JYP ei ole vielä onnistunut kipuamaan aivan sarjan terävimpään kärkeen, jonne ryhmällä on selvästi edellytykset, mutta kausi on kuitenkin ollut yhtä neljän pelin tappioputkea lukuun ottamatta ollut melko tasainen. JYPin perjantaina ottama voitto HIFK:sta palvelee vierasvoiton todennäköisyyttä, sillä vain kerran tämän kauden aikana voittoa ei ole seurannut toinen. Lisäksi JYP on viimeksi jäänyt pisteittä vieraissa yli kuukausi sitten.
TPS:lle asetelma on vaihteeksi varsin synkkä. Ennen taukoa katkaistua tappioputkea näyttää vahvasti seuraavan toinen, sillä viime viikon kolmesta pelistä TPS hävisi jokaisen. Kun tilanne on synkkä, niin joukkuekaan ei näytä varsinkaan hädän hetkellä luottavan ja aidosti uskovan itseensä saati omaan tekemiseensä.
Turkulaiset eivät ole hävinneet otteluitaan mitenkään täysin pystyyn, mutta maalin tai kahden tappioista on vielä valtava matka voittoihin. TPS:n työsarkaa ei juuri helpota maanantaina tullut tieto, jonka mukaan maalivahti Fredrik Norrena ja hyökkääjä Brian Willsie ovat sivussa toistaiseksi.
Oikeaa rytmiä etsimässä
Vaikka JYP selkeä suosikki onkin, niin ei jyväskyläläistenkään peli täysin aukottomasti rullaa. Uusi päävalmentaja Marko Virtanen on monipuolistanut JYPin pelitapaa selvästi edeltäjiinsä nähden, sillä ennen mahdollisimman nopeasti pystyyn luistellut hurrikaanilauma malttaa tätä nykyä rytmittää hyökkäyksiään eri tavalla kuin ennen.
Tästä löytyykin TPS:n suurin iskun paikka. JYPillä näet on useampi hyökkäysrytmi käytössä, mutta joukkue ei ainakaan vielä osaa hyödyntää eri variaatioita optimaalisesti.
Kun JYP lähtee esimerkiksi viiveellä ja pääsee tulemaan keskialueen yli tiiviinä viisikkona, niin kiekon lapaansa saanut hyökkääjä ei ota ketjukavereitaan mukaan lyhyellä syötöllä, vaan tyytyy päätykiekkoon.
Nopeissa hyökkäyksissä taas JYP pyrkii pelaamaan nopeilla yhden kosketuksen siirroilla itselleen tilaa, mutta tällöin viisikko ei ole toistensa tukena, etäisyydet kasvavat ja syötöt on tällöin helppo katkaista. JYP siis pelaa valittuun rytmiin nähden tilanteet nurinkurisesti.
TPS:n paras mahdollisuus olisi sumputtaa keskialue todella tiiviisti, hyödyntää nämä JYPin pelitavan rakoset katkomalla ylipitkät syötöt ja kääntää luisteluvoimaisien hyökkääjiensä johdolla nopeita vastaiskuja.
Tässä kohtaa katseet kääntyvät etenkin Niclas Luceniuksen, Francis Parén ja Dan Sextonin suuntaan. Erityisesti heidän pitäisi jostain löytää se kaivattu tehokkuus ja käyttää kylmästi jokainen avautuva paikka, sillä niitä tuskin kuitenkaan riesaksi asti avautuu.
Vaikka edellämainittu kolmikko edustaakin TPS:n tehokkainta osaamista, niin kukin heistäkin on viime peleissä tuhlaillut aimo kasan maalipaikkoja. Siihen TPS:llä ei yksinkertaisesti ole enää varaa.
Jos JYPin pelitavassa on muutamia rakosia, niin TPS:n vastaavasta löytyy ammottavampia aukkoja. TPS tarjoilee vastustajilleen edelleen rutkasti helppoja kiekonmenetyksiä, joista rangaista, sillä turkulaisten kiekollinen peli jättää yhä paljon toivomisen varaa. Syöttöjen laatu on heikko ja kiekot jäävät liian usein metrin-pari syöttöä hakevan pelaajan taakse tai syöttö tulee suoraan luistimiin.
Lisäksi TPS:n peliä ei auta se, että joukkueella on käytännössä vain yksi ainoa tapa, jolla se pyrkii hyökkäämään, eli nopeasti, mutta organisoidusti. Tätä TPS:n valmennusryhmä ei ole saanut missään kohtaa jengoilleen lyhyitä väläyksiä lukuun ottamatta.
Huono kiekollinen peli ei tätä asiaa auta, mutta suurimmat ongelmat löytyvät ajoituksista, joita TPS:n pelaajat eivät vain tunnu sisäistävän. Vanha viisaus olisi pelata yksinkertaisemmin, mutta ei ole väliä millä tavalla TPS haluaisi pelata, jos kaikki eivät sovittuja asioita noudata. Etenkin ulkolaishyökkääjät vetävät usein aika lailla omaa keitostaan joukkoon. Oli se sitten tahallista tai tahatonta, niin joka tapauksessa TPS:n valmennuksen viesti ei tunnu menevän perille.
Tarttuuko koppi?
Maalivahtipelin merkitystä ei taaskaan voi liikaa korostaa. Paperilla JYP:llä on selvä etu, sillä Tuomas Tarkki kuuluu liigan parhaiden vahtien joukkoon. Tarkki ei kuitenkaan ole viime peleissä ollut parhaimillaan ja etenkin viime perjantain HIFK-pelin alussa Tarkki oli varsin epävarma.
Jos sama jatkuu, eli Tarkki haparoi alussa, niin se voisi antaa pientä toivonkipinää turkulaisille. TPS on ollut pääsääntöisesti parhaimillaan juuri otteluiden alussa ja jos henkisesti hakattu ryhmä sattuisi saamaan vastustajan veskarilta hieman apuja, voisi se avata myös TPS:n pelillisiä takalukkoja.
Toisessa päässä maalivahtityöskentely on otettava vielä voimakkaammin suurennuslasin alle, sillä Ville Hostikkaa ei ole juuri TPS-maalilla nähty. Tähän on ollut myös selvä syy, sillä näytöt ovat jääneet todella kepeiksi. Hostikka on pelannut runkosarjassa vain yhden kokonaisen ottelun, jossa hän toki onnistui mainiosti, mutta muut startit ovat romahtaneet kutakuinkin heti ensimmäiseen takaiskuun.
Norrenakaan ei ole ollut voittava maalivahti, mutta kokenut ykkösvahti sentään onnistui torjunnoillaan petaamaan TPS:lle pisteitä tiukoissa peleissä. Hostikan on käytettävä tämä mahdollisuus ja osoitettava olevansa valmis kilpailemaan peliajasta ja ennen kaikkea hänen on ansaittava joukkueen luottamus. TPS:n henkinen kantti on todella heikoilla kantimilla, eikä helppohin maaleihin ole varaa. Muuten TPS:n niska menee herkästi luimuun ja selkäranka on varsin katkeavaa sorttia.
Hostikka tulee saamaan paljon vetoja, joten kylmänä hänen ei tarvitse tolppien välissä seistä. TPS puolustaa usein varsin seisovasti, joka on mannaa JYP:n hyökkäysalueen pelaamiselle. Varsinkin JYPin pitkät hyökkäykset tulevat olemaan TPS:lle suuri haaste.
Kun JYP pääsee pyörittämään rauhassa, niin joukkueelta löytyy malttia juoksuttaa puolustusta ja etsiä tilaa vedolle. JYPin viisikko reagoi loistavasti paikkoja vaihtaen ja pitkätkin hyökkäykset päättyvät järjestäen laukaukseen ja vieläpä laadukkaaseen sellaiseen, joka lähtee useimmiten hyvältä paikalta.
