. Ja kyllähän sieltä löytyy poweria: Somervuori, Rajamäki, Santala, Miettinen. Kyllä meillä niitäkin persoonia siellä on. Pojat ovat nuoria tietenkin ja vähän voi ujoutta olla aluksi. Mutta kun he tietävät, että nyt ei ole ketään muita, niin pitää itse vaan vähän aikaisemmin nousta sellaiseen rooliin. Ruveta kantamaan sitä vastuuta, ja ottaa sitä vastuuta itselleen.
Askel kerrallaan
Viime kaudella HPK asetti itselleen kovat tavoitteet ja onnistui myös saavuttamaan ne – tuloksena pronssiset mitalit huhtikuussa. Vaikean valmistautumisjakson vuoksi tämän vuoden joukkue ei ole vielä tavoitteitaan asettanut, mutta yksi asia on silti varma. HPK:n tavoitteena on olla se sama iloisen tuulahduksen liigaan tuonut HPK kuin viime kaudellakin.
- Ei olla käyty läpi vielä tavoitteita. Se on tärkeätä, että tiedän ensin millainen joukkue tuossa on jalkeilla. Tässä pitää vielä ennen sarjan alkua istahtaa poikien kanssa ja miettiä mikä meidän tilanne on ja mitkä meillä on mahdollisuudet tällä joukkueella. Mikä on sellainen kova, mutta sopivan realistinen tavoite. Viime vuonnahan meillä joukkueen kesken tavoite oli olla neljän joukossa runkosarjassa ja olla paras kotijoukkue – molemmat saavutettiin. Nyt meidän pitää miettiä, että voidaanko me asettaa samanlainen tavoite, vai pitääkö siitä vähän tinkiä vai pitääkö sitä nostaa.
- Ei se ole kuitenkaan oleellista mikä se meidän tavoite on olla maaliskuun lopussa. Se iso tavoite on mennä pienin askelin eteenpäin ja tavoite on olla – en ainakaan usko, että pelaajat haluaa sitä muuttaa – taisteleva, liikkuva, aggressiivinen, aktiivinen joukkue, joka ei koskaan anna periksi. Siinä on tavoitetta riittävästi. Ja jos se tavoite täyttyy, niin se taas mahdollistaa, että me voimme voittaa jokainen seuraava peli. Koko ajan hahmotellaan, että missä me halutaan olla kun runkosarja päättyy, mutta siihen on niin pitkä aika, että kannattaa mennä pienin askelin eteenpäin.
NHL-peikko vei rentouden
Heinäkuun puoliväliin asti Hämeenlinnassa kaikki oli lähes täydellistä. Joukkue oli koossa ja valmiina taistelemaan mestaruudesta. Vujtekin ja Hyvösen lähtö tietysti vei joukkueesta kaksi huipputason pelimiestä, mutta samalla se myös sai HPK:n pukukopin kuhisemaan – ei-toivotulla tavalla.
- Nämä tietysti aiheuttivat tietynlaista levottomuutta joukkueessa. Se ei ole sellainen stabiili ja rauhallinen ilmapiiri, jossa ei olisi mitään uhkakuvia eikä kysymysmerkkejä hirveästi ilmassa. Rentous on hävinnyt – se on kuitenkin tärkeätä tässä hommassa, mielenrauha. Tietenkin pelaajien tehtävä on pelata ja valmentajien valmentaa. Se tulee väkisinkin ja sille ei voi mitään, että pelaajat puhuvat kopissa eri vaihtoehdoista ja pohtivat niitä välillä vähän liikaakin.
Pelaajamenetyksien suurimpana ongelmana Jalonen näkee sen, että uusien tulokkaiden peruspelaaminen ei ole vielä liigatasolla. Taitoja ja potentiaalia löytyy yllin kyllin, mutta vielä sitä ei pystytä pitämään jatkuvasti parhaalla tasolla. Viime kauden pronssijoukkueesta on poissa lähes kaksi kentällistä pelimiehiä parhaasta päästä, mutta Jalonen luottaa siihen, että ajan myötä ryhmästä nousee uusia miehiä samoihin rooleihin – odottaminen vain vaatii kärsivällisyyttä.
- Jos miettii millä kokoonpanolla me olemme pelanneet harjoitusotteluja ja vertaa sitä vaikka viime kauden pudotuspeleihin, niin onhan se huikeasti erilainen. Meidän täytyy yrittää olla kärsivällisiä, kun siitä puuttuu Miettinen, Perrin, Vujtek, Nedved, Savijoki, Määttänen, Sulku, Peltonen. Onhan se käytännössä kaksi parasta kenttää – voi sanoa näin. Tilalle on tullut tietysti joitain pelaajia, mutta eiväthän he ole ihan pystyneet korvaamaan näitä lähtijöitä vielä. Pakki on vielä hakusessa ja Anttihan (Miettine) vastaa viittä normaalia äijää. Kun Antti heittää Kerhon paidan päälle, niin sitten meillä on taas jääkiekkojoukkue, joka pystyy haastamaan kenet vaan. Kyllä siitä nyt vielä näkee, että puuttuu sellaista tiettyä tappamisen meininkiä välillä. Puuttuu peruspelaamisen tasoa, jota vaaditaan, jos aikoo voittaa huippujoukkueita.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita yhä luvassa
Viime kauden Pallokerho tuli tunnetuksi selvästi muista poikkeavasta pelityylistään. Vauhdikkaalla taitokiekolla taottiin hurja maalimäärä, jolla rikottiin seuran ennätykset murskaksi. Toimitusjohtaja Risto Korpela olikin kauden jälkeen erittäin ylpeä joukkueesta ”viihteen mestareina”. Samaa on luvassa ensi kaudellakin, mutta jossain kohdin Jalosen on nyittävä suitsista otettaan hieman tiukemmalle.
- Ei ne peruasiat varmaankaan siitä mihinkään muutu. Tietysti jos me toteamme, että meidän joukkueemme ei ole yhtä taitava kuin viime kaudella, niin meidän täytyy miettiä kannattaako vähemmän taitavien kavereiden tehdä sellaisia asioita, joihin vain taitavat pystyvät. En suosittele kenenkään leikkivän vujtekia siniviivoilla. Koska jos Vujtek menettää kymmenellä yrityksellä kiekon kerran, niin joku toinen voi menettää sen yhdeksän kertaa.
- Pitää tietää pelaajista mitä he osaavat, mihin pystyvät ja peluuttaa sitten niillä omilla vahvuuksillaan eikä yrittää liian vaikeita asioita. Se ei tarkoita, etteikö voi pelata rohkeasti – ei kuitenkaan tyhmänrohkeasti. Kyllä varmasti joissain tilanteissa pelataan yksinkertaisemmin, suoraviivaisemmin, nöyremmin. Pyritään kontrolloimaan kiekkoa, mutta ei rajattomasti. Olihan se jo viime kaudellakin niin, että voittamisen kannalta pelattiin aika äärirajoilla. Se on hienoa katsoa ja siihen pitää pyrkiä, mutta mennään askel kerrallaan ja pyritään kehittämään joukkueen taitotasoa. Pitää löytää se oikea balanssi hyökkäysriskyiden osalta.”
- Niitä rajoja etsitään nyt ja se näkyy välillä meidän pelissä, kun osa pelaajista pelaa yli heidän oman taitotasonsa. Se tarkoittaa, että punainen valo palaa omassa päässä eikä me kuitenkaan haluta hävitä pelejä. Siihen menee oma aikansa, että me löydetään oikea tasapaino hyökkäämisen ja puolustamisen välillä, riskinoton ja varman pelaamisen välillä. Kyllä me totta kai pelataan liikkuvaa, aggressiivista taitokiekkoa ensi kaudellakin eikä ruveta roiskimaan kiekkoa.
Puurula ja Toivonen – kaikki junnujen varassa
HPK lähtee liigaan viime kauden tapaan erittäin nuorella maalivahtikaksikolla. Joni Puurula todisti tasonsa viime kevään pudotuspeleissä fantastisilla otteillaan. Hannu Toivonen puolestaan on todellinen huippulupaus, josta osoituksen Boston Bruinsien varaus viime kesältä. Kerhon nuoria vahteja luotsaa uusi mies Arto Koiviston siirryttyä Ilvekseen. Jari Kaarelan kokemuksella nuoresta kaksikosta odotetaan nousevan todelliset vastuunkantajat HPK:lle. Samaan uskoo myös Jalonenkin ja pitää peukkuja pystyssä pojille.
- Kyllä minä uskon siihen, että meillä on hyvä maalivahtikaksikko. Tietenkin poikien pitää todistaa se jäällä. Meidän täytyy löytää Puurulan ja Toivosen välille hyvä peluuttamissysteemi, molemmat kuitenkin varmasti pelaavat. Ei yksi nuori mies jaksa koko liigakautta, kun ei jaksa vanhakaan. Mikä se suhde on ja kumpi on loppujen lopuksi parempi, niin sen aika näyttää. Jos kavereiden eväät eivät riitä pitämään meitä huipulla, niin uskon seurajohdon reagoivan tilanteeseen. Annetaan pojille mahdollisuus ja pidetään peukkuja pystyssä. Jos jätkät vetävät hyvin, niin sitten vetävät myös loppuun asti ja me ollaan kärkipäässä.
- Kyllähän se on aina niin, että viime kädessä vastuuvalmentaja päättää pelaavan maalivahdin. Älyttömän harvoin tulee erimielisyyksiä, mutta kun kaikki tietävät, että yksi äijä vastaa kaikesta omalla päällään, niin silloin mieluummin ottaa itse sen ketä ajattelee. Jos saa potkut sen takia, että valitsi väärän maalivahdin, niin se voi mietityttää jälkikäteen. ’Hohhoijaa, olisi kantsinut ehkä peluuttaa sitä toista.’ Kyllähän se on niin, että vastuuvalmentaja aina viime kädessä päättää kuka pelaa. Mutta kyllä se on 95% tapauksista sama mies kuin se, jota maalivahtivalmentaja suosittelee.
Potentiaalisia nuorukaisia riittää
Kerhon pukukopista löytyy lähes kaksi kentällistä nuoria pelaajia, joilta on lupa odottaa selvää tasonnostoa ensi kaudella. Moni pelimies meni jo viime kaudella suurin hyppäyksin eteenpäin ja Jalonen toivoo jatkoa samalle kehitykselle. Nuoria lupauksia, joita kannattaa liigajäillä seurata löytyy joukkueen jokaiselta osa-alueelta.
- Maalivahdit ovat molemmat sellaisia, joiden pitää nousta seuraavalle askelmalle – se on selvä. Peräpäässä Sicak on ollut pirteä. Hän on alusta asti meidän johtavia pakkeja ja on mennyt vuodessa aika huikeasti eteenpäin. Eskelinen, Printz, kavereita jotka ovat potentiaalisia, mutta nykyinen taso ei vielä riitä – heidän täytyy nostaa sitä tasoaan, jos aikovat lunastaa meidän odotukset. Immonen tämän kauden aikana varmasti nostaa profiiliaan ja äijistyy. Hyökkääjistä Laakkonen näyttäisi siltä, että hän olisi ottamassa jälleen askeleen eteenpäin. Jos Max (Kenig) on nelosentteri, niin pystyykö hän hoitamaan oman pään ja puolustamaan? Ainakin toistaiseksi on pystynyt, mutta se nähdään sitten, kun tosikovat liigapelit alkavat ja isot äijät tulevat vastaan. Mutta Max on ottanut tässä kesän aikana ison loikan eteenpäin.
Hämeen keskinäiset
Täksi kaudeksi SM-liigassa rukattiin jälleen välisarjalohkoja. HPK sai siirron ynnämuut-lohkosta neljän joukkueen ryhmään, jossa nähdään ensi kaudella mielenkiintoisia Hämeen paikallispelejä. Jalonen odottaa innolla erityisesti otteluita Tapparaa vastaan.
- Kyllä se varmasti on vähän kovempi lohko kuin viime kaudella. Onko se hyvä vai huono asia? Sen voi tulkita kahdella tavalla. Kovempia pelejä lisää, kehittää joukkuetta enemmän. Se voi myös tarkoittaa, että ehkä pisteitä ei ole niin paljon runkosarjassa. Mutta ehkä se sitten on parempi meille ajatellen playoffseja ja kovia pelejä siellä.
- Ihan mielelläni pelaan Tapparaa vastaan useamman kerran. Kaksi ottelua lisää, niin on todennäköisempää, että me ainakin kerran voitamme. Jos jotain joukkuetta ei pysty kertaakaan voittamaan, niin hattu täytyy nostaa korkealle sen joukkueen edessä ja nöyränä lähteä kaatamaan niitä ensi kerralla. Siinä on yksi mielenkiintoinen haaste meille myöskin tälle kaudelle. Kova joukkue ja mitään ei saa ilmaiseksi heitä vastaan.
Ei toiveita pukille
Toimittajan tarjotessa Jaloselle taikasauvaa, jolla hän saisi parannettua yhden asian joukkueestaan, ei hän suostu uskomaan joulupukkiin. Kaikki on itse ansaittava kovalla työllä ja mitään ei saa ilmaiseksi. Toki joulupukki voisi käydä tyhjentämässä Kerhon sairastuvan tai ainakin laittaa jonkun tontuistaan asialle...
- Kyllä minä lähtisin ihan siitä, että jättäisin parantamisen meille joukkueelle. En minä joulupukilta mitään toivoisi, mutta toivottavasti on tuuria sen suhteen, että loukkaantumisia tulisi vähän. Mutta loukkaantumiset kuuluvat tähän lajiin. Jos yksi kaveri palaa sairastuvalta, niin toinen sinne lähtee – ja useimmiten kahdesta ensimmäisestä kentästä.
Kolme toivetta
Viime kauden jälkeen HPK:n jättäneistä pelaajista Jalonen kaipaa erityisesti kolmea pelaajaa: Pasi Määttästä, Vladimir Vujtekia ja Kimmo Peltosta. Kaikille olisi varmasti käyttöä tämänkin kauden ryhmässä, mutta Jalonen toteaa myös sen, mikä Hämeenlinnassa on tiedetty jo pitkään: huippukausi tyhjentää Kerhon tähdistä.
- Määttänen oli kuitenkin liigan paras kolmossentteri. Urheilullinen kaveri ja fyysisesti huippu-urheilija. Nyt hän sai korvien välin kuntoon ja pystyi ratkomaan tärkeitä pelejä. Vaikea kaveri korvata yksi-yhteen.
- Tietenkin Vladimir Vujtekia on vaikea korvata. Vaikka hänellä ei aina ollut välttämättä paras päivä, niin henkilökohtainen taso oli niin huikea, että hän pystyi sillä omalla taidollaan ratkaisemaan pelejä ns. heikompia joukkueita vastaan. Tietenkin itseluottamus ja virtuositeetti ovat sellaisia, jotka tarttuvat joukkueeseen - ja tietysti myös yleisö tykkää. Huippu-urheilija. Ei mikään puuhastelija, joka pärjäisi pelkillä kikoilla.
- Kimmo Peltonen. Kapteeni, armoton taistelija joukkueen eteen ja uhrautuva kaveri. Sellainen, jota jokainen joukkue kaipaa itselleen. Väittäisin, että Tuulolan kanssa liigan paras pakkipari.
- Usein on ihmetelty, että minkä takia usein hyvän kauden jälkeen HPK pelaa huonon kauden. Mielestäni siihen on aika selvä selitys. Kun pieni seura pelaa hyvän kauden, niin ne pelaajat ovat myyneet itsensä. Ja sen jälkeen on aika vaikea kasata seuraavan kauden joukkuetta. Onhan meillä nytkin pirun hyvä joukkue, mutta myöskin paljon enemmän epävarmuustekijöitä kuin viime kaudella.
Ei se jalkojen nopeus, vaan se pään nopeus
Jalonen vaatii ryhmän uusilta tulokkailta paljon. Monella noihin vaatimuksiin sopeutumisessa kestää aikaa ja siksi jäällä on harjoitusotteluissa vielä nähty ajoittain melko heikkojakin otteita. HPK:n pelitapa asettaa pelaajille paljon vaatimuksia. Jalkojen pitää liikkua vikkelään, mutta niin pitää pääkopankin.
- Pikku hiljaa näitä uusia pelaajia alkaa tuntemaan. Kyllä kavereilla on potentiaalia ja välillä he ovat väläytelleet. Mutta sellainen pelaamisen tasaisuus on puuttunut ja sitä kaivattaisiin - tietynlaista virheettömyyttä ja oikeiden ratkaisujen tekemistä. Koska tehdä peliä, koska heittää kiekko pois. Osa ei ole tottunut siihen mitä me vaaditaan; nopeata tempoa, jossa kiekko täytyy laittaa liikkeelle ja liikkua nopeasti. Nopeasti puolustukseen, nopeasti hyökkäykseen. Pelinopeus ei riipu pelkästään jaloista, vaan se on pitkälti myös päästä kiinni.
Avaus kolmella kotiottelulla
HPK aloittaa liigakauden kolmella peräkkäisellä ottelulla kotihallissaan Rinkelinmäellä. Vastaan asettuvat Pelicans, Jokerit ja TPS. Vauhdikas avaus varmasti saisi hallin lehterit pullolleen ja joukkueen itseluottamuksen huippuunsa. Sarjan alun merkitys on HPK:lle suuri, lumipallo voi lähteä pyörimään kumpaan suuntaan tahansa.
- Onhan se alku tärkeä. Eihän se kautta ratkaise, mutta jos se on hyvä niin siitä on hyvä jatkaa eteenpäin. Meillähän ei ole mikään kovin helppo alku. Jos se menee huonosti, niin kaikenlaiset spekuloinnit alkavat. Toisaalta jos saa hyvän alun, niin homma jatkuu varmasti hyvin. Mennään peli kerrallaan ja yritetään saada pakka kasaan.
Haastattelun lopuksi Jalonen lähettää terveisensä HPK:n faneille ja Jatkoajan lukijoille. Viesti on yksinkertainen.
- Kärsivällisyys. Maltti. Kuuppa kylmänä –periaate. Kuitenkin ne tärkeimmät pelit pelataan vasta joulun jälkeen.
