Kiekollisen pelin ystäviä ei Turussa juuri hellitty, sillä syöttöjen laatu ja tarkkuus jätti kummankin joukkueen osalta kosolti toivomisen varaa. Blues oli pelissä kuskin paikalla noin peliajan puolivälin tienoille, mutta omassa päässä selvästi viime pelejä terävämmin esiintynyt TPS onnistui varjelemaan oman alueensa keskustaa, eikä Blues päässyt laatupaikoille.
Hyökkäyspeliä ei voi kummankaan kollektiiviseksi vahvuudeksi tällä hetkellä missään nimessä sanoa, sillä puolustajien virheet jäivät molemmilta rankaisematta, kun peilataan tilaisuuksien määrään. Ratkaiseva ero joukkueiden välillä muodostuikin siitä, kumman ratkaisupelaajat onnistuivat paremmin peruspelaamisen ongelmista huolimatta.
Tässä leikissä pidemmän korren veti TPS, joka kolmannen erän alussa onnistui parin minuutin sisään repäisemään ratkaisevan parin maalin eron. Maalit riittivät loppuun saakka, vaikka Blues vielä kaventamaan pääsikin.
Jokaisesta kotijoukkueen maalista vastasi kakkosketju Francis Paré-Niclas Lucenius-Brian Willsie.
- Ketjullemme siunaantui paikkoja enemmän ja enemmän joka erässä. Kolmannessa tuntui siltä, että meillä oli joka vaihdossa paikka tehdä maali, kertasi Willsie.
Niistä kenties tärkein oli Bluesin hallinnan katkaissut 1-1 tasoitus, josta vastasi ketjun sentteri Lucenius.
- Saimme tehtyä ylivoimalla maalin toisessa erässä ja sen perään jokainen ketju pelasi tasakentin vahvan vaihdon. Niiden myötä peli alkoi kääntyä meille ja toisella erätauolla tiesimme, että pystymme olemaan vastustajaa parempia päätöserässä ja olimmekin sitä.
- Hänen laukauksensa oli myös aivan uskomaton. Sanoinkin hänelle, että jos hänellä kerran on noin hyvä kuti, niin vetäisi mieluummin kuin aina hakisi syöttöä minulle, virnistää Willsie.
Siivouspalvelu pelasi
Bluesin paras ase oli kiistatta sen aktiivinen karvauspeli, joka aiheutti TPS:lle suuria ongelmia avauspelaamisen suhteen. Hyökkäykseen lähdöt ovat olleet yksi TPS:n akilleen kantapäistä läpi kauden.
- Hyökkääjien ajoituksien pitää olla hieman parempia. Monesti puolustaja tuo kiekkoa hyvin ylös jalalla, mutta hyökkääjiä ei näy missään, kun syöttö pitäisi antaa. Ei se ole mikään yhden miehen ongelma, vaan kaikkien pitää haluta kiekkoa ja haluta siten myös olla osa ratkaisua, pohti Willsie.
- Ajoittain saimme avauspelin toimimaan oikeinkin hyvin, mutta meidän pitää saada viisikot paremmin organisoitua ja hyökkääjien pitää todella haluta kiekkoa puolustajilta eikä vain odotella, että joku muu sitä tulee hakemaan.
TPS:n peli kehittyi ottelun edetessä ja joukkue myös ymmärsi ettei maaleja juuri laukomatta tehdä.
- Olemme hakeneet peleissä vähän liian nättejä ja liian sieviä paikkoja. Nyt pelasimme hieman yksinkertaisemmin ja pyrimme saamaan joka hyökkäyksestä myös laukauksen. Emme niitä nytkään ihan joka hyökkäyksestä saaneet, mutta huomattavasti enemmän kuin torstaina Helsingissä. Siellä kiekko meni heidän maalilleen vain silloin, kun se meiltä sattui karkaamaan, veisteli puolestaan TPS:n päävalmentaja Kai Suikkanen.
Blues oli liikkeellä lennokkaalla jalalla, eikä joukkueen työmoraalia ole moittiminen. Pelkkä työnteko ei tänään kuitenkaan riittänyt, sillä TPS oli vahva kentän alueista tärkeimmällä.
- He pääsivät laukomaan lähinnä laidoilta, eikä ”Freddie” (maalivahti Fredrik Norrena) pudottele kiekkoja toki muutenkaan eteensä, mutta ne vähätkin kakkoskiekot pakisto onnistui loistavasti siivoamaan pois. Tiesimme mitä oli tulossa ja pysyimme hyvin kiinni pelisuunnitelmassamme, tiivisti Willsie.
Blues-valmentaja Jyrki Ahon mukaan vieraat päästivät itse pelistä irti.
- Ensimmäiseen erään tulimme hyvin sisään ja toistakin vielä teennäisesti hallitsimme, mutta sitten aloimme jättää määrättyjä asioita tekemättä. Kun peliä alettiin ratkoa kolmannen erän alussa, niin siinä TPS oli selvästi vahvempi ja halusi voittoa enemmän. Tämä on osa sitä oppiprosessia, mitä käymme läpi. Meidän pitää oppia voittamaan ja se vaatii liigatasolla paljon. Pelissä pitää olla kiinni koko ajan, eikä vain hetkittäin, summasi Aho.