Tappara ja TPS polkaisivat tasauspelit käyntiin perjantaina Tampereella, Tappara voitti ottelun selkein numeroin. Pelissä riitti tapahtumia: Tapparan aikalisä viiden minuutin pelin jälkeen, TPS:n hylätty maali, Aleksi Elorinteen ja Steven Seigon nyrkkitappelu - jota Olli Palola piti asetelmien hakemisena.
Turun pelin asetelmia ennakoivat ja joukkueiden peliä laajemminkin pureskelevat Turun toimituksen Juho Hirvonen ja Tampereen toimituksen Juha Oinonen.
Mikä TPS:n ylivoimassa mätti perjantaina vai oliko Tapparan alivoima vain niin rautaista?
Hirvonen: TPS sai perjantaina pyörittää miehen sekä kahden miehen ylivoimaa tuloksetta. Turkulaisten ylivoima on ollut läpi kauden surkeaa. Siitä on puuttunut mielikuvituksellisuus ja vaarallisuus.
TPS pelaa ylivoimaa yläkolmion kautta, mutta se on kovin helposti puolustettavissa. Turkulaiset eivät nimittäin käytä tarpeeksi usein syvällä päädyssä kiekkoa, mikä liikuttaisi enemmän ja rikkoisi vastustajan neliötä.
Laukaukset jäävät myös liian usein ensimmäiseen puolustajaan, mikä kertoo paljon siitä, etteivät laukaisupaikat ole tarpeeksi hyviä. Paljon pitää lauantaille muuttua, mikäli TPS haluaa ylivoimalla onnistua.
Oinonen: Tapparan alivoima on toiminut hyvin koko kauden. Kärkikarvaajat Jukka Peltolan johdolla peittävät uhrautuvasti laukauksia, ja syöttölinjat neliön keskelle ja läpi pyritään tukkimaan. Tulikuuma maalivahti Juha Metsola torjuu maalille asti päätyvät vedot.
Kuten kollega Hirvonen ylempänä huomautti, niin aktiivisemmalla kiekon liikuttamisella Tapparan tiivis neliö on mahdollista sahata rikki. Syöttelyssä on kuitenkin riskinsä. Peltola on viime aikoina pystynyt vapauttamaan Jarkko Malisen alivoimalla läpiajoon ja maalintekoon. Kolme viikkoa sitten TPS:ää vastaan jopa kahden miehen alivoimalla.
Mitkä ovat puolustuspelaamisen keskeiset vahvuudet ja heikkoudet? Kenen betonisilla hartioilla puolustuksen toiminta lepää?
Hirvonen: TPS on pyrkinyt puolustamaan Miika Elomon alaisuudessa paineistamalla kiekollista omassa päässä. Se on ajoittain toiminut, mistä kertoo myös suhteellisen pieni maalimäärä omiin muutamaa poikkeusottelua lukuun ottamatta. Toisinaan se on myös mennyt kiekon perässä juoksemiseksi ilman päätä eikä häntää.
Yksi silmiinpistävä heikkous TPS:n pakistossa on ollut Simon Gysbersin otteet. Kanadalainen on saanut todistaa useita maaleja avopaikalta maalin edestä hölmön näköisenä. Sen sijaan Jakub Nakladal on luutinut omassa päässä läpi kauden vakuuttavasti.
Oinonen: Tapparan päästyä odotettuun vauhtiin joulutauon jälkeen ovat sekä pelaajat että valmentaja kommentoineet voittoja tiivistyneellä joukkuepelillä. Parhaimmillaan kirvesrinnat ottavat viisikkona tilan pois sekä puolustuspäässä että keskialueella.
Jos Tapparan viisikosta tilaa kuitenkin löytyy, on varsinkin laidoilta tultu maalipaikoille välillä luvattoman helposti. Kokenut ja kookas puolustuskalusto ei häikäise nopeudellaan, eikä Turun leveämpi kaukalo ainakaan helpota asiaa. Tapparalla on myös ollut ajoittain vaikeuksia avauspelaamisen kanssa, varsinkin jos vastustaja karvaa kovaa ja korkealta.
Vaikean kautensa jälkeen on Teemu Aalto ottanut Tappara-puolustuksen reppuselkäänsä. Hyökkäävästä pelistään tunnettu konkari on oppinut myös puolustamaan sekä ottanut taas paikan ylivoiman tärkeimpänä viivamiehenä.
Mitä hyökkäyspäässä pitää tapahtua, että voittoon tarvittava määrä maaleja syntyy? Kuka on hyökkäyspelin maestro?
Hirvonen: Elomo painotti ennen tasausotteluita sitä, että maalinteon rentous siirtyisi harjoituksista itse otteluun ja siinä TPS:llä on suuri peiliin katsomisen paikka. Turkulaiset ovat vieneet laukaustilastoja monessa ottelussa, mutta kiekot ovat viuhuneet ohi ja yli tai suoraan maalivahdin logoon.
Useasti myös itse maalintekopaikat ovat olleet kehnoja, eikä sektorille ole päästy.
Elomo peräänkuulutti myös vastuun ottamista maalipaikoissa. Tahtoa täytyy löytyä enemmän ratkaista hyökkäyspään tilanteita. Ryan Lasch on kantanut päävastuuta tehokkuudesta läpi kauden ja nuorten MM-kisojen jälkeen Mikko Rantanen on noussut TPS:n ykköstykiksi.
Niclas Luceniuksen paluu kokoonpanoon tuo myös lisää vaarallisuutta turkulaisten hyökkäyspelaamiseen ja tältä akselilta vastuunkantajat löytyvät, jos ovat löytyäkseen.
Oinonen: Läpi kauden on puhuttu Tapparalla olevan ongelmia maalinteossa. Kieltämättä Tappara on tämän hetken pudotuspelijoukkueista tehnyt vähiten maaleja. Toisaalta kymmenen ottelun kuntopuntarissa ovat tamperelaiset olleet liigan maaliahneimpia.
Tapparan hyökkäyspelissä on silmiinpistävää taipumus hakea syöttöä laukauksen sijaan. Toki jos homma toimii, niin syntyy nättejä maaleja. Varsinkin alkukaudella syöttö kuitenkin usein epäonnistui, ja maalintekotilannekin kuivui kasaan.
Stephen Dixon hankittiin hyökkäyspelin maestroksi, kun viime kauden tehosentterit Josh Green ja Jan-Mikael Järvinen eivät saaneet peliään kulkemaan. Dixonin loukkaannuttua löysi koko joukkue tehonsa, ja kirvesrinnat saavat jalkeille neljä vahvaa hyökkäyskolmikkoa.
Palola on maalipörssissä jaetulla kolmannella sijalla ja kiekon saatuaan aina vaarallinen, mutta uskon Pekka Jormakan ja Henrik Haapalan hyödyntävän isomman kaukalon ja karkaavan tekopaikoille. Vikkelät laiturit pelaavat Järvisen laidoilla vahvaa vaihetta.