Läntisen konferenssin pudotuspelipaikoista taisteltiin aina runkosarjan viimeisille kierroksille asti. Neljä joukkuetta pyrki pudotuspeleihin, mutta vain kolme niistä menisi jatkoon. Yhden kohtalona oli jäädä ulkopuolelle. Coyotes aloitti jatkopaikan metsästyksen runkosarjan viidenneksi viimeisellä ottelulla vieraissa Nashvilleä vastaan. Ottelu oli tiukka, ja se ratkesi Nashvillen eduksi jatkoajan ensimmäisellä minuutilla David Legwandin toimesta. Mike Johnson, Landon Wilson ja Travis Green vastasivat Phoenixin maaleista. Yksi piste oli parempi kuin ei yhtään, mutta tilanne ei helpottunut; vastustajat pysyivät niukasti edellä sarjataulukossa.
Kotiottelu San Jose Sharksia vastaan oli elintärkeä pudotuspelipaikkataistelussa pysymisen kannalta. Tappio merkitsisi kisasta putoamista, voitto jatkamista. Phoenix hallitsi ottelua ja vei ansaitun ja tärkeän voiton lopulta maalein 3-1. Landon Wilson ja Mike Johnson jatkoivat maalitehtailuaan, Wilsonille kaksi joukkueen maaleista. Valmentaja Bob Francis oli tyytyväinen joukkueensa suoritukseen tiukassa paikassa, ainoa huoli oli kuitenkin muodostumassa voittojen määrästä, joka olisi ensimmäinen ”tiebreaker” joukkueiden päätyessä tasapistetilanteeseen. Phoenixillä oli vähiten voittoja neljän joukkueen ryhmästä, joka taisteli pudotuspelipaikasta.
Los Angeles oli yksi pudotuspeleihin pyrkivistä joukkueista, ja Phoenix kohtasi sen seuraavassa ottelussa kotijäällään. Phoenix oli kääntämässä kovaotteisen pelin edukseen, kunnes Los Angelesin puolustaja Mathieu Schneider otti ratkaisun käsiinsä. Schneiderin one-timer tasoitti peli 2-2:een vain kolmisen minuuttia ennen loppua Shane Doanin istuessa jäähyaitiossa kampituksesta. Jatkoajalla ei maaleja nähty, joten ottelu päättyi 2-2. Phoenixiltä karkasi siis jälleen tärkeä voitto aivan ottelun lopussa, joka oli eräänlainen ominaispiirre joukkueen peliotteissa kauden kuluessa. Sean Burke oli jälleen kojoottien kaikki kaikessa, mutta muut kenttäpelaajat eivät hoitaneet omia töitään, lähinnä maalintekoa. ”Tämä tasapeli tuntuu tappiolta” kommentoi valmentaja Bob Francis pettyneenä ottelun jälkeen.
Runkosarjan toiseksi viimeinen ottelu San Jose Sharksia vastaan San Josessa oli kuin pudotuspelisarjan 7. ottelu. Taistelu oli armotonta, mutta kaukalosta poistuisi vain yksi voittaja ja pudotuspeleihin jatkaja. Ja tuo voittaja oli värikkäiden vaiheiden jälkeen San Jose. Ottelu päättyi Sharksin 3-0 voittoon ja päätti täten Phoenixin kauden, San Josen mennessä jatkoon. Teemu Selänne iski kaksi maalia kojoottien verkkoon, Patrick Marleau yhden. Evgeni Nabokov oli kuitenkin San Josen voiton päätekijä; 28 torjuntaa ja sensaatiomaisen tulokaskauden 6. nollapeli. Bob Francisin sanat ottelun jälkeen kuvasivat varmasti jokaisen Coyotes-pelaajan mietteitä putoamisen hetkellä: "There's a feeling of emptiness. You never expect the end of your season to be so sudden. It's difficult to express your feelings."
Runkosarjan viimeinen ottelu Anaheimia vastaan vieraissa oli merkityksetön, mutta Coyotes otti silti 5-2 rutiinivoiton. Phoenixin tehomiehinä häärivät Shane Doan, Mika Alatalo ja Michal Handzus, jotka kaikki keräsivät tehot 1+1. Ottelu oli kovaotteinen, ja jäähyjä jaettiin suhteellisen paljon.
”Kesälomasuunnitelmia”
Coyotes aikoo GM Cliff Fletcherin mukaan tarjota valmentaja Bob Francisille jatkosopimusta. Francis on kahden Coyotes-kautensa aikana tehnyt vakuuttavaa työtä; kummallakin kaudella joukkue on kerännyt 90 pistettä runkosarjassa, mikä on Jets/Coyotes-organissation ennätys NHL:ssä. Valmentajat ovat yleensä saaneet lähteä Phoenixistä huonon tuloksen jälkeen, kuten esimerkiksi Jim Schoenfeld ja Don Hay. Nyt käytäntö tuntuu muuttuneen, mikä onkin joukkueen kannalta parempi. Usko valmennuksen luomaa pelityyliin tuo tuloksia, ennemmin tai myöhemmin.
Pelaajasiirtohuhut katkesivat Phoenixin osalta vain vähäksi aikaa, siirtotakarajan ja runkosarjan lopun väliseksi ajaksi. Jeremy Roenick on ollut fanien ankaran kritiikin kohteena, ja hänen siirtymisensä muualle toteutunee NHL:n pudotuspelien päätyttyä. Travis Greenin, Joe Juneaun ja Jyrki Lumpeen jatko seurassa on myös epävarmaa. Shane Doanista puolestaan ollaan tekemässä uuden kojoottiryhmän kapteenia ja tukipylvästä. Nuorentunut (ja halventunut) Coyotes ei tule tekemään rahakkaita sopimuksia kovamaineisten vapaiden agenttien kanssa, sillä joukkueen talous on pahasti miinusmerkkinen. Pudotuspelit olisivat tuoneet helpotusta taloustilanteeseen, mutta niiden jäätyä haaveeksi, on tyydyttävä nuoreen, kokemattomaan ja halpaan pelaajistoon. Sanottakoon kuitenkin, ettei hinta pelaajaa tee…
Phoenix Coyotesin kausi 2000-2001 oli joukkuemenestyksen osalta pettymys, mihin merkittävät pelaajasiirrot olivat luultavasti suurin syy. Esimerkiksi kapteeni Keith Tkachukin siirto oli voitto seuran taloudelle, mutta tappio pelilliselle puolelle. Ja pelaamallahan pelit voitetaan, ei heiluttelemalla dollarinippuja. Onnistumisia onkin etsittävä yksilötasolta, ja suurimmat onnistujat kaudella olivat ehdottomasti Sean Burke, Ossi Väänänen, Keith Carney ja Landon Wilson. Pettymyksiä yksilötasolla olivat puolestaan Mika Alatalo, Travis Green ja Trevor Letowski. Uusien pelaajien (Handzus, Nagy, Johnson, Simpson, Mara) arviointi on vaikeaa näin lyhyellä aikavälillä, sanottakoon että jokainen heistä täytti paikkansa.
