Viime kauteen lähdettäessä Ässien joukkueesta oli vaihtunut paitsi
valmennusjohto, myös 3/4 pelaajista. Edelliskauden hyökkääjistä jatkoivat
vain Marko Kivenmäki ja Markku Tähtinen, joista kumpikaan ei lukeutunut joukkueen
vastuunkantajiin. Puolustajista vaihtui puolet. Pelaajiston vaihtuvuuden
lisäksi uusi päävalmentaja toi mukanaan oman pelitaktiikkansa, ja se oli kokolailla eri kuin hänen edeltäjällään. Kaiken lisäksi joukkueen koostumus ei ollut vielä läheskään valmis kun runkosarja jo alkoi. Kokoon saatiin juuri ja juuri kolme liigatason hyökkäysketjua ja uusien pelaajien hankinta oli vielä kesken. Runkosarjan alkaessa kaksi ensimmäistä kentällistä oli kutakuinkin vakiintuneessa muodossa, mutta niiden ulkopuolella kokoonpano eli vielä voimakkaasti. Sarjatasolle kelpaava nelosketju saatiin kasaan vasta lokakuussa.
Joukkueen kokoonpano sisälsi muutoinkin monia epävarmuustekijöitä.
Maalivahtitilanteen muodostuminen niin katastrofaaliseksi kuin lopulta kävi, oli tuskin ennustettavissa keväällä 2000. Sen sijaan se, että järjestään jokainen vastuunkantajaksi ja avainpelaajaksi suunniteltu hankinta tuli Suomen ja SM-liigan ulkopuolelta oli kyllä tiedossa. Pienellä analyysillä tästä olisi jo voinut vetää tiettyjä johtopäätöksiä koko paketin onnistumisen todennäköisyydestä. Curtis Sheptak, Gabriel Karlsson ja Tomas Kucharcik eivät olleet koskaan pelanneet Suomen pääsarjassa. Niklas Heden ja Jari Korpisalon kohdallakin edellisestä SM-liigapelistä oli jo vuosia! Mikko Konttila oli viettänyt edellisen kauden täysin erityylisen torpedo-taktiikan parissa.
Joukkueen roolituskin vaikutti etukäteen sangen epäilyttävältä. Hyökkäyspelin kulmakivi ja tilanteiden rakentaminen on perinteisesti keskushyökkääjien tehtävä. Kauden 2000-01 Ässissä päävastuu annettiin tässä Tomas Kucharcikin haltuun. On syytä epäillä pelaajatarkkailun onnistumista, kun jo pelkistä tilastoista saattoi nähdä ettei 30-vuotias Kucharcik kahta kautta lukuunottamatta ollut pisteillä mässäillyt. Muutaman runkosarjaottelun jälkeen saattoi todeta ettei pelityylikään ollut edes lähellä kiekollista ykkösketjun maestroa. Pääasiallinen tukivastuu annettiin vasta 20-vuotiaan Gabriel Karlssonin käsiin. Pari kautta nuorten maajoukkueringissä ei kerro vielä mitään mahdollisuuksista vieraassa maassa ja vastuullisessa roolissa. Ikä ehkä sittenkin. Näiden kahden sentterin jälkeen Ässillä ei edes ollut todellisia kiekollisia keskushyökkääjiä. Sen sijaan vino pino laitahyökkääjiä kyllä. Ja niitäkin enempi duunarirooliin.
Tästä kaikesta huolimatta uusi päävalmentaja ryhtyi jo aikaisin kesällä hehkuttamaan kuinka Ässät on jatkonsa kannalta vedenjakajalla ja kuinka tärkeä sarja-avaus Ässät-Lukko on jatkon kannalta. Päällimmäisenä tavoitteena eli julkisuudessa "piirinmestaruus", joka kulminoitui juuri tuossa kauden avauksessa.
Todellisuudessa Ässillä ei ollut mitään järkeviä perusteita odottaa kunnollista menestystä ennen marraskuuta, jolloin kovasti vaihtuneen joukkueen olisi ehkä voinut arvioida saaneen pelinsä jo uomiinsa. Toinen asia tietysti on, olisiko seuran hallituksella riittänyt kärsivällisyyttä odottaa joukkueen konttaamista noin pitkään. Olisivatko Ismo Läntisen kokemus ja taidot ylipäänsä enää tuossa vaiheessa riittäneet kääntämään joukkueen peliä voitolliseksi ja samalla saamaan joukkueen itseluottamusta kohdalleen. Tosiasiassa suuri yleisö tunsi itsensä pahasti
petetyksi heti ensimmäisen runkosarjapelin jälkeen.
Joka tapauksessa paljon tehtiin väärin jo ennen varsinaista kautta.
Tähän kauteen lähdettäessä tilanne on huomattavasti parempi. Ensimmäistä kertaa sitten Juhani Tammisen ajan Ässä-valmentajana aloittaa uuden kauden sama mies, joka päätti edellisen. Lisäksi Jursinov jr. ehti valmentaa viime kaudesta jo neljä viidennestä, joten hänellä on ollut tarkasti tiedossaan viime kauden joukkueen heikkoudet ja puutteet. Hän on viime kädessä saanut myös itse päättää hankinnoista, joten joukkue on nyt siinä määrin valmentajansa näköinen kuin seuran resurssit antavat myöden.
Joukkue saatiin myös viidettä ulkomaalaispaikkaa lukuunottamatta valmiiksi jo toukokuun alussa! Lähes neljä kuukautta aikaisemmin kuin viime vuonna...
Valmentajan lisäksi jatkuvuutta on myös muualla. Viime kauden ykkösmaalivahti jatkaa seurassa. Seitsemästä puolustajasta kolme pelasi Ässä-joukkueessa myös kaudella 2000-01. Hyökkäyksessä kaksi kokonaista ketjua jatkaa
myös tällä kaudella - ykkönen ja kolmonen. Erityisesti hyökkäyksen suhteen Ässillä on siis jo valmiita kokonaisuuksia, jotka tuntevat toisensa ja todistivat jo viime kaudella toimivansa hyvin.
Viime kauden pelaajista saatiin pidettyä lähes kaikki jotka haluttiin. Sellaisista lähtivät pois ainoastaan Tomas Kucharcik, joka erinomaisena kahden suunnan
sentterinä ja joukkuepelaajana olisi ollut arvokas hyökkääjä, sekä kiekollinen ja hyvin liikkuva pakki Pasi Puistola. Kucharcikin 2-vuotinen sopimus
Ässiin oli kuitenkin kallis. Kari Takko palkkasi Tomasin hyökkäyksen kiekolliseksi johtajaksi ja ykkösketjun pelinrakentajaksi. Palkkio oli sen mukainen. Ässissä ei hänestä tähän rooliin ollut ja hinta-laatusuhde muodostui siten taloudellisesti tiukilla olleelle seuralle kohtuuttomaksi. Puistola puolestaan halusi perhesyistä Tampereelle ja sarjan kärkiseura Tappara halusi Puistolan. Yhtälö johon Ässillä ei ollut mitään resursseja vastata. Edes tuttu valmentaja ei pitänyt nuorta puolustajaa länsirannikolla.
Joukkueen roolitusta on myös mietitty selkeästi viime kautta perusteellisemmin. Todellisia kansainvälisen tason tähtiä ei joukkueesta löydä. Sen sijaan jokaisella miehellä on tiedossa oma roolinsa ja se mitä häneltä odotetaan. Tämä tuntuu myös vaikuttaneen positiivisesti joukkueen henkeen. Sen verran miellyttävä on ollut seurata joukkueesta ulospäin kantautuneita viestejä. Kokoonpanossa on selvästi painotettu kokeneiden vastuunkantajien merkitystä. Sellaiset nimet kuin Jari Korpisalo, Marko Palo ja Mikko Konttila ovat kaikki ehtineet voittamaan urallaan mestaruuden. Jan Lipiansky jopa useamman kerran. Joukkueen puolustuksesta puolestaan löytyy 131 A-maaottelun kokemuksella maansa C-sarjasta Pietarin hopealle nostanut slovakki Stanislav Jasecko. Tämä joukko on omiaan tukemaan ja opastamaan Mestiksestä ja junioreista liigatasolle pyrkivää nippua. Ja tällä nipulla on menossa keskinäinen kilpailu. Kun vuosi sitten tässä vaiheessa Ässillä teki tiukkaa löytää täydet neljä ketjua hyökkääjiä, löytyy tällä hetkellä nimiä viiteen liigatason ketjuun.
Yhteenvetona Ässien joukkueesta noin puolet jatkaa viime kaudesta; mukana monta tärkeää avainpelaajaa. Lisäksi valmentaja pysyy samana ja siten myös pitkälti joukkueen pelitaktiikka. Kokoonpano vaikuttaa kokolailla tasapainoiselta. Ainut ongelma on seuran a-junioreissa, jotka jatkavat edelleen synkästi 1-divisioonassa. Liigajoukkueen jatkuvuus ja menestys edellyttävät ehdottomasti myös oman juniorituotannon toimivuutta. Juniorien divisioonatasolta on käytännössä mahdotonta ponnistaa edustuksen liigatasolle. Seikka joka ajaa monen junioripelaajan etsimään hedelmällisempää kehittymisympäristöä toiselta paikkakunnalta. Paitsi tasoltaan sopivaa sarjatasoa, toimiva juniorituotanto edellyttää myös edustusjoukkueen ja juniorikiekkoilun perustaktiikoiden ja pelityylin yhteneväisyyttä.
Tulevaisuuden kannalta porilaista kiekkoilua tulisi tarkastella laajemmalla perspektiivillä kuin pelkällä edustuskiekkoilulla.
