Taiston tiimellyksessä sattuu ja tapahtuu kaikkea. Jere Karalahti ja Peltomaa ovat kahden ottelun aikana ottaneet yhteen useampaankin kertaan. Ihan kaikki taklaukset eivät ole olleet puhtaita.
– Siinä tuli kulmassa yksi tilanne, kun vähän turhaan taklasin Jereä kiekottomana. Luulin, että sillä oli kiekko ja huomasin vähän liian myöhään, Peltomaa myönsi.
– Ei siitä mitään kuittia tullut, meillä on varmaan Jeren kans sellainen hiljainen kunnioitus toisiamme kohtaan, ajellaan rehdisti ja rehellisesti.
HIFK:n Hannu Aravirta sanoi, ettei joukkue aio mitenkään erityisesti vahtia Peltomaata jatkossa ja sanoi, että sitä varten on olemassa tuomarit. Peltomaakaan ei usko, että HIFK lähtisi häntä erityisesti saalistamaan, vaikka onkin ollut paljon tapetilla molemmissa otteluissa.
– Emmä mitään hämminkiä aiheuta. Tuskin ne nyt meikäläisen alkaa kiinnittää huomiota. Oma pelihän niillä siinä sekoaa.
Ottelun loputtua eräät HIFK:n pelaajat, etunenässä Brett Harkins, kävivät harvinaisen kuumana, mutta mitään sen suurempaa nokkapokkaa ei aikaiseksi saatu.
– Helsingissä ne kävivät vielä kuumempana, mutta silloin vain mulle.
Toiseen puolivälieräkamppailuun oli valmennusjohto rukannut kolmosketjun uusiksi. Keskellä oli Marek Vorel ja laidoissa romuluiset Peltomaa ja voittomaalin tehnyt Shayne Toporowski.
– Aamulla tämä kenttä rakennettiin, valmentajat olivat varmaan suuressa viisaudessaan yöllä miettineet kuvioita ja sillä perusteella tän kentän. Fyysistä peliä varten meidät pistettiin samaan ketjuun, Peltomaa mietiskeli.
Hän ei ollut täysin tyytyväinen ketjunsa suoritukseen. Omissa kilahti kerran.
– Ei onnistunut ihan täysin tämä peli meiltä. Meni vähän puoli säkän piikkiin se maali. En tiedä annetaanko meidän pelata enää niiden ykköstä vastaan keskiviikkona, kun tuollaisen maalin päästettiin. Saa nähdä. Meidän jokainen kenttä pystyy kuitenkin pelaamaan sitä ykköstä vastaan.
Vaikka Peltomaa ei ollutkaan tyytyväinen omaan otteseensa, hän oli erittäin tyytyväinen joukkueen pelaamiseen.
– Helvetin kovaa taisteliin koko joukkue. Siellä on nyt koppi täynnä sankareita. Ihan sama kuka ne maalit tekee, kunhan joku tekee. Se on pääasia, että kaikki vetää tilanteet loppuun ja pelaa joukkueen eteen. Se on ainoa mahdollisuus, millä me voidaan voittaa.
Monet pudotuspelit jo 1987 alkaneella urallaan nähnyt Peltomaa kehui estotta Ilveksen ja HIFK:n välistä ottelusarjaa.
– Tämä on ollut kyllä hyvä sarja. Ei ole tullut keppiä eikä ole kahvattu. Tai sitten vaan niistä pääsee helposti irti, on hirveä tsemppi päällä, niin ei sitä aina huomaa jos maila roikkuu kainalossa.
Kun kysyttiin Ilveksen mahdollisuuksista seuraavassa ottelussa, Peltomaa käytti sotakentiltä tuttuja termejä.
– Meidän pitää lähteä nöyränä vaan pelaan, vallataan sillanpääasema ja pidetään se.
