Pelicans osoitti viime kierroksella taistelutahtoa raapimalla vierasvoiton Vaasasta. Tämä siitäkin huolimatta, että lahtelaisten riveistä muualle ovat siirtyneet Jordan Smotherman, Tommi Paakkolanvaara, Michal Repik ja Tyler Redenbach. Neljän parhaimman pistemiehen menettäminen näkyy väkisinkin joukkueen pelissä, etenkin kun tilalle on tullut pelaajia pääsääntöisesti Mestiksestä.
Teoreettiset mahdollisuudet lahtelaisilla on pudotuspeleihin, mutta käytännössä loppukausi on kesäloman odottelua ja ensi kauden pelipaikoista taistelua. Joukkueen mahdollisuudet voittoihin ja muiden kiusaamiseen löytyvät maalivahtipelistä, jossa Janne Juvonen on pelannut loistavaa kautta. Mikäli Juvoselle sattuu huono päivä, voittoa voidaan pitää lähes mahdottomuutena.
Hyvän puolustuksen vastapainoksi Pelicansin hyökkäysosasto ei montaa maalia pelissä tule tekemään. Tämän vuoden puolella joukkue on onnistunut tekemään ottelussa vain kaksi kertaa neljä maalia tai enemmän varsinaisella peliajalla. Ylivoimapelaaminen on Liigan heikointa, eikä tasaviisikoinkaan hyökkäyspeli vakuuta. Loppukauden sopimuksen juuri tehnyt Teddy da Costa on yksi harvoista valopilkuista ja vastaavilla otteilla sopimus Liigaan ensi kaudeksi lienee vain ajan kysymys. Nykyisen hyökkäyskaluston avainhahmoja ovat myös Joel Mustonen ja Juhani Tyrväinen sekä hyökkäyksiä hyvin tukevat Jan Latvala ja Juha Leimu.
Ylivoimapeli voittoputken taustalla
Espoolaiset ovat olleet hyvässä vireessä tämän vuoden puolella: kuusitoista ottelua, joista kolmetoista voittoa. Voittoputken myötä taistelu pudotuspelipaikasta on vaihtunut suoran pudotuspelipaikan metsästykseen.
Erityisesti Bluesin ylivoimapeli Kim Hirschovitsin johdolla on ollut erittäin tehokasta ja tällä hetkellä se on myös tilastojen valossa Liigan parasta. Puolustuksessa kiekonmenetykset ovat vähentyneet, eikä vastustaja ole päässyt ylivoimahyökkäyksiin enää yhtä usein kuin alkukaudella. Pahiten vaikeuksissa ollut puolustaja Jere Seppälä vaihdettiin edelliskierroksella Victor Westermarckiin. Vaikka kyse oli vain seitsemännen puolustajan roolista, tiivisti se puolustusta entisestään.
Joukkueen pelin kulkiessa yleensä myös parhaimmat yksilöt onnistuvat. Hirschovits on toiminut joukkueensa johtajana, mutta toisaalta kärkihyökkääjistä Stefano Giliati ei ole onnistunut. Kahdeksan ottelun voittoputken aikana Giliati on saanut tililleen vain yhden pisteen ja sekin oli tyhjään maaliin tehty osuma. Onnistumisen puute on alkanut näkyä myös jääajan vähentymisenä.
Runkosarjan loppu on espoolaisittain mielenkiintoinen. Pudotuspelitaistelun lisäksi joukkueen maalivahtiosasto on tasainen: Eetu Laurikainen ja Jani Nieminen ovat vuorotelleet torjuntatöissä. Pudotuspeleissä vuorottelu tuskin jatkuu, joten runkosarjan loppu määrää aloittavan vahdin tosikarkeloissa.