Kumpikaan joukkueista ei saanut juuri suitsutusta tai kovinkaan suurta osaa jaossa olleista nallekarkeista kausiennakoissa, mutta silti on pienoinen yllätys, että TPS ja Blues löytyvät sarjan hänniltä. Kummassakin ryhmässä on vielä paljon potentiaalia, joka valmennustiimien tulisi saada esiin.
Joukkueiden käyrät ovat kääntymässä edellisten pelien perusteella eri suuntiin. Tosin TPS:n tapauksessa käyrää parempi kuvaus olisi vuoristorata. Tästä myös löytyy oleellinen muuttuja illan ottelun suhteen, sillä TPS on yhtä peliä lukuun ottamatta pystynyt jokaisessa kotiottelussaan pelaamaan voitosta.
Edellinen peli oli nimenomaan vieraspeli, jonka TPS hävisi HIFK:lle selvästi lukemin 4-0. Vaikka TPS onkin kotioloissaan ollut äreämpi vastustaja, niin torstain ottelun ilme on silti huolenaihe. Niin onnettoman haluttomasti TPS Nordiksella konttasi.
Blues taas on joutunut ulkoa katsottuna selviytymismoodiin päivästä yksi lähtien, sillä taustasotkut sekä ykkösmaalivahdin kauppaaminen eivät varmasti ole asioita, jotka eivät keskittymistä häiritsisi. Espoolaiset saivat torstaina hieman balsamia haavoilleen, kun Blues otti ryhdikkään taisteluvoiton Jokereista kotonaan lukemin 1-0.
Yksilötasolla suoritusvarmuus ei ole tällä hetkellä aivan priimaa, mutta peli-ilmeestä ja asenteesta Bluesin pärjääminen ei ole kiinni.
Sama ongelma, eri tulokulma
Kummankin joukkueen tapauksessa keskeinen ongelma on ollut hyökkäyspeli, joka tukahtuu herkästi jo ennen vastustajan aluetta. Syy on myös kutakuinkin sama, eli huono kiekollinen peli. Molempien hyökkäykset kulkevat parhaiten kuskaamalla, joten syöttöpeliä ei vahvuudeksi voi sanoa.
Kun mennään hieman syvemmälle, niin ongelmien taustalla on kummankin tapauksessa väärät pelitilannevalinnat, mutta ne ilmenevät kentän eri alueilla.
TPS:n hyökkäyspeli tyrehtyy jo omalla alueella tai viimeistään punaviivan päällä, sillä puolustajien ratkaisut avauspelaamisen suhteen ontuvat pahasti. Alkukaudesta ongelmia oli milloin siinä, että avaussyöttö viipyy tai siinä, että hyökkääjien haut olivat huonosti ajoitettuja. Torstain HIFK-pelissä ongelmakohdaksi korostui puolustajien tekemiset.
TPS:n hyökkääjät tekivät itseään paikoin hyvinkin pelattavaksi, mutta tällöin puolustajan ratkaisu oli joko levitys kauempana olevalle pakkiparille, joka joutui roiskaisemaan kiekon usein vain päätyyn, sillä hyökkääjät olivat ehtineet jo liian kauaksi. Toisessa variaatiossa puolustaja yksinkertaisesti vain jätti koko avauksen antamatta ja viivyttelyllään aiheutti saman efektin.
Tähän ongelmaan TPS:n valmennuksen on löydettävä lääke, sillä TPS:n kaltaisen luisteluvoimaisen joukkueen pitää saada jalat allensa. Turkulaisten peli-ilo ja itseluottamus nousevat aina aivan eri tasolle, kun hyökkäyspeli rullaa edes jotenkuten.
Bluesin ongelmat taas alkavat vasta punaviivan jälkeen. Puolustajat avaavat peliä nopeasti ja laadukkaasti, mutta hyökkääjien pelitilannevalinnat ovat järjestäen vääriä. Kun kiekollisen pelaajan pitäisi kuljettaa hetki ja odottaa oikeaa hetkeä levityssyötölle, lähtee lavasta hätäinen sokkosiirto, joka mielellään jää vielä hiukan taakse.
Toinen vaihtoehto on se, että kiekollinen pelaaja (useimmiten sentteri) tuo kiekon yli punaviivan, muttei syötä vapaana oleville laitureille, vaan väkisin kuskaa kiekon alueelle ja useimmiten menettää sen, tai tyytyy siirtämään sen päätyyn, kun häneltä viedään tila pois. Kiekko ei siis liiku silloin, kun sen pitäisi ja Blues joutuukin sen myötä tekemään paljon turhaa työtä saadakseen sen takaisin.
Näistä seikoista johtuen molempien peli on ollut pääsääntöisesti melko tehotonta. Onkin siis mielenkiintoista nähdä, että kumman hyökkäyspeli lopulta on paremmin kasassa suhteessa vastustajaan.
Huolellisempi Blues
Kun hyökkäyspeliin ei kumpainenkaan ennakolta voi luottaa, niin erot joukkueiden välillä syntyvät puolustus- ja maalivahtipelissä.
Blues puolusti Jokereita vastaan omaa aluettaan liikkuvasti ja järkevästi. Merkkauspeli oli moitteetonta, eikä keskikaistalle avautunut paikkoja kovinkaan paljoa. Tämä antaa Bluesille sikäli etua, että TPS on ollut melko hampaaton yrityksissään ajaa maalille.
Lisäksi organisoitu puolustuspeli antaa mahdollisuuksia nopeisiin vastaiskuihin, jotka ovat olleet TPS:lle myrkkyä.
TPS:n on pystyttävä vastaamaan samalla mitalla, eli pelattava etenkin oman alueensa keskustaa tiiviimmin ja karsittava hölmöjä oman pään harhasyöttöjä. Bluesin työmoraalissa ei ole vikaa ja vaikka espoolaiset ovatkin kuteja seinille läiskineet kelpo määrän, niin TPS:n tuskin kannattaa laatutontteja enempää lahjoitella. Kaiken kaikkiaan oman maalin edestä on puuttunut jämäkkyys ja makuupaikkojen sijasta on myyntiin eksynyt liian laadukkaita seisomapaikkoja.
Bluesilla on karvatessaan joskus enemmän vauhtia kuin järkeä, joten ylipelaamisista avautuu myös TPS:lle saumoja nopeisiin pelinkääntöihin.
Maalivahtipeli menee torstain perusteella myös Bluesille, sillä Jani Nieminen pelasi suorastaan loistavan ottelun sinisten maalinsuulla. Mikäli Niemisen vire jatkuu, niin hän antaa yksinään joukkueelleen mahdollisuuden pelata voitosta.
TPS:ää alkukauden kannatellut Fredrik Norrena on sen sijaan ollut ylityöllistetty eikä varsinkaan torstaina pystynyt pelaamaan voittavan maalivahdin tavoin. Tappiota hänen piikkiinsä ei saa laitettua, mutta kokeneelle kopparille on uponnut viime kierroksilla turhan paljon otettavissa olleita vetoja. TPS tarvitsee illasta toiseen laadukasta maalivahtipeliä pysyäkseen pelissä mukana etenkin nyt, kun joukkueen suoritustaso heittelee ja pelissä on perustavanlaatuisia ongelmia.
