Ässien ja HIFK:n kohtaamisilta odotetaan perinteisesti paljon. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ryminää ja rähinää, joskus ylilyöntejäkin. Ihan kaikkea tuota ei tämänkertainen peli tarjonnut, mutta toki kaukalossa riitti nytkin säpinää keskimääräistä liigaottelua enemmän.
Petopaidastaan huolimatta Roman Vopat otti illan narrin roolin. Tsekki pelasi itse asiassa varsin hyvinkin, mutta muut elkeet eivät suurempia kehuja ansaitse. Ensimmäisessä erässä Vopat tyytyi näkymään vain maalin muodossa, mutta toisessa erässä mies halusikin jo isompaa roolia.
Pieni nyhjääminen Juha-Pekka Ketolan kanssa toi peliin sopivasti lisäsäpinää, mutta vielä siinä vaiheessa Vopat ei intoutunut esittämään yleisölle kuin pari nyrkin heilautusta. Toni Häppölän ja Matti Kuparisen kaksintaistelun jälkimainingeissa Vopat sitten aloitti varsinaisen shownsa ja ”keskustelunsa” yleisön kanssa. Ensin heilui keskisormi, jonka jälkeen mies aloitti seksuaalisen leikin mailansa kanssa. Ja koska se oli niin hauskaa, mies jatkoi hymy suupielissään samaa mailamasturbaatiotaan luistellessaan kolmanteen erään pukukopista kaukaloon. Ottelun päättyessä Vopat jaksoi vielä pullistella yleisön suuntaan tuuletellessaan voittoa jokseenkin korostetusti. Tuo pullistelu palkittiinkin sitten jo perinteiseen porilaiseen tapaan tyhjentyneiden pullojen viskelyllä kaukalon puolelle.
- IFK:n numero 38, sopimaton käytös kaukalossa. Siitä lähtee raportti, ilmoitti erotuomarivalvoja Pertti Juhola pelin jälkeen.
- Me haluamme olla kova, mutta rehti jääkiekkojoukkue, emmekä mikään Slapshot. Vopat sai kyllä asiasta palautteen välittömästi, ei tuollainen ole hyväksyttävää käytöstä, Hannu Aravirtaa IFK:n käskyttäjänä tuurannut Harri Rindell soimasi tsekkihyökkääjäänsä.
Ässät loi tilanteita, HIFK teki maalit
Varsinaisia pelitapahtumiakin ottelussa riitti suhteellisen mukavasti. Vauhtikin yltyi ajoittain kiitettäväksi, ja kun sopivasti kohellettiin, siunaantui myös niitä vaarallisia tilanteita.
Enimmäkseen niitä vaarallisia tilanteita loi kotijoukkue, näin varsinkin avauserässä. IFK pyrki puolustamaan nöyrästi kytäten samalla paikkoja vastahyökkäyksiin. Vastahyökkäysten suhteen stadilaisten taktiikka onnistuikin, mutta puolustaminen ei sen sijaan ollut aina kovin nöyrää, tai ainakaan tiivistä.
Juha Kiilholma, Teemu Virkkunen ja kahdesti Vjatsheslav Fandul. Siinä Ässien epäonnistujat ensimmäisen erän avopaikoissa. Lähimpänä maalia oli Fandulin ensimmäinen yritys, joka kilpistyi maalirautoihin. Ässillä oli toki vauhti päällä ja vähän ideaakin pelissä, mutta kaiken kaikkiaan helsinkiläisten puolustus aukeni tuossa vaiheessa ottelua yllättävänkin helposti. Keskivertoviimeistelyllä Isomäki olisi saanut tuuletella patapaitojen kanssa pari kolme kertaa. Jälleen kerran yleisö joutui kuitenkin tyytymään pelkään huokailuun.
Kotijoukkue ei mahdollisuuksiaan käyttänyt, mutta vierailija sen sijaan iski kovalla prosentilla. Ensimmäisen osuman värkkäsi jälleen joukkueen ykkösketju uinuvan Ässäviisikon seuratessa katseellaan. Lassila torjui Toni Söderholmin siniviivalaukauksen eteensä, eikä maalin edessä ollut siivoustalkoissa kuin valkopaitaisia. Brett Harkins otti irtokiekon ja siirsi sen nopeasti maalin kulmalle Kimmo Kuhdalle, jolla oli helppo työ päättää tuo siivousoperaatio avausmaaliin.
Vastaanottavana osapuolena maalissa oli Ässien ykkösviisikko. Kyseessä oli ensimmäinen vaihto, kun Bergeronit olivat jäällä yhtä aikaa Harkinsien kanssa. Ennen tuota IFK:n pelättyä ykkösnyrkkiä oli onnistuneesti paimentanut Vjatsheslav Fandulin vitja. Jopa niin onnistuneesti, että Harkinsin ketju oli tuohon saakka ollut lähinnä puolustuskannalla.
- Ei Fandulin ketjuakaan voi kuitenkaan koko aikaa peluuttaa. He pelaavat ylivoimaakin ja sen takia pelirytmitys meni tuon osalta väkisinkin sekaisin. Pojilla oli siinä juuri ylivoimapeli alla, joten ei heitä voinut taas kaukaloon laittaa, Mika Toivola selitti.
- Mutta kyllä noin kokeneiden pelureiden pitäisi tuollainen tilanne hallita. Siinä tuli aloituksen jälkeen muutamassa sekunnissa 2-0-tilanne meidän maalille. Ei sellaista saa tapahtua, Toivola puhisi.
Teemu Lassila oli tuohon asti saanut olla suhteellisen rauhassa. Pitkän pelitauon jälkeen otteissa oli alussa havaittavissa pientä epävarmuutta ja toinen maali menikin Lassilan piikkiin. Tilanne syntyi, kun Toni Häppölä pääsi katkoon keskialueella jatkaen kiekon Vopatille. Vopat eteni yli siniviivan ja niittasi perusvedon, joka painui Lassilan hanskan kautta helpohkosti maaliin.
- Kokonaisuutena kyllä hyvä peli Lassilalta tuosta maalista huolimatta. Ensimmäinen liigapeli kolmeen kuukauteen, joten siihen nähden hän selvisi hienosti ja paransi koko ajan, Ässävalmentaja jakoi kiitosta.
Ässät koki yllättävän herätyksen
Toiseen erään lähdettiin näin siis petopaitojen kahden maalin johtoasemassa. Jo ensimmäisen erän lopussa oli havaittavissa, että Ässien peli on taas omien paikkojen hukkaamisten ja vastustajan tehokkaan rankaisun vuoksi lamaantumassa. Toisen erän alussa patapakka sitten lamaantuikin melko totaalisesti sekasortoon.
HIFK iski kolmannen maalinsa heti erän alkuun. Patapakka oli jälleen kerran levällään ja vierailijan ykkösketju käytti sen taas armotta hyväkseen. Kuhta kaarsi maalin editse porilaisen nojaillessa kropassa kiinni ja lopulta mies antoi hienon syötön maalin kulmalle täysin vapaaksi unohtuneelle Timo Pärssiselle, joka siirsi tilanteeksi pelitapahtumiin nähden turhan tylyn 0-3.
Siinä vaiheessa alkoi Ässien taaperrus, joka kesti reilut kymmenen minuuttia. Jos IFK olisi ollut ahneempi, olisi se todennäköisesti pystynyt värkkäämään maalin-pari lisää. Ässillä ei puolestaan tuossa vaiheessa ollut pelissä minkäänlaista ideaa, eikä juuri liikettäkään. Lopulta Toivola kyllästyi näkemäänsä ja otti aikalisän.
Aikalisäkään ei ainakaan heti näyttänyt tuottavan mitään tulosta. Peli jatkui kaarteluna. Mutta juuri silloin kuin Ässien pelistä näytti katoavan viimeinenkin järjen hiven, iski joukkue kavennusmaalin, ja se olikin patapakan kaipaama sähköshokki.
Bergeronin johtama ykkösviisikko pääsi pelaamaan ylivoimaa, mutta herrat pyörivät pitkään vain omassa päässä. Punaviivankin ylittäminen oli pitkään ylivoimaista saati, että kiekko olisi saatu kontrolloidusti hyökkäysalueelle.
Mutta ihme tapahtui, ja Ässien ykkösviisikko pystyi jäähyn loppupuolella saamaan jopa pakkopelin aikaiseksi. Lopulta Pasi Peltonen toimitti kiekon maalin takaa kulmalle, josta Marko Kivenmäki napautti Ässät hereille 1-3-kavennuksellaan.
Ässät lähti vimmattuun takaa-ajoon. Miehet liikkuivat aivan eri malliin ja peli painettiin väkisin IFK:n päähän. Homma koki tietynlaisen huipennuksensa nuorisoketjun hakiessa mustelmia kaihtamatta väellä ja voimalla maalipaikkaa. Matti Kuparinen taklasi karvaustilanteessa Toni Häppölää kyynärpäällä, mutta tämä jäi päätuomari Tero Toivolalta huomaamatta. Sen jälkeen Kuparinen itse ajoi kiekon kanssa väkevästi kohti maalia Häppölän tullessa kostoisku mielessään kohti nuorta Ässäsentteriä. Häppölä ajoi kuitenkin ohi ja Ässät sai lopulta lauottuakin kohti Dave Stathosin maalia. Irtokiekko jäi pyörimään Stathosin eteen ja Kuparinen säntäsi jälleen nuoruuden innolla irtokiekon perään. Tällä kertaa hän iski kiekkoa kaivaessaan maalin kulmalla IFK-puolustajaa poikittaisella selkään. Häppölä suivaantui entistä enemmän ja otti Kuparisen käsittelyynsä. Hanskatkin putosivat, mutta itse nyrkkeilymatsi jäi lähinnä vaatimattomaksi sohimiseksi. Tero Toivola tuomitsi molemmille tilanteesta 2+2+10 minuutin rangaistukset.
Kotijoukkue hallitsi tapahtumia tuonkin jälkeen erän loppuun saakka. Peli pyöri, mutta maalipaikkoihin Ässät ei juurikaan enää päässyt. Niinpä toiselle erätauolle lähdettiin 1-3-lukemissa.
HIFK kontrolloi
- 3-0-johtoasemassa meillä ei ollut mitään hätää. Puolustettiin tiiviisti ja keskityttiin nopeisiin vastaiskuihin ja homma toimi hienosti. Ässien aikalisä oli kuitenkin kulminaatiopiste tälle pelille. Sen jälkeen kaukalossa alkoi tapahtua ihmeellisiä asioita ja meidän pelimme sekosi. Onneksi erätauko pelasti. Kolmas erä pystyttiinkin sitten taas puolustamaan hyvin, Rindell tiivisti samalla sekä toisen että kolmannen erän omasta näkövinkkelistään.
Ja toden totta, IFK kontrolloi päätöserän tapahtumia varsin hyvin. Ässät kyllä hallitsi näennäisesti, mutta kokonaisuutena katsoen porilaisilla oli aika suuria vaikeuksia painaa peliä enää kolmannessa erässä Stathosin maalille. Pääsääntöisesti vierailijat ajoivat punapaitojen pelin ansiokkaasti kulmiin.
Siitäkin huolimatta Ässille kuitenkin siunaantui riittävästi mahdollisuuksia tasoittaa ottelu. Ja itse asiassa kahdesti porilaiset myös toimittivat kiekon IFK:n maaliin, mutta vain toinen hyväksyttiin.
Hyväksytty osuma syntyi heti erän alkupuoliskolla. Asialla oli tälläkin kertaa Ässien ykkösviisikko ja tämäkin maali syntyi ylivoimalla. Pasi Peltonen laukoi siniviivalta ja Martin Bergeron oli maalin edessä mailoineen. Taitava ohjaus ja Ässät nousi maalin päähään.
Siihen patapaidat siis myös jäivät, vaikka ehtivät jo tasoitustakin juhlia. Ässät pelasi lopussa kuudella kenttäpelaajalla ja puoli minuuttia ennen loppua Steve Shirreffs pääsi toimittamaan kiekon luistimensa kautta maaliin. Porilaiset olivat vahvasti sitä mieltä, että se ei ollut potku ja helsinkiläiset olivat vieläkin vahvemmin toista mieltä. Tero Toivola näytti välittömästi, että hän tarkastaa tilanteen videolta, jonka jälkeen kävi selväksi, että helsinkiläisten mielipide oli tällä kertaa myös totuus..
- Siihen en ota kantaa oliko potku, mutta oli taas tältä tuomarilta tyypillinen ratkaisu, ettei voinut päättää asiaa heti. Kun ei uskalla itse tuollaisessa tilanteessa tehdä päätöksiä, niin pitää kysellä asioita videotuomarilta ja linjamiehiltä. Eihän potkutilannetta kai edes voi tarkistaa videotuomarilta, Mika Toivola ihmetteli sukunimikaimaansa.
- Säännöt ovat ihan selvät, tuomari voi kysyä videotuomarilta myös sen oliko potkumaali vaiko ei, erotuomaritarkkailija Juhola selvensi.
- Tässä tilanteessa potku kuitenkin tapahtui sen verran kaukana maalista, ettei se näy videotuomarin kuvasta. Eli videotuomarin viesti oli se, ettei hän näe ja Toivola teki lopullisen ratkaisunsa kuultuaan linjatuomaria.
Toivolan käsienlevitykseen päättyi Ässien pyristely. Viimeisen puolen minuutin aikana porilaiset eivät enää kyenneet paikkoja luomaan ja lähempänä olikin, että IFK olisi tekaissut neljännen maalinsa tyhjiin.
Kaikkiaan kolmannessa erässä maalitilanteet menivät melko tasan. Ässillä oli omat tilaisuutensa, mutta myös HIFK vieraili vaarallisesti porilaisten maalilla. Tässä vaiheessa Teemu Lassila jo ottanut niskalenkin epävarmuudestaan ja mies nappasikin muutaman mainion pelastuksen.
Tehottomuus edelleen Ässien riesa
Jos koko peliä katsotaan, oli Ässillä täydet mahdollisuudet ottaa täysi pistepotti. Toisen erän heikkoa vaihetta lukuun ottamatta porilaisilla ei ollut juurikaan hätää. Ja selviä maalipaikkoja Ässät loi pelissä IFK:ta enemmän. Mutta maalit ratkaisevat. Ja niitä Ässät ei osaa tehdä. Ei ole maalintekotaitoa, eikä juuri tällä hetkellä vaadittavaa uskoa tai apinanraivoakaan silloin, kun maalipaikkoja avautuu. Niinpä tilanteet jäävät hyödyntämättä onnettomien laukausten tai turhan siirtelyn takia.
- Kyllähän tuollaisella määrällä maalipaikkoja pitäisi peli voittaa. Mutta ei ole kylmäpäisyyttä. Ja sitten ratkaisupelaajat tekevät koko ajan isoja henkilökohtaisia virheitä. Näihin me kaadumme kerta toisensa jälkeen, Toivola lauloi jo tutuksi tullutta virttään.
Joka tapauksessa lauantaisen nöyryytyksen jäljiltä Ässien ryhtiliike oli kuitenkin hyvä suoritus. Pahimmillaan toisessa erässä ilmassa leijaili jo merkkejä, että Ässät romahtaa taas 0-7-tasolle, mutta tällä kertaa joukkueesta löytyi taistelua ja sitkeyttä. Valitettavasti sitä ei kuitenkaan palkittu.
HIFK oli jälleen kerran turhan vahvasti Harkinsien varassa. Muillakin toki luistin liikkui ja asenne oli kohdallaan, mutta pelin tekeminen oli yhtä vaikeaa kuin porilaisilla. Harkinsin ketjukaan ei varmasti parhaaseensa vertynyt, mutta tilanteiden luomisen helppous on silmiinpistävää varsinkin tällaisessa pelissä, jossa se ei muilta onnistu kuin raa’an työnteon ja väkisin vääntämisen kautta.
Ässät pelasi siinä mielessä tasapainoisen ottelun, että silloin kuin putki kulki se kulki kaikilla, ja silloin, kun oltiin koomassa, siinä oli koko nippu. Martin Bergeronin joukot väänsivät molemmat maalit, mutta toisaalta liian usein näiden herrojen panos jäi liian vaatimattomaksi. Jälleen kerran.
HIFK:n ohjelmassa on tällä viikolla enää yksi ottelu, kun stadilaiset matkaavat lauantaina naapuriin Bluesin vieraaksi. Ässien ohjelma onkin toista maata, sillä perjantaina on Isomäessä pakkovoittopeli SaiPaa vastaan ja jo lauantaina joukkueen pitäisi olla täydessä iskussa Oulussa.