Vielä muutama viikko sitten Porissa muisteltiin naureskellenkin kolmen ja neljän vuoden takaisia tilanteita, jolloin Ässien maalinsuulla viuhahteli miestä kuin naturisteja Yyterissä. 2000-01 patavahtina yritti kaikkiaan neljä eri torjujaa ja 1999-00 kiekkoja verkosta kaivoi peräti viisi eri miestä. Kauden 2003-04 Ässien piti olla tyystin yhden maalivahdin show.
Sitähän se toki pitkään olikin, ja olisi edelleen, ilman Scott Langkow'n jalkavammaa. Ässät oli rakentanut korttitalonsa täysin Langkow'n varaan, ja niinhän siinä kävi, että kanukkiveskarin loukkaantumisen myötä kortit levisivät pitkin maita ja mantuja, ja talo romahti.
Samalla alkoi maalivahtiruletti pyöriä varsin odotetustikin. Kakkosmaalivahti Matti Järvisen käsiin ei alunperinkään uskallettu antaa muuta kuin vaihtoaition luukku, joten Jyväskylästä värvättiin apuun Tommi Tervo. Kun Tervostakaan ei kuitenkaan ollut patamaalin tukkijaksi, ja kun Langkow'n vamma uusiutui ja pitkittyi, oli Ässäjohdon painettava taas mietintämyssy päihinsä maalivahtitilanteen vuoksi.
Kun hätä on suurin, apu on lähellä. Ei sentään Raumalla, mutta Turusta kajahti. TPS haluaa kuntouttaa polvileikkauksestaan toipuvan Teemu Lassilan iskuun hakemalla hänelle pelituntumaa oman organisaation ulkopuolelta. Kysynytä ja tarjonta kohtasivat, ja niinpä ennen kauden alkua jopa sarjan parhaaksi maalivahdiksi arvioitu Lassila saapuu helpottamaan Ässien ahdinkoa ainakin viiden pelin ajaksi. Yhden miehen showsta on jäljellä muisto vain, kun Lassilasta tulee neljäs maalivahti, joka on tällä kaudella porilaisten maalia vartioinut.
Suoraan pedon kitaan
Lassilan debyytti Isomäessä ei tule helpompaan mahdolliseen paikkaan. Vastassa sarjan kenties tulivoimaisin ketju ja apuna eksynyt sekä ehkä hieman lamaantunutkin miehistö. Marras- joulukuun rämpiminen painoi entisen sarjajohtajan itsetunnon alhaalle, eikä joulutauon jälkeinen avausottelu Lukkoa vastaan sitä ainakaan kohentanut. Näin ollen nuorelta turkulaisvahdilta ei odoteta enempää eikä vähempää kuin luottamuksen palauttamista porilaisten peräpäähän, ja sitä kautta syöksykierteen katkaisemista.
Ässät nousi sarjakärkeen 2.11.2003. Jos tuota piikkipaikkaa pidettiin sensaatiomaisena, niin varsin sensaatiomainen oli porilaisten pudotuskin. Reilun kuukauden ja 12 pelin perioidin aikana ykkösestä yhdenneksitoista. Harva pistää paremmaksi.
Lauantainen 7-0-teurastus Raumalla oli Ässien kannalta kuin pahin painajainen. Vaikka numerot eivät teekkään oikeutta Ässille, niin eivätpä ne lopulta juurikaan jätä selittelyillekään sijaa. Ja mikä pahinta Ässien kannalta, tuollainen röykytys syö entisestään Ässä-kannattajien uskoa omaan joukkueensa. Liian monen mielissä tämäkin kausi on jo menetetty. Ja se näkyy valitettavan karusti katsojamäärissä.
Scott Langkow'n lisäksi Ässien sairaslistalla jatkavat edelleen Olegs Sorokins ja Samu Wesslin.
Saako ykköskenttä taustatukea?
HIFK:kaan loppusyksy ei sujunut aivan yhtä lennokkaasti kuin alkukausi. Mitään ässämäistä romahdusta joukkue ei sentään missään vaiheessa ole kokenut tappioputkenkin kasvaessa pahimmillaan vain kolmen ottelun mittaiseksi. Yhdeksästä viimeistä ottelustaan Stadin kingit ovat voittaneet kuitenkin vain kolme.
Myös kissapedot ovat tällä kaudella löytyneet sarjataulukon ensimmäiseltä riviltä, mutta tällä hetkellä joukkue on neljäntenä. Tosin piikkipaikalle on vain yksi piste.
IFK on tänä syksynä ollut turhankin vahvasti yhden ketjun joukkue. Pärssinen-Harkins-Kuhta on tehnyt tuhoisaa työtä, mutta sen jälkeen onkin ollut hiljaisempaa. Liiankin hiljaista. Puolustuksesta on sentään löytynyt tulivoimaa ykköstrion tueksi ennen kaikkea Söderholm-Karalahti -akselilta, mutta joukkueen neljänneksi tehokkain hyökkääjä Martin Spanhel on tehnyt peräti 23 pistettä vähemmän kuin kolmanneksi tehokkain Brett Harkins.
IFK palaa siis joulutauolta vasta tässä ottelussa. Sunnuntaina joukkue kuitenkin mitteli harjoitusottelun Kiekko-Vantaata vastaan. Mestisjoukkue joutui tunnustamaan lähes parhaalla miehistöllään pelanneen IFK:n paremmakseen maalein 7-3. Tuossakin ottelussa oli sikäli tutut sävelet, että ykkösviisikko kantoi vastuun tehoista.
Helsinkiläisten kokoonpanosta löytyy myös yksi uusvanha pelaaja, kun aikoinaan Ässissäkin kaksi peliä pelannut maalivahti Jan Lundell palaa Kirkkonummelta petopaitojen riveihin. Maaliin Lundell ei kuitenkaan ainakaan vielä pääse, vaan tolppien välistä löytyy Dave Stathos. Yksi mies on IFK:n riveistä myös poistunut, kun Carlo Grünn siirtyi tauon aikana Jyväskylään.
Loukkaantumisten vuoksi helsinkiläisiltä puuttuvat Ladislav Benysek ja Eetu Holma. Käytettävissä eivät ole myöskään nuorten MM-kisoissa pelaavat Ville Varakas ja Lennart Petrell. Samoissa kekkereissä on myös HIFK:n päävalmentaja Hannu Aravirta, joten Porissa joukkueen peliä johtaa Harri Rindell.
HIFK kahdesti maalin etevämpi
Joukkueet ovat tällä kaudella kohdanneet kahdesti ja molemmilla kerroilla helsinkiläisten paremmuus on kirjattu maalein 3-2. Porissa pelattu avausottelu tarjosi erinomaista jääkiekkoviihdettä. Ässät karkasi avauserässä jo 2-0-johtoon esittäen ainakin toistaiseksi parasta ja viihdyttävintä peliään. Joukkueiden erona oli lopulta yksi maali ja yksi Timo Pärssinen. Kun patahyökkääjistä ei ollut ratkaisijoiksi näytti Pärssinen mikä hän on miehiään iskemällä kolmannessa erässä IFK:n ensin tasoihin ja lopulta voittoonkin.
Nordenskiöldinkadulla joukkueet eivät tarjonneet yleisölle aivan yhtä hyvää viihdettä, mutta sentään tasaisen ottelun tälläkin kertaa. IFK oli kuitenkin kauttaaltaan sen verran niskanpäällä, että maalin voittoa voidaan pitää ansaittuna.
Jos ovat joukkueet pelanneet tasaisesti tällä kaudellakin, ovat ne käyneet tasaisia taistoja myös kautta historian. Ja nimenomaan todellisia taistoja, pelejä, joista monet muistetaan ja joita voidaan jopa klassikoiksi kutsua. IFK on ollut Porissakin pelatuissa otteluissa niukasti hallitseva, sillä 68 keskinäisestä Isomäessä pelatusta ottelusta IFK on voittanut 30, Ässät 28 ja tasan on pelattu 10 kertaa. Maaliero on kuitenkin Ässien hyväksi 249-245.
Todennäköisesti edessä on tälläkin kertaa tasainen taisto pisteistä. Ässillä ei ole oikein muuta vaihtoehtoakaan kuin sisuuntua kunnon esitykseen. Jos ja kun Teemu Lassila tilkitsee porilaisten maalia omalla tasollaan on IFK jopa kaadettavissa. Vaikka Ässät tarvitseekin pisteitä elossa pysymiseen, ei tappio IFK:lle sinänsä olisi synneistä suurin, kunhan pelistä vain löytyy todellista ryhtiä ja asennetta.