Ray, Rob, Roy, Joe, Jon - GO?
Yksi Avalanchen potentiaalisista vapaista agenteista päätti vetäytyä NHL-jääkiekon parista, mutta jäljelle jäi vielä kolme huipputason pelaajaa (Sakic, Blake ja Roy), sekä yksi perustason pelaaja (Klemm). Lacroix on käynyt neuvotteluja kaikkien kolmen huippupelaajan edustajan kanssa, mutta heinäkuun koittaessa ei ole yhtäkään sopimusta saatu allekirjoitetuksi. Ennakko-odotusteni mukaisesti kaikki neljä pelaajaa testaavat ensiksi markkinoiden kiinnostusta, mutta uskoisin että ainakin Patrick Roy on joukkueen mukana ensi syyskuussa Helsingissä.
Joe Sakicin ja Rob Blaken mahdollinen jatko Avs-paidassa riippuu organisaation omistajan Stan Kroenken päätöksestä. Jos hän haluaa joukkueensa olevan Stanley Cup-suosikki ensi kaudella, niin Sakicin ja Blaken kanssa tehdään sopimus, mutta jos Kroenke tyytyy olemaan vain yksi potentiaalisista Kannun tavoittelijoista, niin jompi kumpi - todennäköisesti Joe Sakic - saa mennä. Mielestäni Avsien hyökkääjistössä on potentiaalia kuitata Sakicin menetys, mutta Blaken tapainen huippupakki on orgaanisatiolle korvaamaton. Epätodennäköisin vaihtoehto on että Kroenke ja Lacroix päättävät rakentaa huippujoukkueen alusta alkaen uudestaan ja antavat kaikkien neljän vapaan agentin mennä. Tälläinen ratkaisu järisyttäisi NHL:n voimasuhteita pahemman kerran ja jättäisi muut GM:t, jääkiekkotoimittajat ja Avalanche-fanit suu auki pohdiskelemaan Stanin ja Pierren aivoituksia.
Kokoa, kovuutta, asennetta
GM Lacroix ei ryhtynyt tämän vuoden varaustilaisuudessa mihinkään isompiin kauppoihin, mutta pari pelaajakauppa nähtiin. Keventääkseen palkkabudjettiaan ja tehdäkseen tilaa nuorille lupauksilleen Lacroix myi pudotuspeleissä hyvin pelanneen free agent Chris Dingmanin Carolinaan ja kauden aikana lähinnä penkillä istuskelleen Nolan Prattin Tampaan. Näillä kahdella siirrolla palkkamenot vähenivät noin miljoonalla taalalla (Dingman 0,5 ja Pratt 0,55 miljoonaa) ja saamapuolella olivat lisäksi viidennen kierroksen (käytettiin Mikko Viitaseen) ja kuudennen kierroksen (Scott Horvath) vuorot. Prattin kauppaaminen oli odotettu veto, sillä häntä oli tällä kaudella jo työntämässä syrjään nuorempi ja halvempi Rick Berry. Farmissa ei kuitenkaan ole joukkueen kakkostappelija Dingmanin kaltaista pelaajaa. Kesän aikana nähdäänkin, löytyykö korvaava pelaaja UFA-markkinoilta vai saako Dingerin peliajan toisentyyppinen pelaaja.
Organisaatiossa ei ole farmissa tai varauksissa paljoakaan grinder-tyyppisiä pelaajia ja laitureissa on puutetta koosta ja kovuudesta. Ensivaikutelmani draftin jälkeen olikin, että Colorado oli varannut tulevaisuuden tarpeeseen (draft for need) kokoa ja kovuutta, mutta Rocky Mountain Newsin haastattelussa pääskoutti Jim Hammett tietenkin kielsi varausten tarkoituksenhakuisuuden: "We weren't trying to fill specific holes. It is our philosophy to look for the best player and once you find that best player you have the best chances.”
Paras mahdollinen-valinta kohdistui tänä vuonna kerran maalivahtiin, kerran puolustajaan ja peräti kahdeksan kertaa hyökkääjään. Charlie Stephensiä lukuunottamatta pelaajat ovat alle 20-vuotiaita. Neljä heistä on saanut kiekkokoulutuksensa Euroopassa ja loput kuusi Pohjois-Amerikassa. Itse olin hyvin tyytyväinen lukiessani tämän vuoden varausten pelaajakuvauksia. Hyökkääjistä viisi oli ”iso ja vahva” -tyylisiä laitureita, yksi puolustava sentteri ja molemmat eurooppalaisperäiset hyökkääjät ovat pelanneet jo vuoden Pohjois-Amerikkassa.
Coloradon/Quebecin 1990-luvulla tekemästä 129:stä varauksesta peräti 47 (38%) on pelannut ainakin yhden ottelun NHL:ssä. Hyvien ensimmäisen kierroksen varausten (Nolan, Deadmarsh, Tanguay, jne.) lisäksi skoutit ovat löytäneet menestyvälle organisaatiolle elintärkeitä ”keskikierrosten varkauksia” (Hejduk, Drury, Nieminen, jne.). Tämän vuoden ikäluokkaa on pidetty parhaana vuosikymmeneen ja minä uskon että ainakin yksi Coloradon varaamista isokokoisista OHL-pelaajista on kahden-kolmen vuoden päästä valmis korvaamaan Shjon Podeinin tai Eric Messierin kolmosketjun luottolaiturina. Kuten Jim Hammett edellä mainitussa artikkelissa kuvailee varattuja pelaajia: "Even though we took some character guys who had some toughness, they are not without skills. If we put them in the right environment with our coaching staff, they are going to turn these guys into hockey players.” Parhaassa tapauksessa neljän-viiden vuoden kuluttua Mike Folignon kiekkokoulua farmissa käyneet Pierre-Luc Edmond, Colt King ja Danny Bois muodostavat fyysisen kolmosketjun, puolustuksessa luutii iso Mikko Viitanen ja Budaj on joukkueen kakkosmaalivahtina ... .
Toinen kierros, nro 63: Peter Budaj, mv, s. 18.9.1982, 183 cm, 90 kg
Avalanche käytti ensimmäisen varausvuoronsa slovakialaiseen maalivahtiin, joka on pelannut pari viimeistä kautta Kanadan juniorisarjassa OHL:ssä, Toronto St. Michaelsin joukkueessa. Budaj pelasi nuorten maajoukkueessa 18-vuotiaiden MM-kisoissa vuonna 2000 (oli Slovakian MVP) ja tänä vuonna 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Rauhallinen Peter on hyvä liikkuja ja omaa nopean hanskakäden. Parannettavaa on keskittymisessä ja kiekonkäsittelyssä. Budaj onnistui hyvin OHL:n pudotuspeleissä ja St. Michaels selviytyi konferenssin finaalin asti. Pelaa todennäköisesti vielä 1-2 kautta OHL:ssä ja sen jälkeen siirtyminen farmiin 1-2 kaudeksi, joten hänen NHL-potentiaalinsa saadaan selville 3-4 vuoden kuluttua.
Kolmas kierros, nro 97: Danny Bois, ol, s. 1.6.1983, 183 cm, 85 kg
Myös toinen valinta oli Ontario Hockey Leaguesta. Laituri Bois keräsi tulokaskaudellaan 218 minuuttia (kolmanneksi eniten OHL:ssä), teki 21 maalia ja nimettiin kauden aikana joukkueensa varakapteeniksi. Hänen sanotaan olevan vahva ja tasapainoinen luistelija, joka ymmärtää peliä hyvin. Vahvuutena pidetään asennetta, tehokasta työtä nurkissa ja laidoilla, sekä yleensä ottaen fyysistä peliä. Bois vaikuttaa olevan juuri sellainen pelaaja, joista Coloradon organisaatiossa on pulaa: kova, fyysinen grinderi, jolla on johtamistaitoja. Dannyn kaksi seuraava kautta kuluvat juniorikiekkoilun parissa ja sitten nähdään onko hän Michel Gouletin ja kumppaneiden mielestä ammattilaissopimuksen arvoinen.
Neljäs kierros, nro 130: Colt King, vl, s. 4.3.1983, 188 cm, 100 kg
Lisää OHL:n miehiä. King oli yksi varauspäivän putoajista, sillä hänet oli CSS:n listalla rankattu pohjoisamerikkalaisista 30:ksi (kaikista laitureista 15.). OHL:n valmentajat äänestivät runkosarjan jälkeen Kingin yhdeksi kauden aikana eniten kehittyneistä pelaajista, mutta hän ei onnistunut pudotuspeleissä (4 peliä, yksi syöttöpiste). Hän on iso ja erittäin vahva pelaaja, joka ei kuitenkaan hyödynnä kokoaan riittävästi. Coltin taito- ja luistelupuolen sanotaan olevan kunnossa, mutta kehittyäkseen NHL-pelaajaksi, hänen pitää parantaa työmoraaliaan ja tahtotasoaan. Kingin kohdalla pätee sama tulevaisuudenvisio kuin Boisilla - eli katsotaan kahden vuoden päästä tilannetta uudestaan.
Viides kierros, nro 143: Frantisek Skladany, vl, s. 22.4.1982, 183 cm, 80 kg
Toinen Pohjois-Amerikkaan pelaaman siirtynyt Coloradon varaama slovaki. Skladany ei kutenkaan valinnut Kanadan juniorisarjoja, vaan siirtyi yliopistokiekkoilun pariin - Bostonin yliopistoon. Avalanchella on hyviä kokemuksia Bostonin yliopiston pelaajista, sillä Chris Drury pelasi aikanaan neljä vuotta BU:ssa. Kiekollisena pelaajana ja taitavana luistelijana pidetyn luovan slovakin annetaan todennäköisesti kehittyä kaikessa rauhassa yliopistokiekkoilun maailmassa. Ehkä Skladny jo kolmen vuoden kuluttua hallitsee nykyistä paremmin puolustuspelaamisen ja fyysisen pelaamisen salat.
Viides kierros, nro 144: Cody McCormick, kh/ol, s. 18.4.1983, 188 cm, 90 kg
OHL:ssä Bellevillessä tulokaskaudella 7+16 = 23 pistettä ja 135 PIM eli lisää fyysisen puolen miehiä. Belleville oli 00-01 kaudella yksi OHL:n parhaista joukkueista, mutta kauden loputtua useita sen kärkipelaajista lopetti junioriuransa. Ensi kaudella McCormickin peliaika ja rooli kasvavat joukkueessa, joten vuoden päästä hänen suhteensa ollaan viisaampia. Tulevaisuudennäkymät organisaatiossa ovat riippuvat sekä McCormickin omasta kehityksestä että Avsien viime ja tänä vuonna varaamien laiturien kehityksestä. Ainahan yllätyksiä tapahtuu, mutta AHL-tason tavoittaminen vaikuttaa tällä hetkellä Codyn katolta.
Viides kierros, nro 149: Mikko Viitanen, p, s. 18.2.1982, 192 cm, 100 kg
Viitanen pelasi viime kauden Mestiksessä Hyvinkään Ahmoissa. Viitasesta eri lähteistä (kiitokset Teemu, Jouni, Miika) saadut tiedot ovat varsin yhteneväisiä. Viitasen liikkuvuus, itseluottamus ja kiekollinen peli paranivat kauden edetessä huomattavasti. Vahvuuksiksi on mainittu isoksi mieheksi hyvä luistelu, varmat syötöt, terävä - mutta liian harvoin käytetty - ranneveto, erinomainen asenne ja pyrkimys fyysiseen peliin. Viitanen on tehnyt ensi kaudeksi sopimuksen Espoon Bluesin kanssa, joten ensi kausi paljastaa hänen NHL-potentiaalistaan enemmän. Kyseessä on ainakin kolmen-neljän vuoden projekti eli pari vuotta Suomessa, parisen vuotta farmissa ja sitten NHL:ään?
Viides kierros, nro 165: Pierre-Luc Emond, kh, s. 10.10.1982, 183 cm, 88 kg
Puolustava sentteri ja aloitusspesialisti QMHJL:stä. Puolustamiseen keskittyvän pelaajan perusvaatimukset ovat kunnossa: hyvä luistelija, väsymätön karvaaja, peliälyä löytyy ja parhaimmillaan erikoistilanteissa. Huomiota kiinnitti Emondin tänä vuonna voittama QMHJL:n Face-off Award. Tämäntapaiset pelaajat tulevat yleensä pitkän tien kautta eli ensin kaksi vuotta lisää QMHJL:ää ja sitten vielä pari vuotta AHL:ää. Emondin tulevaisuudennäkymät Coloradossa riippuvat myös viime vuoden kakkoskierroksen varauksen Sergei Soin kehityksestä, jota on kuvailtu hieman Emondin tyyppiseksi potentiaaliseksi puolustavaksi sentteriksi.
Kuudes kierros, nro 184: Scott Horvath, ol, s. 14.2.1982, 190 cm, 105 kg
Toinen Coloradon ottama yliopistopelaaja on Frantisek Skaladanyn vastakohta. Horvath on massiivinen ja agressiivinen kaveri, jolla on vaarallinen rannelaukaus ja joka on tehokas kulmissa sekä laitojen läheisyydessä. NHL-skoutit aina toivoivat, että jostakin näistä isoista yliopistojenkeistä kehittyy seuraava John LeClair tai Kevin Stevens - ja ennen pitkää heidän toiveensa toteutuu. Tosin on todennäköisempää, että seuraava amerikkalainen voimalaituri on Vancouverin ensimmäisellä kierroksella varaama Umberger kuin Coloradon kuudennella kierroksella ottama Horvath.
Kuudes kierros, nro 196: Charlie Stephens, kh/ol, s. 4.5.1981, 190 cm, 102 kg
Washington otti Stephensin kaksi vuotta sitten toisen kierroksen varausvuorolla, jonka he saivat Coloradolta Dale Hunter-kaupassa. Capitals ei kuitenkaan pitänyt Charlieta ammattilaissopimuksen arvoisena, joten hän joutui tänä vuonna uudestaan varattavaksi. Tällä kertaa Guelphin miehen sijoitus putosi selvästi kahden vuoden takaisesta ja Colorado päätti kuudennella kierroksella kokeilla onneaan monipuolisen ja isokokoisen kanadalaisen kanssa. Yleensä ’Lanche ei ole näihin re-entryihin koskenut, sillä edellinen tapaus taitaa olla neljän vuoden takaa kun he poimivat joukkoonsa Brad Larsenin. Toivottavasti tällä kertaa valinta onnistuu yhtä hyvin, sillä loukkaantumisten vaivaama Larsen on tehnyt hyvän uran AHL-joukkue Hershey Bearsin kapteenina. Syksyn harjoitusleiri kertoo Stephensin potentiaalista ja jos ammattilaissopimus syntyy, niin ammattilaisura alkaa farmijoukkue Hershey Bearsista.
Seitsemäs kierros, nro 227: Marek Svatos, ol, s. 17.7.1982, 175 cm, 72 kg
Avsien viimeinen valinta oli WHL:ssä pelaava slovaki-kiituri Svatos, jonka kauden aloitus siirtyi vanhan ja uuden seuran välisten sopimuserimielisyyksien vuoksi. Lopulta kun Svatos pääsi pelaamaan, niin hän pärjäsi fyysisesti kovassa WHL:ssä pienestä koostaan huolimatta erittäin hyvin ja maalinteko maistui varsinkin pudotuspeleissä. Svatos jatkaa varmasti ensi kaudella WHL:n Kooteneyssä tavoitteeena saada lisää massaa kevyeeseen varteensa ja totuttautua entistä paremmin pohjois-amerikkalaiseen kiekkoiluun ja kulttuuriin. Luistelutaito ja menestys WHL:n pudotuspeleissä antaa luvan odottaa tästä pelaajasta enemmän kuin varausnumeron perusteella voisi olettaa.
