Ilveksen 3-1-voittoon päättynyt maanantain toinen osaottelu noudatteli pitkälti karsinta-avauksen kaavaa. Jukurit jaksoi kaksi erää painostaa liikkeellään Ilvestä ahtaalle ja pääsikin rutkasti ylivoimalle, mutta sen maalinteko ei vieläkään riittänyt ratkaisevan eron luomiseen.
Maanantainkin antisankariksi nousi Iiro Memonen, jolle on muodostunut karsintasarjan aikana epämiellyttävä tapa tuhlata avopaikkojaan.
Samaan aikaan Ville Kolppanen on ollut Ilveksen maalilla erinomainen ja jättänyt Jukurit-hyökkääjille todella vähän mahdollisuuksia itseluottamuksensa kohottamiseen.
Rutiini > into
Ilveksen ja Jukureiden karsintasarja on jälleen kerran todistanut, että liigajoukkueen rutiinitaso tiukoista paikoista on korvaamaton seikka karsinnoissa.
Ilves on ollut molemmissa karsintaotteluissaan altavastaajan asemassa pelillisesti, mutta on viimeistään viimeisessä erässä onnistunut nousemaan sillasta ja liigajoukkueen päästessä edes lähelle normitasoaan, Mestis-joukkueella ei valitettavasti ole keinoja enää kääntää peliä takaisin itselleen.
Ilvekselle riittääkin sen asennoituminen oikein torstain kolmanteen kamppailuun. Tähän Tuomas Tuokkolan miehistö ei ole vedenpitävästi vielä pystynyt, mutta tupsukorvat ovat klaaranneet ottelun jo mainittuun tapaan kamppailujen edettyä
Jukureiden petrattava maalintekoaan
Vaikka Jukurit onkin hallinnut aiempia kamppailuita ja paras seitsemästä -sarjassa kahden ottelun takamatka ei ole mahdoton kaski kynnettäväksi, sillä on suuri urakka edessään.
Mikkeliläisten ei tarvitse pelisuunnitelmaansa silti muuttaa. Se on valmistautunut otteluihin hyvin ja hyödyntänyt vahvuuksiaan paremmin suhteessa Ilvekseen. Sen kuitenkin tulee terävöittää maalintekoaan runsaasti ja henkisellä puolella tiettyä tappajan vaistoa kaivataan lisää
Mikäli Jarno Pikkarainen löytää joukkueestaan vielä yhden vaihteen päälle ja Jukurit onnistuu maalinteossa etenkin ottelun alussa, sarja ei ole vielä pelattu.
