Ässät, Pelicans ja Blues ottelevat kolmen päivän sisään keskenään pienen miniturnauksen. Turneen avasivat torstaina tahmeasti kauden aloittaneet Pelicans ja Blues, jotka "nyhjäsivät" Lahdessa jalkapallotuloksen 1-0. Tietävät kertoa, että kotijoukkueella luistin kulki - mutta maalintekeminen oli molemmille kovin vastenmielistä puuhaa. Kolmikon keskinäinen välienselvittely jatkui perjantai-iltana Espoossa, missä Blues lähti katkaisemaan mollivoittoista kulkuaan Ässien kustannuksella. Jatkuuko kotivoittojen sarja lauantaina Porissa, kun vastakkain ovat Ässät ja Pelicans?
Vedenjakajalla
Kotijoukkue Ässät on tällä haavaa eräänlaisella vedenjakajalla. Alkukausi on sujunut kohtuullisen mallikkaasti ja kotipelien turvin ollaan pysytty piste-per-ottelu -tahdissa. Vieraissa kaikki on sujunut tahmeammin ja sitä kautta paineet kotivoittoihin ovat jatkuvasti kasvussa. Viikko sitten Ässät karahti HIFK:ta vastaan karille kotonaan. Tehoton viimeistely ja vaatimaton työmoraali tarjosivat vieraspisteet helsinkiläisille. Heillehän tuo sopi. Jotta edessä ei olisi parin viime kauden toisinto, olisi pudotuspeliviivan syytä pysyä selän takana.
HIFK-tappiota lukuunottamatta Ässät on marssinut kotikaukalossa voitosta voittoon. Tuo tahti olisi nyt syytä palauttaa. Viime aikojen suunta osoittaa kuitenkin alaspäin. Suurin ongelma löytyy eittämättä tehottomuudesta. Yhtä maalia kohden joudutaan tekemään kohtuuton työmäärä ellei hyökkääjien sihti löydä jyvää. Neljän viimeisen ottelun (ennen perjantaista Blues-ottelua) tehtyjen maalien määrä 0-2-2-2 ei herätä hurraahuutoja. Vaikka maalilla seisookin sarjan parhaimmistoon kuuluva veskari, ei otteluja voiteta ilman itse tehtyjä maaleja. Nähtäväksi jää millaisin keinoin valmentaja Mika Toivola lähtee joukkueen purtta kääntämään.
Kovanaamat kriisissä?
Lahden Pelicans kasasi kesällä joukkueensa uuteen kuosiin ja kaupungin ulkopuolella profiilipelaajiksi käsitettiin ensi sijassa Shayne Toporowski, Toni Mäkiaho ja Jari Kauppila. Jäähyhistorian ohessa kokoonpanoon matkasi toki aimo annos päättäväisyyttä, kokemusta ja tahtoa. Jostain syystä tämä kaikki ei ole näkynyt alkusyksyn aikana jäällä. Pelicans onkin kymmenen ottelun jälkeen hännänhuippuna 7 pisteellä. Samalla myös valmentaja Petteri Hirvonen on joutunut tulilinjalle. Seurajohto ja katsojat eivät ole saaneet vastinetta odotustensa mukaan.
Pelicans nappasi torstaina kotihallissaan kauden toisen voittonsa ja katkaisi samalla neljän ottelun voitottoman putken. 1-0 voitto Bluesista antaa todennäköisesti joukkueelle ja valmentajalleen pienen hengähdystauon, mutta se muuta sitä tosiseikkaa että juuri Ässät kuuluu lahtelaisten ns. päävastustajiin. Ja tietenkin päinvastoin. Ässilläkään ei olisi varaa menettää pisteitä sikäli kuin tavoitteena on jatkaa pelejä runkosarjan jälkeen.
Ässien ja Pelicansin keskinäiset kohtaamiset eivät kuulu erityisten klassikoiden joukkoon. Paitsi ettei seuroilla ole takanaan yhteisiä keskinäisiä muistoja sarjan kärkipaikoilta, eivät ottelut ole muutoinkaan olleet sellaisia tapahtumarikkaita viihdekarkeloita kuin Isomäessä esim. HIFK:n vieraillessa yleensä nähdään. Odotusarvot tarjoavat vähämaalista ja ehkä tahmeaakin vääntöä, josta koiruudet loistavat poissaolollaan. Se ei siltä estä toivomasta, että ainakin toinen joukkueista löytäisi maalijyvän ja jokunen kovanaama innostuisi fyysiseen peliinkin...se jää nähtäväksi.