Runkosarjan viimeinen ottelu oli lopulta kuin Ässien koko kausi pienoiskoossa. Hyvä alku, hurmosta, tehottomuutta, romahdus ja farssi. Kun kaikki näyttää jo olevan vakaasti hallussa, tuleekin noutaja kuin tyhjästä ja palauttaa porilaiset pilvilinnoistaan tylysti jään pinnalle.
| puheenaihe Ässissä taas pyykinpesun aika[lue lisää]
|
Bluesia vastaan Ässät vei peliä kaksi erää mielin määrin. Hienolla asenteella taistelleella patapakalla oli mahdollisuus ratkaista homma jo hyvissä ajoin, ja kahden erän jälkeinen 1-0-johto olikin pelitapahtumiin nähden melkoinen kummajainen. Kun Ässistä ei ratkaisijoita löytynyt, tuli Blues kolmannessa erässä tapahtumiin mukaan ja laittoi Isomäen väen kiemurtelemaan tuskissaan kesäloman viettoon. Näin ollen pudotuspelit pelataan jo kuudennen kerran peräkkäin ilman porilaisväriä.
Pata painaa
Alkuminuuttien pienen hermostuneisuuden jälkeen Ässät tuli peliin hyvällä sykkeellä. Joukkue oli selvästi päättänyt laittaa kaiken likoon. Kun Blues ei puolestaan itselleen merkityksettömässä ottelussa parhaimpiin mahdollisiin alkuvirityksiin kyennyt, ei ollutkaan ihme, että peli oli pitkään pelkkää yhtä päätä-pelaamista. Ässät vyörytti ja Blues peruutteli ja puolusti parhaan kykynsä mukaan. Käytännössä väri alkoi vaihtua punaisesta siniseksi vasta toisen erän loppupuolella.
Tosin alusta alkaen Ässillä oli pienoisia vaikeuksia päästä todellisille maalipaikoille. Osittain ansiota siitä voidaan varmasti laittaa myös Bluesin puolustukselle, mutta ennen kaikkea syy moiseen oli Ässien suoraviivaisuuden puuttumisessa. Turhia jättösyöttöjä toinen toisensa perään, kulmissa pyörimistä, liiallista kiekon siirtelyä ja/tai hautomista sekä ylimääräisiä neppailuja. Varsinkin ottelun alussa espoolaisten puolustus jätti kyllä porilaisille tilaa mennä ryminällä maalille ja pamauttaa kiekkoja verkkoon. Ässät kuitenkin jätti tilaisuutensa käyttämättä ja vyörytti peliä mieluummin vaikeimman kautta. Ja ilman laukauksia.
Bluesin vaihtoaition oven rikkoutuminen toi otteluun ylimääräisen tauon ja espoolaisleirissä varmasti toivottiinkin tuon saavan porilaisten otteen herpaantumaan. Ässien lataus ja keskittyminen kuitenkin kestivät, ja tauon jälkeenkin jatkettiin vahvasti punaisissa merkeissä.
Blues ei päässyt varsinkaan ottelun ensimmäisessä erässä juurikaan edes hyökkäämään. Taktiikkakin oli toki puolustusvoittoinen, ja kun luistinkin liikkui huomattavasti porilaisia verkkaisemmin, homma meni luonnollisesti pelkäksi oman maalin varjelemiseksi.
Avauserässä maali jäi kuitenkin kertaalleen varjelematta. Blues oli melkein päästä hyökkäykseen, mutta vain melkein, kun Ässät pääsi katkoon. Vjatsheslav Fandul rynni väkevästi ylivoimahyökkäykseen vapauttaen lopulta Pasi Tuomisen nokikkain Blues-vahti Jere Myllyniemen kanssa. Myllyniemi kesti Tuomisen yrityksen, mutta Fandul tuli vielä takaa sivaltaen kiekon verkkoon ja Isomäen mylvimään.
Hetkeä myöhemmin Porin kiekkopyhättö mylvi vielä kahta kauheammin, kun kenttäkuulutus kertoi Lukon siirtyneen johtoon JYPiä vastaan. Ässätkin näytti saavan tuosta kuulutuksesta entistä enemmän potkua ja mm. Samu Wesslinillä ja Martin Bergeronilla oli vapaissa maalipaikoissaan mahdollisuudet lisätä porilaisten hurmosta entisestään. Myllyniemi kuitenkin kesti Ässien ”snaippereiden” lähentelyt.
Näennäisen hallinnan oppikirja
Toisessa erässä Blues sentään pääsi jo silloin tällöin ahdistelemaan Scott Lanngkow’ta, mutta pääpiirteittäin homma kulki edelleen vahvasti Ässien merkeissä.
Varsinkin Juha Kiilholman johtama Ässien kolmosketju toi pelin vaihto vaihdon jälkeen vahvasti Bluesin päätyyn. Ja samalla Kiilholman trion peli kiteytti koko Ässien hyökkäystyöskentelyn. Hirveä tahto ja kova vääntö, mutta liian monimutkaisia yrityksiä joiden takia ne todelliset maalipaikat jäivät vähäisiksi. Ja silloin, kun niihin päästiin, päättyi ratkaisuyritys yleensä Myllyniemen syliin. Joten siinä mielessä patapaitojen suvereenia hallintaa voi sanoa lopulta varsin näennäiseksi.
Aivan erän lopussa saatiin sitten jo pientä esimakua siitä, että Ässillä alkaa maila tärisemään, kun peli ei ollutkaan vielä ratkaistu rajusta painostuksesta huolimatta. Näin Blues pääsi kokonaisvaltaisemmin peliin mukaan, kun puolustamisen vastapainoksi espoolaiset löysivät itsensä jo välillä hyökkäysalueeltakin.
- Kaksi erää painettiin ihan täysin, mutta ongelmat olivat entiset, kun ratkaisijoita ei löytynyt. Peliin täytyy kyllä olla tyytyväinen, eihän Bluesilla ollut oikein paikkojakaan. Ekassa erässä ei tainnut olla yhtään, mietteliäs Mika Toivola kertasi Ässien etsikkoaikaa.
Blues meni menojaan, Isomäki turhautui
Kolmannen erän alussa sitten tapahtui se, mitä ainakin pessimistisimmät jo pelkäsivätkin. Blues onnistui maalinteossa ja sai Ässien pasmat sekaisin.
Espoolaisten tasoituksen viimeisteli rangaistuslaukauksesta Ladislav Kohn. Bluesin kultakypärä harhautti umpisurkean rankkaritorjuja Langkow’n helpohkosti kuutamolle. Itse rangaistuslaukausta sen sijaan voidaan pitää hivenen heppoisin perustein tuomittuna. Olli Ahonen oli toki tilanteessa kasvokkain Langkow’n kanssa ja takaa tulleen Teemu Virkkusen koukkaus oli selvä, mutta niin selvästi Ahonen ei kuitenkaan irti ollut, että rangaistuslaukaus olisi itsestäänselvyys ollut. Kahden minuutin rangaistus koukkauksesta olisi sopinut huomattavasti paremmin liigan yleiseen linjaan, mutta päätuomari Aleksi Rantala ei yleisistä linjauksista piitannut.
Mitä pidemmälle erä eteni sen tuskaisemmaksi Ässien peli meni. Lopulta helpotkaan syötöt eivät enää kolahdelleet omien lapoihin. Asennetta kyllä edelleen riitti, mutta tuska otti yliotteen järjestä. Bluesilla olikin helppo työ kontrolloida tapahtumia.
Hieman erän puolenvälin jälkeen siniset sitten iskivät porilaisten mielet jo loppua enteilevän mustaksi. Patapaitojen konkarikaartin pasmat olivat omassa päässä pahasti sekaisin ja Blues kuittasi tilanteen armottomasti. Ensin espoolaiset kilauttivat tolppaa, ja tilanteen sen kuin jatkuessa pääsi Marko Tuomainen lopulta niittaamaan kiekon maalin edestä vapaasti ohi Langkow’n.
Ässät käytti saman tien aikalisänsä ja lähti takaa-ajoon. Jollain tavalla siitä ajosta oli vain jo puhti poissa. Ei auttanut edes kenttäkuulutuksen suloiset soinnut siitä, että Lukko johti jo 3-1. Tuska oli ottanut lopullisen yliotteensa ja ässäläisten mailat tärisivät. Se kävi nopeasti selväksi, että tekemällä tehtyä maalia Ässät ei enää iske, vaan jos tasoitus syntyisikin, tulisi se jonkun pirunmoisen väännön ja tuhannen pompun kautta.
Nyt ei vain ollut se päivä, että Ässät olisi ne tarvittavat tuhat pomppua saanut. Kaikki keinot joukkue kyllä käytti, mutta niitäkään ei vain lopulta ollut tarpeeksi.
Lopullinen sinettikin tuli vielä karmivan surkuhupaisasti. Minuuttia ennen loppua Ässät pelasi ilman maalivahtia ja Olli Ahonen heitti löysän lerpun keskialueelta kohti tyhjää patamaalia. Olegs Sorokins oli kuitenkin valmiina ja latvialaispuolustaja lähti ottamaan Ahosen lerppua kiinni oikein varman päälle. Sekään ei riittänyt, vaan kiekko lirui hölmistyneen Sorokinsin käsien alta ja jalkojen välistä maaliin. Game over.
Nolosta 1-3-maalista alkoi sitten taas melkoinen hulabaloo. Isomäki oli jälleen yhtä pullomerta, kun turhautunut porilaisyleisö viskoi kymmeniä muovipulloja, jokusen lasisenkin, sekä muuta ylimääräistä roinaa kaukalon puolelle. Oman osansa yleisön turhautumisesta sai myös vaihtoaition pleksiä vasten nojaillut Blues-luotsi Hannu Virta, joka sai niitin takaraivoonsa.
- En minä siitä sen kummempaa numeroa halua nostaa, mutta toivottavasti tuollaista ei tapahdu jatkossa. Nuori järkkäri oli siinä vähän paskat housuissa, eikä oikein uskaltanut tehdä mitään, Virta jutteli rauhallisena.
Ässäleiristä puheenjohtaja Pentti Ahola jyrisi vakavana, että tällaiset järjestyshäiriöt pitää jatkossa saada pois ohjelmasta. Otteluvalvoja Pertti Juhola oli puolestaan vahvasti sillä kannalla, että ensi kaudella Isomäessä ei juomia myydä enää muovipulloissakaan.
Blues voitti vaikeutensa, Ässät ei riittänyt
- Hyvä peli tämä oli kokonaisuudessaan. Ässät pelasi upean pelin, heillä oli iso sydän. Siinä oli sitä vanhaa ässäläisyyttä ja porilaisuutta, Virta jutteli kohteliaasti.
- Meillä oli aika vaikea tilanne. Sulku ja Bannister joutuivat jäämään sivuun ja vielä Laatikainenkin joutui sivuun, kun luistin viilsi polvitaipeeseen. Jouduttiin tekemään Tiilikaisesta pakki. Meillä oli paljon nuoria poikia mukana, jotka olivat vielä eilen pelaamassa A-nuorten pelin. Lähtökohtiin nähden hieno suoritus meiltä.
- Tämän pelin sijasta haluan kuitenkin mieluummin katsoa nyt tätä runkosarjaa kokonaisuutena. Tämä on ollut meille todellinen myllerrysten kausia. Kaikenlaisia vaikeuksia on ollut todella paljon. Ollaan jouduttu ottamaan paljon näitä nuoria kavereita kokoonpanoon, monen heidän ei pitänyt pelata vielä tällä kaudella oikeastaan lainkaan, eikä ainakaan näin suuressa roolissa. Vanhaa pelimiestä on lämmittänyt se tapa millä nämä pojat ovat ilta toisensa jälkeen tulleet peliin ja sitoutuneet pelisysteemiin. Kaikkien vaikeuksien jälkeen ollaan nyt noustu hyvin, harva on edes huomannut, että seitsemästä viimeisestä pelistä meillä on vain yksi tappio. Olen ylpeä tästä joukkueesta, Virta kiitteli.
Virran kehuista huolimatta nuorukaisten sijasta päärooliin nousivat kuitenkin hieman kokeneemmat kaverit. Kolmikko Ladislav Kohn, Marko Tuomainen ja Olli Ahonen kantoivat varsin suuren vastuun Bluesin pelistä. Harventuneesta puolustuskalustosta ehkä parhaiten esiin nousivat Tero Määttä ja Radek Philipp. Nuorten miesten ehdottomaksi ykköseksi kohosi mainiosti torjunut Jere Myllyniemi.
- Myllyniemikin pelasi eilen A-nuorissa, mutta haluttiin hänelle kuitenkin yksi liigapeli alle ennen pudotuspelejä. Tosi hyvä peli Jereltä. Mika Oksa on totta kai noussut meidän selväksi ykköseksi aika uskomattomalla tavalla. Eipä olisi uskonut, että tuollaisen vaikean sairauden jälkeen hän nousee noin nopeasti tuolle tasolle, Blues-luotsi kehui joukkueensa maalivahtiosastoa.
Ässien Mika Toivola oli taiston tauottua luonnollisesti pettynyt mies. Ässät ei vain riittänyt, vaikka joukkue laittoikin kapteeninsa Jari Korpisalon johdolla kaiken peliin.
- Tässä pelissä pudotuspelit meiltä sitten karkasivat. Toisen erän tuloksilla pelit olisivat jatkuneet, mutta näin ne nyt sitten päättyivät, Toivola harmitteli.
- Hemmetin hyvä peli tämä oli puolin ja toisin. Vaikka voittokaan ei sitten olisi meitä lopulta pelastanut, olisin kyllä todella suonut pojille voiton tästä pelistä. Mutta ei mahda mitään. JYP pelasi hienon viimeisen viikon ja otti neljä pinnaa, me ei yhtään. JYP ansaitsi paikkansa, siinä ei ole mitään selitettävää.
- Lykkyä Bluesille pudotuspeleihin. Bluesilla on ollut aika samanlainen kausi kuin meilläkin. Kaikenlaisia kolhuja ja vaikeuksia on heilläkin riittänyt. Sympatiani ovat Bluesin puolella, Toivola päätti.
Kevät 2004 ei siis sekään palauttanut punanuttuja pudotuspeleihin. Ei, vaikka marraskuussa kaikki näytti jo niin hyvältä. Materiaali ei kuitenkaan riittänyt ja muut murheet tulivat vielä sekoittamaan pakkaa entisestään. Näin ollen kesälomat kutsuvat ja Ässäleirissä on jälleen kerran syvällisen pohdinnan paikka. Ehkä sitten ensi kaudella…