U20 MM-kisat etenevät vuodenvaihteen juhlinnan jälkeen puolivälierävaiheeseen. Jatkoaika listasi turnauksen alkulohkovaiheen topit ja flopit.
Topit
Tähtivoima
Kuten joka vuosi, tänäkin vuonna turnaukseen on saapunut maailman kirkkaimmat lupaukset NHL:n ulkopuolelta. On silti hurjaa nähdä, miten Axel Sandin-Pellikan ja Dalibor Dvorskýn kaltaiset ykköstykit ovat latoneet tehoja pöytään. Sandin-Pellikka johtaakin turnauksen pistepörssiä kahdeksalla pisteellä, eikä Dvorský ole kuin pisteen päässä puolustajasta.
Puolustajista puheen ollen, Hutsonin ilmeisen tehokkaan kiekkosuvun seuraava tuotos Cole Hutson jakaa pistepörssin kärkitilaa Sandin-Pellikan kanssa, vaikka jääkin Juniorkronornan tähtipuolustajan taakse tehdyissä maaleissa. Yhdysvaltojen junioritähdistä myös James Hagensin turnaus on ollut hienoa katseltavaa, ja tehopisteet 2+4 kielivät kokonaisuutena erinomaisesta lohkovaiheesta.
Sandin-Pellikan ohella vuosi sitten Göteborgissa hopeaa napanneista ykköstykeistä Anton Wahlberg, Otto Stenberg ja Felix Unger Sörum mahtuvat kaikki pistepörssin 12 parhaan joukkoon.
Pörssin kärkinimien joukossa viilettää liuta viimeistä vuotta tällä tasolla edustuskelpoisia tähtiä, mutta myös vielä nuorempia tulevaisuuden lupauksia. 30 tehokkaimman joukosta puuttuu kuitenkin jotain tuttua, mutta siitä lisää flopit-osiossa.
Canadian Tire Centren tunnelma
Kisat ovat Kanadassa maan lajiliiton ja IIHF:n sopimuksen mukaisesti joka toinen vuosi, joten runsaat kävijämäärät eivät tule enää varsinaisesti yllätyksenä. On kuitenkin todettava, että A-lohkon otteluiden näyttämönä nähty Ottawa Senatorsin kotihalli on pakattu päivästä toiseen äänekkäillä ja intohimoisilla kannattajilla.
Lohkon joukkueiden yleisökeskiarvo 15 118 on luonnollisesti korkealla Kanadan ansiosta, mutta myös muut huippupelit, kuten Suomen ja Yhdysvaltojen välinen ottelu tunteja ennen Kanadan omaa peliä sai aikaan selvästi tv-kuviinkin erottuneen mylvinnän. Vaikka paikalle raahautuneet paikalliset saapuivatkin paikalle "kuka vaan paitsi Yhdysvallat" -asenteella, yleisö reagoi vahvasti ja äänekkäästi ottelun tapahtumiin, kuten muun muassa Nuorten Leijonien maalivahdin näyttäviin venytyksiin.
Turnauksen edetessä tärkeimpiin peleihin on odotettavissa, että meteli yltyy entisestään. Turnaus on toden totta kiekkokansan karnevaaliaikaa vuodenvaihteesta toiseen.
Petteri Rimpinen
Showtime. Kapteeni Aron Kiviharju levitti Espoossa tunnettua ilosanomaa myös rapakon taakse Yhdysvallat-ottelun jälkeen, eikä syyttä. Nuorten Leijonien viimeinen lukko on loistanut juniorikiekon kirkkaimmissa valoissa erinomaisesti, ja Rimpinen on Carter Georgen ja Linadrs Feldbergsin kanssa ehdottomasti turnauksen parhaita maalivahteja.
Edes Yhdysvaltojenkaan kaltaiset tähtiniput eivät horjuta jo tunnetusti pilvissä olevaa itseluottamusta. Tuokaa läpiajosta, suoraan syötöstä, tai vaikka nenän edestä. Ei horju.
Ailahteleva ja alisuorittava puolustus edessä on aiheuttanut ennakko-odotuksiin nähden enemmän töitä, mutta Rimpinen on onnistunut olemaan viimeinen lukko. Espoolaisvahti on onnistunut tiukoissa paikoissa jo aiemmin, joten pudotuspelivaiheen lisäpaine tuskin painaa mieltä. Ainoa mahdollinen pelko voisi olla rasituksen tuomat haasteet, sillä puolivälierä on jo viides ottelu viikon sisään, eikä kuuma vire antanut 18-vuotiaalle mahdollisuutta levätä vielä, kun siihen olisi ollut paikka.
Torjuntaprosentti 94,74, päästettyjen maalien keskiarvo 1,75 ja yksi nollapeli (Latvia) lämmittävät ensi kesän varaustilaisuutta ajatellen vähintäänkin yhtä paljon, kun silmätestiin annetut näytöt. Kokonsa takia ilman varausta jäänyt maalivahti torjuu itseänsä NHL:n GM:ien listoille.
Latvia
Viimevuotinen puolivälieräkäynti herätti jo toivoa tulevaisuudesta, mutta turnaukseen nimettiin heittämällä (keski-ikä 18,08 vuotta, toiseksi nuorin 18,36 vuotta) nuorin joukkue. Maan 2006-, 2007- ja 2008-ikäluokkien kirkkaimmat talentit ottivat kuitenkin ohjat käsiinsä jo lohkovaiheen toisessa ottelussa kisaisäntä Kanadaa vastaan. Päivälleen vuotta aiemmin lukemin 10–0 vaahteranlehdille taipunut joukkue taisteli sitkeästi maalivahti Feldbergsin kannatellessa heitä hartioillaan.
Päätöserän periksiantamattomuus palkittiin, ja joukkue saalisti pisteen ennakko-odotuksia mukaillen vaikeinta vastustajaansa vastaan. Pisteeseen ei kuitenkaan ollut tyytyminen, sillä voittomaalikilpailun ratkonut Ēriks Mateiko, sekä 55 laukausta (ja kahdeksan rangaistuslaukausta) pysäyttänyt Feldbergs johdattivat joukkueen historiansa ensimmäiseen voittoon kisaisännistä. Voitto oli myös Latvian turnauksen avausottelu.
Vaikka joukkue paistatteli kiekkoa seuraavan kansan parrasvaloissa seuraavankin päivän, palauttivat Yhdysvallat ja Suomi palauttivat joukkueen karusti maan pinnalle. Viimeisessä ottelussa Saksaa vastaan oli viime vuoden tapaan tulos tai ulos -tyyppinen panos, ja joukkue piti erinomaisesti pintansa saksalaisten hakiessa vimmatusti kolmen pisteen voittoa.
Feldbergs on kirjauttanut turnauksessa kaikin puolin hurjia lukuja. 163 torjuntaa, torjuntaprosentti 92,60 ja yli 248 minuuttia peliaikaa (eniten kaikista maalivahdeista turnauksessa). Edessä on testi hurjan tehokasta Ruotsia vastaan, mutta joukkue on todistanut yllätyspotentiaalinsa koko maailmalle.
Flopit
Kanada
Kisaisäntä ansaitsee itseoikeutetusti ensimmäisen floppimaininnan. Korkein odotuksin viime vuoden puolivälieräpettymyksen jälkeen kotimaan kamaralle palannut ryhmä on ollut sekaisin kuin seinäkello koko alkulohkovaiheen. Turnaus alkoi näyttävällä 4–0-voitolla Suomesta, joskin tuloksessa oli myös paljon Nuorten Leijonien heikkoutta. Kansallisen hätätilan rajamaille noussut Latvia-tappio kuitenkin avasi silmät, eikä jäljellä olleet Saksa- ja Yhdysvallat-ottelut varsinaisia riemunkiljahduksia aiheuttaneet.
Joukkueen terävin kärki on alisuorittanut mykistävällä tavalla ykköshyökkääjä Easton Cowanista lähtien. OHL:ssä mielin määrin tehoillut hyökkääjä on jäähyillyt, kinastellut, purnannut, ja tehnyt kaikkea muuta paitsi maaleja – jos Joona Saarelaisen suoraan lapaan syöttämää kiekkoa ei lasketa.
Kanadan ylivoima on ollut myös kummallinen kysymys. OHL:n London Knightsissa ylivoimaa siniviivalta pyörittävä Sam Dickinson jätettiin turnauksen alussa penkille katsomaan, kun hänen seurakaverinsa Oliver Bonk – joka pelaa Knightsin ylivoimassa keskellä, laukojien välissä – pyöritti Kanadan ylivoimaa. Bonk tuskaili roolissaan kovasti, ja vasta Saksa-otteluun tehdyt muutokset, jotka palauttivat Dickinsonin siniviivalle ja Bonkin keskelle tuottivat tulosta.
Päävalmentaja Dave Cameronin peluutus on myös herättänyt kummastusta. Joukkueen tehokkain laukoja Carson Rehkopf istui kaksi ensimmäistä ottelua katsomossa ennen kisapassin leimaamista, jonka jälkeen hänet nimettiin 13. hyökkääjäksi. Myös varausikäinen Porter Martone on jäänyt hälyttävän vähälle vastuulle etenkin siihen nähden, että hän toisi kokoonpanoon kovasti kaivattua fyysisyyttä, kamppailupelaamista ja laukomisuhkaa.
Sukupolvitalentti Gavin McKennan jääaikaan ei tarvitsisi edes mennä todistaakseen Cameronin peluutusten kyseenalaisuuden. McKenna on pelannut neljässä ottelussa keskimäärin 14 minuuttia ja 34 sekuntia, joka on hänen siinäkin ajassa antamiin näyttöihin peilaten aivan liian vähän. McKenna on jo nyt Kanadan dynaamisin hyökkääjä, ja hän on vastuuta saadessaan usein Kanadan parhaita hyökkääjiä jäällä.
Cameronin miehistö on kovan paikan edessä. Kanadalla on takanaan nolo putoaminen puolivälierissä, eivätkä alkulohkovaiheen näytöt anna hurjasti toivoa uusintaotteluun Tšekkiä vastaan.
Slovakia
Viime vuonna Suomen jatkoajalle puolivälierissä vienyt Slovakia lähti kovin puhein ja odotuksin kirkastamaan Göteborgin sijoitustaan. Ykköstähti Dalibor Dvorský palasi uransa neljänteen U20 MM-turnaukseen, ja hänen rinnalleen kasattu hyökkäys puhkui yhä laatua ja tulivoimaa. Joukkue kuitenkin kynti avausottelussaan Ruotsia vastaan, kun Axel Sandin-Pellikka tykitti hattutempun Samuel Urbanin selän taakse.
Ennakko-odotuksissa tärkeimmäksi linjattu ottelu Sveitsiä vastaan jäi kaikin puolin kauas odotuksista. Jan Chovan iski joukkueelleen tärkeät kolme pistettä vasta päätösminuuteilla, eikä turnauksen ensimmäiset 120 peliminuuttia maalanneet kovinkaan kirkasta lopputurnausta Dvorskýn miehistölle.
Kaiken kruununa oli kuitenkin nolo kyykkäys Kazakstania vastaan. Kahden maalin johto ja viiden minuutin ylivoima ottelun päätosminuuteilla on yhdeksän kertaa kymmenestä kuoleman suudelma tappiolla olevalle joukkueelle, mutta Slovakian puolustus onnistui nukahtamaan kahdesti ylivoiman aikana päästäen sekä Davlat Nurkenovin että Kirill Lyapunovin läpiajoihin. Kaiken lisäksi kummankin laukaus olisi ollut Urbanille pysäytettävissä, mutta Kazakstan kiri itsensä tasoihin vasten kaikkia odotuksia ja normeja.
4–4-tasoituksessa vuorostaan sählännyt Maxim Štrbák pelasti lisäpisteen Slovakialle jatkoajalla, mutta varsinaisen peliajan sulaminen jätti ruman tahran joukkueen alkulohkovaiheelle. Joukkue on saanut levätä ylimääräisen päivän seuraavaa vastustajaansa vastaan, ja revanssi Nuorista Leijonista on varmasti pelaajien mielessä. Tuoreimmat näytöt kuitenkin puoltavat sitä, että muun muassa maan viime vuosien kirkkaimpiin tähtiin kuuluneen Dvorskýn junioriura päättyy pettymykseen.
Ryan Leonard ja Gabe Perreault
Kaksi kolmasosaa Boston Collegen ja Yhdysvaltojen tehoketjusta muodostava kaksikko on ollut ennakko-odotuksiin nähden jopa vaisu. Floppilistaus Leonardin kahden maalin Kanada-ottelun jälkeen voi tuntua kohtuuttomalta, mutta Yhdysvaltojen kapteeni on tuskaillut läpi turnauksen muun muassa juurikin viimeistelyn kanssa. Leonard on laukonut maalia kohti jopa 22 kertaa, mutta silti maalivahti on saanut kaivaa kiekon selkänsä takaa vain kertaalleen.
Suomea vastaan tähtihyökkääjä näytti erityisen poissaolevalta, josta kertoo muun muassa Julius Miettisen tekemä maali. Hyökkääjä lopetti pelaamisen protestoidakseen tuomiota lähistöllä olleelle tuomarille, ja Suomi pääsi vyörymään maalintekosektorille ilman suurempia vaivoja.
Suomi-ottelu oli vaikea myös Perreaultille. Tehokas hyökkääjä karkasi läpiajoon kahdesti, mutta veti kummallakin kerralla lyhyemmän korren Rimpistä vastaan. Hyökkääjä ei ole ollut oma itsensä, vaikka rinnalla ovat myös yliopistosta tutut Leonard ja James Hagens. Kaksi maalia Saksaa vastaan iskenyt hyökkääjä jäi pisteittä Suomea ja Kanadaa vastaan, joten näytönnälkää varmasti on puolivälierissäkin. Siitäkin huolimatta vaisu alkulohkovaihe oikeuttaa floppinimitykseen.
Melker Thelin
Jo viime vuonna loistavasti Hugo Hävelidin kakkosmaalivahtina torjunut Thelin oli Ruotsin varma ykkösvahti turnaukseen lähtiessä, vaikka SHL-komeetta Marcus Gidlöf havittelikin hänen tonttiansa harjoitusotteluissa. Thelin kuitenkin nimettiin avaavaksi vahdiksi alkulohkovaiheen kolmessa ottelussa (penkillä Kazakstania vastaan), mutta alle 90 prosentin painunut torjuntaprosentti ja tasan kolmea maalia näyttävä päästettyjen maalien keskiarvo kielii siitä, että 19-vuotias ei ole omalla tasollaan.
Thelinin selän taakse on painunut helpommastakin päästä olevia maaleja, joten kyse ei ole siitä, että Juniorkronornan puolustus jättäisi vahdin oman onnensa nojaan. Etenkin tasaisuus ottelusta toiseen on kynnyskysymys pudotuspelien tärkeyttä ja tiivistä ohjelmaa ajatellen.
Tulostaululla voittavaa maalivahtia harvemmin vaihdetaan pois, joten ei tulisi suurena yllätyksenä, jos Thelin luistelisi maalille Latviaa vastaan uransa ensimmäiseen arvokisojen pudotuspeliotteluun. Ruotsi ei kuitenkaan voi tukeutua vahvan maalivahtipeliin puolustuksen viimeisenä lukkona, vaikka Theliniä povattiin ennen turnausta jopa sen parhaimmistoon.
IF Björklövenin vahti on kuitenkin näyttänyt pystyvänsä nostamaan tasoa paineen alla, joten tilanne ei ole vielä tuhoon tuomittu. Vaikka alkulohkovaihe meni penkin alle, on häntä syytä seurata, mikäli Magnus Hävelid luottaa uumajalaiseen Latviaa vastaan.