Yksi kauden erikoisuuksista nähdään tiistai-iltana Tampereella, kun Hakametsän perinteisen hallin jäälle luistelevat Liigan kärkikamppailussa kotijoukkue Ilves ja Pelicans Lahdesta. Ennen kauden alkua ei kummallekaan näistä joukkueista ennustettu mitenkään ruusuista menestyksen tietä.
Vaan toisin on käynyt. Pelicans ei ole suostunut jäämään pisteittä vielä kertaakaan, sen ainoa tappio on koettu 23.9. Espoossa, kun Blues vei jatkoajalla lahtelaisista voiton lukemin 2-1. Kotijoukkue Ilves on ollut niin ikään menestyksekäs. Se ehti koota itselleen harvinaisen kuuden ottelun voittoputken, kunnes joutui lauantaina toteaman TPS:n maalin verran itseään paremmaksi.
Erikoispelaaminen ratkaisee varmasti
Yksi Pelicansien menestyksen avaimena on ollut sen esitykset ylivoimatilanteissa – joukkueen pelaaminen on ollut helppoa, lähes kaikki on näyttänyt onnistuvan. Lahtelaisten vastustaja onkin saanut kerätä kiekkoja 11 kertaa maaliverkoistaan sen ylivoiman päätteeksi.
Eikä joukkueen valmentajalta, Hannu Aravirralta, ole puuttunut mahdollisuuksia joukkueensa peluuttamiseen ylivoimassa. Jesse Niinimäki, Tyler Redenbach, Tommi Paakkolanvaara ja Vili Sopanen ovat vuorollaan toimineet kiekonliikuttajina.
Maalin edessä puolestaan Radek Smolenak on ollut oma herransa ja Timo Pärssinen on pelannut toisessa ylivoimassa tyylikästä maskia. Viivassa ykkösylivoimassa on pelannut Miikka Männikkö ja hänellä on ollut yleensä toinen rightin pelaaja vierellään. Ylivoiman kakkospuolustajapari on puolestaan ollut Jan Latvala–Henri Laurila.
Kotijoukkue Ilves ei voi kehua läheskään samanlaisilla saavutuksilla kuin tiistai-illan vieraansa. Vaikka kotijoukkueen ilme onkin muuttunut melkein kaikilta osin, niin tehottomuus näyttää vaivaavan joukkuetta niin täysin kentällisin kuin ylivoimallakin.
Kiekkoa liikutellaan kyllä tehokkaan oloisesti, mutta päästäänkö varsinaisesti maalintekosektorille, tai että saadaanko aikaan maskia maalille sekä laukauksia, se onkin sitten eri asia. Esimerkiksi perjantaina HIFK:ta vastaan sellaisten viivavetojen, joissa maskia olisi ollut riittävästi maalilla, puute oli silmiinpistävä. Ilveksen ainoa (ylivoima)maali tuli sekin Daniel Corson ohjauksesta, ei maskista.
Tiistai-illan kysymys kuuluu, onnistuuko Liigan jäähytilaston kärkipäässä viihtyvä Ilves pysymään poissa Hakametsän jäähyaitiosta? Tai jos ei pysty, löytääkö Ilveksen valmentaja Tuomas Tuokkola sellaisen aseen, jolla Pelicansien ylivoimainen ylivoima eliminoidaan? Selvää on, että tamperelaisten on saatava ryhtiä ylivoimaansa. Maskia maalille ja vetoja.
Ville Kolppanen vai Jere Myllyniemi?
Maalivahtipelaaminen on jälleen kerran yksi ottelun avaintekijöistä. Ilveksen kohdalla on maalivahtipelaamista ylistetty lähes joka ottelun jälkeen, ovathan Ville Kolppanen ja Juha Järvenpää onnistuneet otteissaan tamperelaisten maalin edustalla erinomaisesti. Pieni kauneusvirhe tähänkin tuli Turussa, kun silloin torjuntavuorossa olleen Juha Järvenpään tiliin päästettyjen maalien osalta kirjattiin lukema viisi.
Ilveksessä ainakin tähän saakka noudatetussa vuorotteluperiaatteessa pitäisi aloituspaikka olla perjantaina erinomaisesti onnistuneella, Liigan torjuntatilastoa lukemin 95.19% johtavalla Ville Kolppasella.
Jos ovat Ilves-vahdit onnistuneet esityksissään, niin samaa voi sanoa Pelicansien Jere Myllyniemestäkin. Kovassa vireessä oleva lahtelaisvahti on niin ikään Liigan torjujien eliittiä torjuntalukemin (93.50 %). Vaikka Myllyniemen esitys Lukko-pelissä ei ollutkaan paras mahdollinen, niin HPK:ta vastaan tilanne oli taas korjaantunut. Tosin kenttäpelaajien passivoitumiseen HPK-ottelun toisen erän lopun tavoin ei lahtelaisillakaan ole varaa. Ilvestä ei saa päästää maalin edustan laukaisupaikoille.
