 |
|
|
Ässät ja Pelicans päättivät lauantaina yhdessä Bluesin kanssa pelanneensa miniturneen. Voittajaksi selviytyi Ässät ja kohenteli samalla asemiaan sarjataulukossa ennen 10 päivän "kotitaukoa". Lopputulos oli ansaittu, vaikka sen lopullinen muotoutuminen herättikin keskustelua.
Yhtä maalia
Ottelun alku oli hämmentävän yksitotinen. Vierailija Pelicansin otteista näkyi ettei luottamus omaan osaamiseen ole juuri nyt kovin vahvalla pohjalla. Alistuneisuus huokui katsomoon saakka. Kokoonpanoaan uusinut kotijoukkue sai rauhassa toteuttaa syöttöihin ja yhteispeliin perustunutta taktiikkaansa. Painopiste siirtyi nopeasti Mikko Rämön maalille, eikä sieltä erän aikana oikeastaan enää poistunut.
Pelicans oli alussa altavastaaja ja se näkyy ottelun pöytäkirjassa. Aktiivisesti pilliään käytellyt päätuomari Rantala määräsi vierailijalta pelkästään avauserässä pelaajan viidesti jäähyaition penkille. Eikä tuosta oikeastaan juuri spekuloitavaa jäänyt. Alistunut vierasjoukkue jäi yksinkertaisesti jyrän alle. Ässien ylivoima pyöri mallikkaasti - mutta perinteisen tehottomasti.
Jari Korpisalon avausmaali runsaan neljän minuutin jälkeen oli kauniin kuvion päätös takatolpalta. Tämän jälkeen yksi jos toinenkin patapaita pääsi koittamaan maalivahti Rämön yllättämistä, mutta kovin vaikeaksi tuo meni. Mm. Vjatseslav Fandul osui 5-3 -ylivoimalla tyhjästä maalista noin puolen metrin päähän. Ainoastaan Martin Bergeron onnistui ohittamaan Rämön maalin kulmalta. Ylivoimalla hänkin. Kokonaisuudessaan erä oli niin selkää ässähallintaa ettei jopa neljän maalin johto olisi ollut pienikään vääryys.
Suunta muuttuu nopeasti
Toisen erän alkuun saatiin oiva osoitus siitä, miten turhaa maaliton hallinta jääkiekossa onkaan. Koko avauserän saamattomasti kaukalossa lukua ottanut Pelicans tuli toiseen erään aivan uudella sykkeellä ja kotijoukkueen maalivahti joutui rikkomaan jäähyn arvoisesti heti toisella minuutilla. Pelicans tarvitsi ylivoimamaaliin tasan 15 sekuntia. Neliön keskelle täysin vapaasti jätetty Shayne Toporowski ohjasi Radek Philippin viivavedon mallikkaasti Scott Langkow'n selän taakse.
Toporowskin maali nosti vierailijan itseluottamusta silmin nähtävästi. Parantuneen liikkeen kautta Pelicanskin alkoi luoda maalipaikkoja. Erityisen toimivaksi ei joukkueen viisikkopeliä voi silti luonnehtia ja siten vaarallisimmat tilanteet avautuivat enemmänkin yksilösuoritusten kautta. Erityisesti Daniel Widingin vahvaa luistelua oli nautittavaa seurata.
Parantunut itseluottamus ei vielä riittänyt kääntämään peliä vierailijan haltuun. Tilanteensa oli toki Ässilläkin. Kokonaisuutena erä muodostui kuitenkin selvästi ensimmäistä tasaisemmaksi. Paikkoja tuhlannut kotijoukkue järjesti ottelusta itselleen hankalampaa kuin olisi ollut tarpeen. Laukaustilasto oli lopulta edeleen niin vahvasti kotijoukkueen hallussa, että ensimmäisen erän maalit alustanut Shirreffs taisteli ylivoimahyökkäyksestä kiekon toisesta aallosta nousseelle Fandulille - joka tällä kertaa laukoi kiekon tyhjään maaliin.
Kolmas erä muistojen takautuma
Viimeiseen erään asetelmat kääntyivät totutun oloisesti päälaelleen. Kaksi erää laukauksia hallinnut Ässät antoi avaimet suosiolla vierailijan käteen. Passiivinen jäädytystaktiikka on toki tuottanut kotijäällä tuntuvan pistesaldon, vaikka jälki ei välttämättä yleisön mieleen olekkaan. Tällä kertaa Pelicans sai myllytyksen päälle vasta erän puolivälissä. Kymmenen ottelua ilman tasakentällismiinuksia taivaltanut Fandul unohti erän yhdeksellä minuutilla Jari Kauppilan vapaaksi Toporowskin oivaltava syöttö maalin takaa tarjosi kultakypärälle nautittavan maalin.
3-2 kavennuksen jälkeen kiekko pyöri Langkow'n maalilla herhiläisen tavoin. Pelicansin voitontahto oli kova, mutta onni kotijoukkueen puolella. Kertaalleen edettiin videotarkastukseen saakka, mutta tolppaa lähemmäs ei vierasjoukkue enää päässyt. Väkevimmät pyöritykset sai tässä vaiheessa aikaan Jani Keinäsen johtama kakkoskenttä. Hänen laidallaan vipeltäneet Widing ja Toni Mäkiaho tarjosivat yleisölle väkivahvaa vääntöä.
Erä huipentui lopulta ailahtelevasti viheltäneen Rantalan jäähytrioon. Ensin Tero Paappanen sai 1-1-hyökkäyksen torjuttuaan erikoisen väkivaltaisuus-jäähyn, johon vierasjoukkueen väkevä painostus osin taittui. Ässien tuhrattua ylivoimansa Pelicans sai uuden mahdollisuuden Tomi Pölläsen huidottua päätuomarin silmien edessä liian näyttävästi. Jännittävä 6-4 ylivoima päättyi kesken kaiken, kun Shirreffsin maila katkesi kiekontavoittelussa ja Mäkiaho sai suunnata jäähylle. Bergeronin johtaman ketjun kokemus oli lopulta näissä erikoistilanteissa rautaa ja kapteeni Korpisalo sai kunnian sinetöidä loppulukemat 4-2.
Uutta ilmettä
Ässävalmentaja Mika Toivola oli uusinut ketjukokoonpanoja perjantaisen Blues-ottelun jäljiltä. Alkukaudesta hajoitettu ketju Marko Kivenmäki-Bergeron-Korpisalo oli koottu taas yhteen ja tämänkertaisessa ottelussa temppu ei ollut huono. Välillä yleisö sai nähdä suhteellisen näyttäviäkin kuvioita. Fandulin johtamaan ketjuun ei oltu koskettu, mutta Juha Kiilholma oli saanut rinnalleen Tuoma Harjulan ja Pölläsen. Ketjun sentteri ei tahtonut oikein ehtiä nopeiden laituriensa ajatuksiin. Juha-Pekka Ketolan laidoille olivat päätyneet Timo Salonen ja Kristian Kuusela. Kolmikko pörräsi vastustajan päädyssä kiitettävästi. Puolustuksesta esiin nousi tällä erää Oleg Sorokins sekä kentän kuninkaana Steve Shirreffs.
Vierailijan esitys oli paitsi ajallisesti myös kokoonpanollisesti kaksijakoinen. Häpeällinen avauserä ja viimeisen pyöritys olivat kuin toistensa peilikuvia. Ehdottomasti parhaimmit yhteen toimivat Kauppilan ja Keinäsen johtamat kentät, joiden varjoon kaksi muuta jäivät. Toporowskin fyysisyys oli useaan kertaan patapaidoille liikaa ja vaikka kokonaisuus ei ehkä ylistystä edellytä niin maali ja syöttö olivat hieno suoritus. Daniel Widingin päättäväisyydestä ja tahdosta olisi monella otettavaa malliksi. Puolustuksesta jäivät mieleen Santeri Heiskasen jatkuva jälkipeli sekä varmasti luutinut Philipp. Molemmat maalivahdit torjuivat hyvin, joskaan eivät päässeet loistamaan.