Isomäessä jaettiin tänä iltana ns. armopudotuspelejä ajatellen kaksi varsin tärkeää sarjapistettä. Porin Ässät yrittää rimpuilla varsin häilyvässä otteessa runkosarjan kymmenennestä sijasta. Perässä tuleva JYP puuskuttaa vain pisteen päässä ja selkeästi paremmalla ilmeellä. Vieraaksi saapuneen SaiPan kohdalta on kausi tuloksellisesti jo ratkennut. Heidän kohdaltaan ailahtelevat otteet ovat siten ehkä ymmärrettäviä. Mutta porilaiskatsojana kaukaloon odotti taistelevaa ilmettä.
Katsomo silmät pyöreinä
Ensimmäisestä erästä ei juuri kerrottavaa jäänyt. Lähtökohtiin nähden kotijoukkueen flegmaattinen ote herätti katsomossa melkoista hämmennystä. Vastassa ei ollut ylivoimainen este ja kuten todettua pisteet siis enemmän kuin tarpeen. Molempien joukkueiden otteissa ei ollut yhteispelistä tietoakaan. Muutamat onnistuneet hyökkäykset olivat lähinnä yksilösuorituksia, pitkin omaa kaistaa, kaukalon päästä päähän. Pirteimmin kypäräänsä pitivät ylhäällä vierailijalta Petr Sachl ja Kalle Kerman. Pitkälti heidän ansiostaan lappeenrantalaiset pelasivat selkeästi päättäväisemmin.
- Erittäin hyvä taistelu. Tässä tilanteessa jokaista äijää mitataan ja se kasvattaa. Jos jotain positiivista haetaan, niin se on siinä, mietti Heikki Mälkiä illan otteita.
Erän ainokaiseksi jäänyt Ville Immosen avausmaali oli yksinkertaisen kaunis kuvio, jossa hänen ketjunsa taisteleva ote hyödynsi pitkältä tauolta palanneen Samu Wesslinin pitkäksi venähtäneen vaihdon. Ässähyökkääjät hukkasivat miehensä ja kaksikko Sachl-Kerman kaivoi kiekon b-pisteen kaarelle Immosen nautittavaksi. Kaunis rannelaukaus ylänurkkaan jätti Scott Langkow'n voimattomaksi. Erää sävyttäneet kolme koukkaamisjäähyä tarjosivat SaiPalle vielä 5-3-ylivoiman, mutta molempien joukkueiden ylivoima toimi yhtä järkyttävän huonosti koko illan.
Nyt loksahtavat leuat
Vaisun avauserän jälkeen toiveissa oli kentälle lisää tapahtumia ja saatiinhan niitä, muttei juuri toivotussa muodossa. Ässille tarjottiin erän aikana mahdollisuus ylivoimanäytökseen, mutta kokoon ei saatu oikeastaan edes tilanneharjoitusta. Niin toimeton kotijoukkueen esitys oli. Ässien ylivoimapeli on levinnyt käytännössä käsiin Steve Shirreffsin ja Jari Korpisalon loukkaannuttua.
- Ylivoimaa ei ole loukkaantumisten jälkeen ehditty harjoitella, mutta ei se ole ongelman ydin. Jos ei saada syöttöjä lapaan tai tehdään nyt nähdyn kaltaisia ratkaisuja jokaisen pitää miettiä tekemisiään, totesi Toivola tilanteesta.
Päätuomari Tero Toivolan passitettua Pasi Nielikäisen jälkipelistä ottelurangaistukselle ja sen perään Ville Immosen 12 minuutiksi jäähypenkille sai Ässät enemmän kuin ratkaisun avaimet käsiinsä. Kentälle syntynyttä tilaa ei kuitenkaan pystytty hyödyntämään juuri lainkaan. Lähes tulkoon kiskoilla kulkenut ylivoima sai toki luotua laukauksia, mutta lähemmäs kymmenestä vedosta vain Kristian Kuuselan irtokiekkonosto jaksoi maalille saakka. Muut laukaukset kilpistyivät joko Ässien omaan maskimieheen tai pariin otteeseen vastustajan puolustajaan. Ennalta-arvattavammin ylivoimaa pystyy tuskin pelaamaan, eikä kiekkokaan voine enempiä lavassa "polttaa".
- Toisen erän jäähyt kestettiin loistavasti. Olisimme ehkä ansainneet kaksikin pistettä, mutta tähän nähden tasapelikin tyydyttää, analysoi Mälkiä.
- Jäähyt sotkivat ketjujamme reippaalla kädellä. Nielikäisen jäähyä en kommentoi. Sen aika ja paikka on muualla.
Ässien kannalta erän sähellys huipentui Teemu Virkkusen ottelun toiseen hyökkäyspään koukkaamisjäähyyn. Nimimiesten neppailtua tehottomasti kävi Eetu Qvist napauttamassa maskista pudonneen kiekon tyhjään maaliin.
Pettymys pistää vihaksi?
Johtoasemaan päässeellä SaiPalla jäi kolmannessa erässä hivenen varmisteluvaihe päälle. Kaksi erää ripauksen päättäväisemmin pelannut vierailija tarjosi avaimia uudelleen Ässille. Kotijoukkue löi kuitenkin päätään seinään. Kuusi kuukautta yhdessä harjoitellut nippu tarttui kaksin käsin pitkä päätyyn-taktiikkaan, joka jos ei muuta - niin miellytti SaiPan maalilla torjunutta Jarmo Myllystä. Hapuilevasti aloittaneella vahdilla pysyi taatusti lämpö päällä hänen katkoessaan rännikiekkoja ja avatessaan omiensa peliä.
Kovin montaa kertaa Myllys ei todelliseen torjuntaan joutunut venymään, mutta niin vain hänet vielä yhdesti yllätettiin. Eritoten kolmannessa erässä pystyavauksia viljellyt Vjatseslav Fandul pääsi kiertämään Myllyksen maalin ja sivalsi rystyltä kiekon tämän alta maaliin. Tuloksellisesti maali toi yhden sarjapisteen, mutta kokonaisuus jäi myös Mika Toivolan mielestä rutkasti odotuksista.
- 2-2-tuloksista tuntuu tulevan tapa. Pitää sanoa että alku oli huono. Mitä kokeneempi kaveri sen enemmän teimme virheitä. Toinen erä oli hiukan parempi ja kolmas jo ok.
- Takana on kaksi tärkeää kotiottelua ja enemmän odotin. Tällä viikolla ei pelitahti anna juuri mahdollisuuksia harjoitteluun. Sen aika on ensi viikolla.
Yksilöissä valopilkut
Kun kentällä ei taktisia hienouksia nähty, pitää onnistumiset hakea yksilötasolta. Kotijoukkueen osalta pitää todeta, että kapteeni Korpisalon loukkaantumisen myötä kaksikon Marko Kivenmäki-Martin Bergeron otteet ovat vajonneet hämmästyttävän alas. Tiistain osalta ne huipentuivat ensinmainitun monen katkon mittaiseen iltalypsyyn, jonka päätteeksi päätuomari Toivola armahti syöttöpisteellä. Kun kokeneemman kaartin peli yskähtelee nähdynlaisesti, toivoisi valmennusjohdolta rohkeaa ratkaisua ja enemmän vastuuta nuoremmalle kaartille.
Selkein ongelma porilaisilla on tällä haavaa kuitenkin puolustuksessa, josta ei löydy kuin viisi liigatason puolustajaa ja näistäkin yksi huonolla pelituntumalla. Tällä ottelutahdilla nipusta ei yksinkertaisesti löydy tarpeeksi vastuunkantajia. Jälkiviisaasti voi kysyä olivatko syksyllä tehdyt peluutusratkaisut sittenkään aivan oikeat?
Vierailijan parhaita olivat kuten yleensäkin Porissa Petr Sachl ja Kalle Kerman. Kaksikkoa tuki mainiosti takana luutinut Petri Kokko. Materiaalin leveys ei vain yksinkertaisesti kärjen takana riitä. Vladimir Machulda on tällä haavaa niin varjo entisestään, että on pakko olettaa monivuotisen SaiPa-pestin lähenevän vauhdilla päätettään. Myllys esiintyi maalilla kovin kaksijakoisesti. Kenttäpelaajana erinomaisia katkoja, mutta maalilla selkeää haparointia.
Jatkon osalta molemmille on pakko lupailla kovin harmaata kevättä. SaiPan onnistumiset joukkueena ovat kovin kapean kärjen varassa. Ässät taas on joukkueena siinä määrin lamassa ettei siitä ole jatkossa vastusta taistelevalle JYPille.